Lue keskustelun säännöt.
Mitä kotitöitä tai muuta osallisuutta voi Vaatia mieheltä, kun
10.05.2011 |
mies herää aamulla töihin n. klo 6.15, tekee ammutoimet ja menee töihin seitsemäksi.
Itse herään puoli kasin maissa, laitan lapset (3 lasta)valmiiksi, kouluun ja päiväkotiin. Aamutoimet ja taistelut ja aamiaiset ja kaikki, joka päivä. Teen myös omat toimeni ja menen päiväkodin kautta töihin.
Olen töissä 6h, jonka jälkeen haen lapset, teen kotona ruoan jne, mies tulee kotiin, jolloin syödään ja yleensä minä siivoan sotkut. Monesti minulla on iltaisin menoa... menen illalla esim. vanhempainiltaan ja muihin "pakollisiin" juttuihin, jolloin mies kotona lasten kanssa. Hoidan myös kaikki neuvolat, lääkäriajat ja niihin viemiset, lasten jutut, harrastukset, (joskus mies kuskaa)
siivoilen joka päivä (pakkohan se on 5 hengen perheessä), pesen pyykkiä ja hoidan muutenkin vaatehuollon, imuroin, pyyhin pölyjä jne. mies kyllä joskus auttaa kun pyydän. Tuntuu, että koko illan järjestelen paikkoja ja siivoan sotkuja, kun taas mies ei tee omatoimisesti juuri mitään.
Nytkin on pykin pyörimässä ja odotan kunnes valmiita, jotta voin laittaa ne kuivumaaan ja mennä nukkumaan. mies jo nukkuu.
Tuntuu, että en saa tarpeeksi apua, eikä mies älyä auttaa. Toki on lasten kanssa, mutta nehän ovat hänenkin lapsiaan. Kotitöitä ja huolehtimista minulla on mielestäni liikaa. Mitä voin vaatia mieheltä ja miten?
Kommentit (21)
Mistä se johtuu, että teidän yhteinen kotinne on sinulla pakkotyöleiri, mutta miehelle täysihoitola?
Tietenkin siksi, kun mies ansaitsee niin paljon paremmin ja tekee paljon pitempää työpäivää.
Mutta olisiko todella keskustelun paikka ainakin siinä suhteessa, että mies huolehtisi edes omat jälkensä ja samalla vähän lastenkin: omat vaatteet pyykkiin, omat astiat tiskiin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla koko aikaa "nalkuttamassa" että voitko tehdä sitä tai tätä. Olen sanonut esim. voitko laittaa pyykit kuivumaan, kun valmiit. ja sitten se on unohtanut ne pyykin kuitenkin. Tai jos tekee ruokaa, niin sen jälkeen on hirveä sotku, eikä se älyä siivota sitä, tai sanoo tekevänsä "kohta". Monet muutkin asiat sanoo tekevänsä "ihan kohta". tai "pian". mutta huomaan sitten vähän ajan pästä, ettei se ole tehnytkään mitään (tai juuri mitään). Saattaa myös suuttua jostain (esim. jos väsyneenä haukun häntä tai nalkutan tms), jolloin on kahta pahempi, eikä mielenosoituksellisestikaan tee kotitöitä esim. kahteen kolmeen päivään ollenkaan.
kuuden lapsen äitinä tiedän että vähemmälläkin vaivalla pääseeja työt on hyvä orgnisoida. jos lasten harrastuksiin vieni alkaa stressata, voi miettiä harrastuksien mielekkyttä. Yli 7 vuotiaat osaa tehdä aamiaisensa itse, ja laittaa maitolasin ja voileivän pienemmille. Myös illallla voi laittaa aamupalan valmiiksi. Hanki itse joku harrastus, ja "ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki", eli mieti onko vaatimuksesi liiallisia.
minusta kanssa lähtökohtaisesti asiat on pielessä, jos vaihtoehdot on vaatia miehen osallisuutta tai nalkutus. Löytyisikö joku muu ratkaisu?
nalkutus ei auttane kovinkaan pitkälle... mutta en jaksa olla "johdonmukainen" tai ystävällinen, kun olen niin kypsä tähän.
