Lue keskustelun säännöt.
Naapurit alkaa ahdistaa mua. Ne on niin innokkaita järkkäämään kaikkia
10.05.2011 |
"kivoja" juttuja naapurien kesken. On tupperikutsuja, vaatekutsuja, pihakirppistä ym. kissanristiäistä, lapsille kerhoa jne. Ne haluaa niin innokkaasti saada koko naapurustosta kavereita keskenään että. En mä jaksa olla koko ajan puuhaamassa niiden kanssa, mulla on oma perhe ja koti hoidettavana työn lisäksi. Ja homma ahdistaa siksi, että aina pihalla ne ahdistelee mua näillä projekteillaan, mukana on myös lievää syyllistämistä kun sanon kiitos ei. Ja postilaatikosta löytyy tasaiseen tahtiin kutsua ties mihin ja ilmoituksia ties mistä talkoista naapurien kesken. Mua ei kiinnosta, mutta nätisti sanottuna se ei mene perille, miten helvetissä sen sanoisi niin että ne tajuais? Leikkikööt niiden kanssa jotka sitä haluaa ja jättäkööt muut rauhaan!
Kommentit (17)
Mitä töykeämmin asian ilmaiset, sitä paremmin menee perille. Loppuu ne kutsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palkaksi pullo, mutta vasta tilaisuuden alussa. Joka suvusta löytyy joku sopiva kandidaatti tuohon tarpeeseen. Ja kohta todella saat ollakin rauhassa.
samanlaiseksi kuin sinä olet. Turha tuommoisesta on loukkaantua.
Meidän asuinalue muodostuu ikäänkuin kahdesta puolesta. Toisella puolella on juuri tuollaista aktiivista touhua, pihakirppistä ja kissanristiäisiä. Itse asumme tällä "passiivisella" puolella ja vähän sekavin ajatuksin seurailen tuota toisen puolen menoa. Toisaalta tuntuu että jään jostain paitsi kun en mene touhuun mukaan, ja toisaalta olen helpottunut että asun hieman etäämmällä tuosta ydinporukasta. Ne kun eivät osaa edes ulkoilla oman perheen kesken, vaan aina ryhmittäydytään pihatielle suunnittelemaan naapureiden kanssa seuraavaa siirtoa.
ja kaikki yhteisöllisyy on kuollutta. Miksiköhän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit toki jättäytyä kaiken ulkopuolelle, ja huomata, että sinusta puhutaan kaikenlaista ja osa ei tykkää tuollaisesta ihme hiipparista, jolla on oma elämä. Tai sitten väkisin raahautua mukaan ja käyttää aikaasi heidän kanssaan pysyäksesi suosiossa. Tai sitten muuttaa pois tuollaisesta "olemme kuin yhtä suurta kontrollinhaluista perhettä" -paikasta.
ja kaikki yhteisöllisyy on kuollutta. Miksiköhän...
Naapurit voi tuntea ihan tarpeeksi tervehtimällä heitä ja vaihtamalla joskus kohdatessa pari sanaa. On aika helkkarin eri asia, jos kotiin töistä tullessaan on kuin tulisi johonkin kommuuniin, jossa jo odoteltiin jäsentä numero 56 kotiin, ja suunnitellaan jo muun porukan kanssa seuraavaa wappertuurea, kuin se, ettei tervehditä ketään tai tiedetä edes toisten sukunimeä.
Mutta kukin tavallaan. Joitan kuitenkin sellainen kerhomeininki voi ärsyttää ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki yhteisöllisyy on kuollutta. Miksiköhän...
Minä kyllä tulen toimeen naapureideni kanssa ja pidän heistä. Mielelläni vaihdan heidän kanssaan muutaman sanan kun näen heitä ulkona. Joidenkin naapureiden kanssa olen löytänyt jopa samoja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joiden puitteissa olemme tekemisissä enemmänkin.
