Mikä oli miehesi ensireaktio, jos sinä

puhuttiin nää asiat niin varhaisessa vaiheessa suhdetta, että kun "oikea" aika tuli ja tärppäsi, niin kyllähän se pienen juhlan paikka oli.

suurimpana aiheena. Tai mies on aina tiennyt että haluan lapsia. Nyt minulla on vaan kamala vauvakuume ollut jo jonkin aikaa. Miehellä ei. Mihen reaktio oli tämä "katsotaan sitten myöhemmin". Eli odottelua.. Ikää meillä tosin vasta tänävuonna tulee 23 v. kummallakin, että mikään hätä ei vielä ole. Toisinaan mies kyllä itsekkin puhuu paljon lapsista.. Toiveeni on että ensimmäinen pistettäisin aluille kahden vuoden päästä viimeistään 25-vuotiaana. :)

"Ai jaa, siis mä pääsen paljaalla vetelemään, jippii!"

Siis sellainen EVVK-asenne miedommin eli eihän tässä nyt mikään kiire ole tai ei lasten saanti ole mikään itseisarvo eli ilmankin pärjäisi. Yksi tehtiin kovalla yrittämisellä halustani ja sitten taas tuli kaikenlaista projektia ja väsymystä miehelle, ettei nyt voi ainakaan vauvaa yrittää.Aika on tainnut lopulta mennä ohi eli hedelmällisyys laskea ja ikä painaa ja tyhjä vauvasyli:)

Hänellä oli kaksi edellisestä liitosta, ja ero oli tulllut jo lasten vaippa-aikaan. Ex-vaimo oli saanut hänet uskomaan, että hän oli surkea isä. Hän ei enää halunnut lapsia. Hän tiesi että minä haluan. Tää oli iso ongelma suhteessamme. Lopulta hän muutti mielensä. Siinä sitten lapsenteossa menikin kolme vuotta. Turkittiin, mutta vikaa ei löytynyt. Lopulta juuri ennen hedelmöityshoitoja tulin luomusti raskaaksi. Siinä vaiheessa mieskin jo kovin toivoi lasta ja oli hyvin iloinen lapsesta. Hyvä isä hänestä tuli :-)