Ja on mulla harrastuksiakin, jolloin saan omaa aikaa ja omaa aikaa on ihan tarpeeksi, kun vain haluaisin tai jaksisin sitä ottaa. On ihanaa vaan lukea lehteä tai kirjaa tai kattoa jotain hömppää telkusta, se on mun vapaa-aikaa. Harrastukset on myös piristäviä, mutta inhoan kotitöitä, joita on liiikaa, jokaiselle päivälle. halusin tietää paljon muiden miehet tekee kotitöitä ja miten ne tekee niitä, sopimuksesta, vapaasta tahdosta...? ja paljon itse voin "vaatia", kun kuitenkin mies herää aikaisemmin ja tekee pitempää päivää jne. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaatte kotityöt ja sitten teette oman osuuden. Siis jos ei keskustelu asiasta auta. Minun ja mieheni on pitänyt vaan hyväksyä se, että hän ei ole kovin hyvä käytännön organisointia vaativissa jutuissa. Se ottaa häntä itseänsäkin päähän. Teemme niin, että hän tekee mitä sanon, eikä valita että nalkutan.
Mieheni ei esim. oikeasti muista laittaa lapsille ruokaa ruoka-aikoina, ja ruuan muistaa vasta kun lapset rupeavat olemaan kiukkuisia. Aloittaa siis siinä vaiheessa vasta pohtimaan että mitäs ruokaa laittaisi vai pitäisikö peräti käydä kaupassa. Eli on vain parasta, että minä pidän huolta, että talosta löytyy ruokaa joko käymällä itse kaupassa tai sanomalla miehelle että kaupassa pitäisi käydä. Samoin pitää sanoa miehelle että ruoka-aika on plaaplaa ja nyt (/10min tms,) pitäisi ruveta ruokaa tekemään.
On vuosien aikana "kehittynyt" tässä asiassa vain hiukan. Isommat lapset (6+8v.) osaavat jo paremmin huolehtia isää laittamaan ruokaa, että ehtivät harrastuksiin tms. mutta 1-vuotias valitettavasti rupeaa vain raivoamaan nälkäisenä.
olen kai 8.
Piti vielä sanoa, että kyllä kotityöt ovat minusta yhteiset ja ne jaetaan suurinpiirtein puoliksi. Sinä teet lyhyempää päivää, mutta viet ja haet lapset, joten onhan siinä yhden normipäivän verran puuhaa.
Meillä on ns. siivouspäivä, jolloin kaikki siivoavat kunnes on siistiä. Minä pesen pyykkiä, mies käyttää astianpesukonetta. kyllä meillä ihan hyvin on kotityöt jaettu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on usein työmatkoilla ja silloin kun ei ole matkoilla, tulee vasta klo 18 - 19 kotiin töistä. Lapsia on kolme. Minulla on 20 tunnin työviikko ja hoidan kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän. Mutta en hoida yksin. Meillä on au pair. Hän auttaa siivouksessa, vahtii ja tarvittaessa kuljettaa lapsia, tekee ruokaa jne. Au pairin kuukausiraha on minulle pieni hinta siitä, että saamme elää rennommin.
Miten raskas työ teillä? Voikos niitä verrata? Toinen on mies - toinen nainen? Miten on kummankin jaksaminen?
Sitten vertaatte listoja ja keskustelette ja yritätte päästä tasapainoon.
Meillä mies aina imuroi ja vie roskat. Kumpikin laittaa pyykkiä pesukoneeseen ja käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Sitten ei muita töitä tunnu edes olevan. Suursiivouksen aloitan minä, mies voi auttaa jossakin. Mies korjaa kaiken, mikä menee rikki ja jos jotain tarttee ostaa korjaukseen, niin mies hoitaa sen mielellään. Auton pitäminen kunnossa kuuluu miehelle. Kumpikin ostaa omat vaatteensa tai käydään yhdessä ostamassa. Heräteostoja yms voi kumpikin tehdä.
Mitäs meiltä jää sitten tekemättä, mikä ei tule mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on jaettu siivousvastuut eli ihan huone kerrallaan on jaettu. Kerran viikkoon pitää siivota, ajankohdan saa valita itse.
Mä hoidan kaiken pyykkihuollon, mies käytännössä kaikki pihatyöt.
Kaupassa käydään suurin piirtein vuorotellen. Se joka käy kaupassa, on yleensä ruoanlaittovuorossakin. Meillä siis kaupassakävijä päättää ruokalistan.
Se joka ei nukuta lapsia, niin siivoaa keittiön ja muutenkin laittaa tavarat paikoilleen.
Lapset viedään ja haetaan vuorotellen päiväkodista.
Mies maksaa yleensä laskut, mutta mä hoidan muut juoksevat asiat. Meillä on kielisyitäkin tähän.