Mutta tuollainen joukkopakkopullameininki ärsyttää minua kuitenkin. Onko koko ajan pakko puuhata ja järjestää jotain porukassa ihan vain siksi että satumme asumaan lähekkäin? Ja jos en osallistu, olen se erakkonaapuri ja kummajainen, vaikka oikeasti pidän naapureista ja tulen heidän kanssaan toimeen kuten edellä kuvasin.
t. 6
Joo toi olis kyllä tosi rasittavaa.
Itse tykkään kanssa kotonani olla rauhassa. Menen kyllä sitten ihmisten ilmoille, puistoon, kaupungille yms jos haluan tavata ihmisiä ja juttukaveria yms..
mutta kyllä jokaisella pitää kotonaan olla mahdollisuus omaan rauhaan.
Itsekin olen sosiaalinen ihminen ja tykkään kyllä naapureiden kanssa jutella ja moikkailla aina kun nähdään.. mutta tietty yksityisyys on kiva säilyttää.
Varsinkin tommonen "väkisin" tehty kaveraaminen kaikkien kanssa on tosi rasittavaa..
Eihän siinä jos sattuu olemaan semmoinen yhteisö että kaikki loksahtaa niinkuin itsestään paikoilleen ja naapureista tulee ystäviä ajan myötä.. mutta jääköön se sitten ihan herran haltuun.
Meillä muuten myös tuolla toisella puolella katua on tämmönen yhteisö, joka tuntuu kuhisevan tanavia ja heidän vanhempiaan joka päivä..
Me asumme onneksi täällä "mummo puolella" missä on ihanan rauhallista ja saa lekotella pihalla vaikka puolalasti, ilman että joku naapuri on heti huohottamassa niskaan ja kutsumassa kaikenmaailman talkoisiin.
Ei kai siinä auta kun sanoa suoraan että sinua ei kiinnosta, että on esim niin paljon muutakin tehtävää.
Että kiitti vaan, mutta ei kiitti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti on kyllä se paikka, jossa pitää saada olla rauhassa niin halutessaan! Rentoutua vaikka omassa puutarhassa kasveja hoidellen ilman että siihen tunkee väkisin juoruilemaan joku päsmäri tietotoimisto. Kamalaa tuollainen pakkopulla, koska eihän sama asuinseutu tarkoita että olisi oltava väkinäisesti jotain yhtä suurta pperhettä. Silti voidaan elellä ihan sovussa, hoitaa asialliset asiat mitä hoidettaviksi tulee.
Joten mikseivät vouhota ihan vaan keskenään toisten samankaltaisten kesken, aika outoa tuollainen painostaminen. Jotain pätemisenhalua vissiin ilmassa joillakin ja kenties liian paljon aikaa kotiäideillä.
Mutta siis ihmisethän ovat erilaisia, ja se on täysin ok. Ihmettelen kyllä mielessäni välillä sellaisia kaikkea rauhoittumista ja itsekseen olemista jostakin syystä pelkääviä joka paikkaan säntäileviä yltiöseurallisia yksilöitä. Välttämättä en aina sosiaalisista taidoista puhuisi siinä samassa yhteydessä...
tukiverkon rakentamiseksi. Naapuriapua saa helposti kun ollaan tuttuja ja tehdään asoita yhdessä.
Mutta mä ymmärrän kyllä ap:tä - liika on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohon, mutta jos ovat sellaisia kotiäitejä, niin jostainhan hekin yrittävät oman elämänsä rakentaa. Työssäkäyvälle heidän kanssaan käytetty turha jaarittelu ei välttämättä ole mitään piristävää. Mutta jos olisi itse tosi yksinäinen, niin sitten voisi olla ok.
