Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että nykyään "huonosti käyttäytyvät" lapset saavat enemmän huomiota, kuin
10.05.2011 |
ne hyvin käyttäytyvät.
Esimerkki tosielämästä.
Ollaan mummolassa, mieheni veljen perhe siellä myös. Meillä 2 lasta, heillä 2 lasta. Syödään pöydässä. Meidän lapset syövät kuten yleensä, ehkä vähän "en tykkää tuosta", pientä sotkua jne, mutta ruoka syödään sen kummemmin kinastelematta.
Miehen veljen lapset värkkäävät ihan tosissan: eivät suostu edes aterimia ottamaan käteen, viskotaan päätä ja pyöritään tuolilla, tuijotellaan ikkunasta ulos kun yrittää saada puheyhteyttä.
Ja sitten. Miehen veli ja tämän vaimo sekä anoppi kodistavat kaiken huomion näihin syömättömiin lapsiin: no, kato kato, lentokone tulee, ei kasva isoksi pojaksi/tytöksi jos ei syö, hyvää maistapa! Ja päviitellään aikuisten kesken huonoa syöntiä ja käydään lasten kuullen läpi kaikki suvun huonot syöjät ja semmosta se on. Sitten lopuksi lapset syötetään olohuoneessa samalla katsoen tv:tä.
Mitä.. Missä kiitos hyvin käyttäytyville lapsille, jotka syövät NORMAALISTI? Itse tietenkin kiitän heitä ja vanhempi osaa kiittää itsekin ruoasta, mutta mutta..
Tilanne ärsyttää. Ja se on joka jumalan kerta sama homma. En oikein ymmärrä sitä, miksi ruokailutilanne on päästetty tuohon pisteeseen. Miksi halutonta lasta istutetaan väkisin pöydässä ja yritetään kommervenkein saada syömään? Pöydästä pois, jos ei ruoka maistu ollenkaan.
Tuntuu pahalta, lasten puolesta ja itsekkäästi myös omasta puolestani - myönnän. :|
Kommentit (5)
Ja voi vaan miettiä mitä murrosiästäkin mahtaa tulla jos nyt jo ohjat hukassa.
Omistasi tule juristeja ja lääkärin vaimoja ja veljesi lapsista amispölöjä ja lähipubiruusuja, kyllä sitten saat nauraa makeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen omasta lapsuudesta myös (itse söin kyllä OK). Monien mielestä noin kuuluu tehdä. Mun miehen lapset tekee sitä pikkusiskolleen, jonka surutta lemppaan pöydästä ilman "lentokoneita", on siis mun ihan biologinen lapsi (jos nyt kiinnostaa).
Miksei lääkäriä, kun ei vaimo välttämättä ole menestyjä.
Vähän ot tää kysymys, mutta naurattaa, että lääkärin vaimossa olisi jotakin ansiokasta
oikeassa! on kurjaa lastesikin puolesta kun heidän täytyy ikäänkuin keskittää huomionsa näihin lapsiin. Vaikka omasi ovat myös lapsia ja juuri pöytäkeskustelussa aikuisten tulisi huomioida kaikkia lapsia -etenkin tässä tapauksessa anopin!
Itse tekisin niin, että seuraavalla kerralla pitäisin pöytäkeskustelun tiukasti otteessani ja juttelisin omien lasteni kanssa koko ajan normaali äänellä, nauraisin ja kehuisin heitä siis sopivasti. En todellakaan edes kääntäisi päätäni tähän toiseen seurueeseen! Ei ole oikein, että lapsesi joutuvat ikäänkuin ``ihailemaan`` näitä huonostikäyttäytyviä.
Tekisin sen myös opettaakseni lapsiani miten näitten kanssa ollaan jatkossakin ja muissa eteen tulevissa tilanteissa:)
Omistasi tule juristeja ja lääkärin vaimoja ja veljesi lapsista amispölöjä ja lähipubiruusuja, kyllä sitten saat nauraa makeasti.