Raskausajat mä olen niin rampa, että mun kotityöt ovat aika pienissä. Sen sijaan sitten kun olen vanhempainvapaalla, teen selkeästi enemmän. Yllä oleva tilanne kuvaa normaalitilannetta eli kun ollaan kummatkin töissä. Mun mies on pitänyt aika pitkiä hoitovapaita (siis kahteen kertaan noin puolisen vuotta), joten silloin tilanne on ollut päinvastoin eli hän on tehnyt valtaosan kotitöistä.
Sen lisäksi se, joka on eniten kotoa pois, hänellä on etuajo-oikeus olla lasten kanssa. Jos siis olen töissä ja mies hoitovapaalla, niin mun kotonaolo on pääosin lasten kanssa oloa. Silloin en tee sellaisia kotitöitä missä lapset eivät voi olla apuna.
onhan noita kotitöitä joka päivälle, vaikka oiskin vielä siivouspäivä erikseen.
Just esim. keittiön siivoamista useampaan otteeseen ja pyykin kanssa touhuamista, puhtaiden tai likaisten.
On myös vessat ja kylppäri jotka haluaa pitää puhtaana, myös eteinen ja kuisti yms, joihin kertyy hiekkaa jne.
Leluja joka paikassa ja sormenjälkiä ja tahroja siellä täällä, jotka mielellään pyyhkiin tuoreina, ettei pinty.
Myös sängyt täytyy pedata ja siistiä paikkoja. Ei millään riitä, että vain kerran viikossa siivoasi.
Pitää kai alkaa tosissaan lapsia värväämään ja miehelle omat työt, jotka hoitaa, mutta miten se taataan, että ne tulee hoidettua...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikista kotitöistä, joita esim. viikon aikana on tehtävä. Tällä en tarkoita sitä, että sinä laadit ja isket miehen eteen vaan yhdessä teette ja katsotte, kuinka monta kertaa on esimerkiksi pyyhittävä pölyt tai imuroitava ja päätette, kuinka paljon tiskiä saa jättää lojumaan, ennen kuin pitää tiskata tms ja sitten jaatte asiat niin, että kummallakin on oma selkeärajainen leiviskä. Silloin ei voi huijata itseään siihen, että "vaimo nalkuttaa, vaikka veinhän mä roskat eilen ja tyhjensin viime viikolla tiskikoneen, jäätävä justiina" vaan on selkästi ja todistetusti laiminlyönyt oman osionsa.
Keskustelun pohjalle kannattaa myös testata, kauanko kestää miehen "kohta". Jos mies sanoo tiskaavansa iltatiskit "kohta" ja tiskaa ne ennen nukkumaanmenoa, aamulla tai töistä tultuaan ennen päivällispuuhia, sen pitäisi minusta riittää, jolloin olet kohtuuton jos nalkutat ja marttyyri, jos tiskaat itse, mutta jos miehen "kohta" on kahden viikon päästä olet oikeassa ja miehen pitäisi tiskata heti. Siksi kannattaa oikeasti testata se miehen kohta. Jos se sattuukin olemaan
tuo kaksi viikkoa, tiskaamalla illalla annat miehelle mahdollisuuden huijata itselleen, että "olisin tiskannut aamulla, jos tuo ei olisi tiskannut itse, nyt se valittaa ihan turhaan, etten tiskaa".
Jos tilanne on nyt se, että sä teet kaiken, miehellä voi olla päässään se väärä (alitajuinen) mielikuva, että kodinhoito on jotenkin sun juttu, jossa hän auttaa, kun on kiva. Puhumattakaan siitä, että jos se on elänyt tyyppillisen miehisen elinkaaren lapsuudenkoti (äiti siivoaa) - poikamiesboksi (kukaan ei siivoa) - perheen koti (vaimo siivoaa), kuten aika iso osa tuntuu tekevän, sillä ei välttämättä ole ihan realisista kuvaa siitä, kuina paljon sinä joudut piikomaan eikä siksi ihan realistista kuvaa siitä, kuinka vittuuntunut (pardon) sulla on oikeus olla tilanteesta.
Konkreettisesti ylös kirjattuihin juttuihin on myös helpompi vedota kun toinen ei tee. On helpompi saada toinen tekemään jotain, mitä se ei halua, koska näin on sovittu kuin siksi, että KUN MINÄ MIELIVALTAISESTI VAADIN (tai siis käskytettävästä voi tuntua tältä).