Olen itse tällainen aktiivi, ihan tavallinen neljän lapsen työssäkäyvä äiti.Meillä on hyvin aktiivinen kyläyhdistys (asutaan maalla) lähinnä pienen kyläkoulun vanhemmista koostuen.Olimme juuri aikuisten kesken Irlannissa (yksi meistä on sieltä ja toimi alkuasukasoppaana)ja nyt tulevana lauantaina pidämme taimimyyjäiset ja puutarhakirppiksen koulun pihalla. Sinne vien itse vanhat heinäseipäät, sinkkisangot, puukorvot ym. 160-v. talosta löytyvää rekvisiittaa. Rahoilla pidämme pikkujoulut joissa soittaa kylän oma poika bändeineen...viinaakin juodaan, hui!
Hauskaa on ollut eikä ketään painosteta.Syyllisyyttäkö mun nyt pitäis tuntea?Kenenkään kotiin ei tukita, posti menee reppupostina, postilaatikoihin ja ilmoitustauluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan kaupungissa kerrostalossa ja täälläkin tehdään asioita yhdessä. Ketään ei syyllistetä, kenenkään kotiin ei tungeta. Onhan nyt ihminen sen verran fiksu, että osaa lukea toista ihmistä niin ettei tunkeile jos tämä torjuu.
Kun olin taannoin jalkapotilaana ja mies reissussa (huono ajoitus!) naapurit tulivat auttamaan, kävivät meille kaupassa jne. Samoin autettiin alakerran mummelia kun hän toipui silmäleikkauksesta.
Ei tuollainen elämää ainakaan huonommaksi tee.
13
Olen itse tällainen aktiivi, ihan tavallinen neljän lapsen työssäkäyvä äiti.Meillä on hyvin aktiivinen kyläyhdistys (asutaan maalla) lähinnä pienen kyläkoulun vanhemmista koostuen.Olimme juuri aikuisten kesken Irlannissa (yksi meistä on sieltä ja toimi alkuasukasoppaana)ja nyt tulevana lauantaina pidämme taimimyyjäiset ja puutarhakirppiksen koulun pihalla. Sinne vien itse vanhat heinäseipäät, sinkkisangot, puukorvot ym. 160-v. talosta löytyvää rekvisiittaa. Rahoilla pidämme pikkujoulut joissa soittaa kylän oma poika bändeineen...viinaakin juodaan, hui! Hauskaa on ollut eikä ketään painosteta.Syyllisyyttäkö mun nyt pitäis tuntea?Kenenkään kotiin ei tukita, posti menee reppupostina, postilaatikoihin ja ilmoitustauluille.
On aivan eri asia hnen tilanne,kuin se,että pikkupläntille t ehty 100 uutta taloa ja sitten alkaa se pakko tutustuminen.Itse olen yrittäjä,teen pitkää päivää ja haluan olla kotona omassa rauhassa.Mulla on myös omat harrastukset,ystävät,en jaksa yhtään sellaista pakkoyhdessäoloa!!EN!mAALLA HOMMA TOIMII,JOKAISELLA OMAA LÄÄNIÄ JA OMA RAUHA,AIVAN ERI ASIAT KUIN NÄMÄ PIKKUTLOALUEET JOISSA KIISTELLÄN SITTEN HAUKKUVISTA KOIRISTA,LENTÄVISTÄ PALLOISTA,MOPOISTA YM.YM.JA CL JÄI PÄÄLLE,SORI =)
Tuli niin elävästi mieleen männävuotinen naapureiden järkkäämä SingStar-kilpailu pariskuntien välillä. Toki olimme itse menossa vain normaaliin illanviettoon, kun lapsetkin leikkivät siinä sivussa keskenään.
Eivät ole kyllä minun lauluyritelmäni jälkeen enää moista järkänneetkään :o)
Kohta täällä sua tullaan syyttelemään suomalaisjuntteudesta kun oot tommonen. Katsos omissa oloissaan oleminen (edes ajoittain) ei ole hyväksyttävää, vaan se on töykeää suomalaiskulttuuria, jota pitää hävetä - Suomessakin.
Paranna siis tapasi. Korvaukseksi moukkamaisuudestasi voisit viedä joka naapurille kakun tai piirakan, jonka olet leiponut.