Ainakin mun elämässä tämä on toiminut kämppisten kanssa kommuunia myöten ja sama hyväksi havaittu juttu on
Kukaan ei halua tehdä ikäviä juttuja, vaan aina kun niitä tekee alkaa ottaa kupoliin jolloin tuntuu, että uhrautuu ja toinen ei tee mitään. Tältä tuntuu aina, ja tiskausangsti kahdenkin viikon takaa voi tuntua tuoreelta, joten kotitöiden jakaminen fiilispohjalta on lähes aina huono idea, jollei kummallakin ole selkeästi suosikkikotitöitä, jotka lankeavat luonnostaan.
mutta en halua ketään meille asumaan, eikä meille mahtuisikaan, kun ei olisi hänelle omia tiloja. Muutenkin olen aika mukavuudenhaluinen, joten siihen yhtälöön ei mahdu au-pair. Kunnioitan kyllä niitä, jotka käyttää tällaisen mahdollisuuden.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en halua ketään meille asumaan, eikä meille mahtuisikaan, kun ei olisi hänelle omia tiloja. Muutenkin olen aika mukavuudenhaluinen, joten siihen yhtälöön ei mahdu au-pair. Kunnioitan kyllä niitä, jotka käyttää tällaisen mahdollisuuden. ap
oho, viimeisessä kappaleessa piti lukea, että sama hyväksi havaittu juttu on toiminut parisuhteessa.
meillä on pari korjaustyötä, jotka näkyvät ja kuuluvat, ja mies luvanut korjata ihan kohta.... nyt on mennyt monta kuukautta. Joten se kohta voi olla jopa ääretön käsite.
En uskallaodottaa koska "kohta" tulee. Joten teen itse, tai nalkuttelen vähän. Tosiinaan se kohta kyllä tulee pienkin, mutta on satunnaista ja vaihtelee.
Kiitos mielipiteistä. Otan puheeksi huomenna nämä kotityöt, ja nakitan sille muutaman "mieluisemman" ja åari ikävämpää... otan sitten itse loput. :)
Mulla oli tollanen elämä, tykkäsin siitä.
Musta oli ihana että olin kotona pienien lapsien kanssa, siivosin ja oltiin vaan.
Mulla tosin mies osallistuu ja mulla on omaa aikaa.
Istuin sohvalla ja möllötin katselemassa lapsien puuhia.
Sitten yksi kuoli. Se siitä pinnallisesta elämästä. Nyt koitetaan vaan elää.
Sun ongelmat on ihan oikeasti niin pieniä ja minusta kumppanille juttelu että teetkö näin ja noin on lähinnä keskustelua ja kompromissia. Minusta tollanen on vaan elämää ja tavallista arkea.
Voithan sinä aina jutella sille että sua väsyttää ja miehen oma-alotteisuus olisi kivaa. Tai ehkä sää vaan haluat jotain ihan muuta siltä mieleltä? läheisyyttä, hellyyttä, huomaavaisuutta. Ja yhdistät sen siihen ettei mies vie roskia pyytämättä.
Mulla oli tollanen elämä, tykkäsin siitä. Musta oli ihana että olin kotona pienien lapsien kanssa, siivosin ja oltiin vaan. Mulla tosin mies osallistuu ja mulla on omaa aikaa. Istuin sohvalla ja möllötin katselemassa lapsien puuhia. Sitten yksi kuoli. Se siitä pinnallisesta elämästä. Nyt koitetaan vaan elää. Sun ongelmat on ihan oikeasti niin pieniä ja minusta kumppanille juttelu että teetkö näin ja noin on lähinnä keskustelua ja kompromissia. Minusta tollanen on vaan elämää ja tavallista arkea. Voithan sinä aina jutella sille että sua väsyttää ja miehen oma-alotteisuus olisi kivaa. Tai ehkä sää vaan haluat jotain ihan muuta siltä mieleltä? läheisyyttä, hellyyttä, huomaavaisuutta. Ja yhdistät sen siihen ettei mies vie roskia pyytämättä.
jaaaa.... otan osaa kyllä suruunne. :(
mutta pinnallista ei elämästä tee se, että on pienehköt ,murheet päälimmäisenä mielessä. On meillä isompiakin murheita ja sairautta ollut ja kuolemaakin lähipiirissä yms. Teemme paljon muutakin kun pe. t. ap, joka ehti aamulla ennen töitä nettiin sillä aikaa, kun lapset syövät ;)
tee ukolle selväksi ettet jaksa jankuttaa vaan toisen pitää oppia ihan itser kantamaan suunnilleen puolet vastuusta.
Eivät rivien välejä, eivätkä ymmärrä vihjailuja. Miehelle pitää sanoa suoraan. Pyytää apua ja keskustella asiasta. Miehesi luulee, että pidät touhuumisesta, koska teet sitä kokoajan. Puhu nainen, äläkä valita.