Lue keskustelun säännöt.
Mä myönnän että olen
09.05.2011 |
ihan perseestä ihmisenä. Tiedättekö joskus telkkarissa on rasittavia ihmisiä jotka on vaan ihan plääh ja todella rasittavia ja joita tekisi lähinnä mieli ravistella. Nooh, minä olen sellainen. Laiska, saamaton, motivaatio nolla. Kun ajattelenkin kaikkia asioita mitkä mun pitäisi tehdä, rupeaa vaan kiukuttamaan. Mua kiukuttaa ajatella jopa asioita jotka haluaisin tehdä. Masentunut en ole, lähinnä en vaan usko kokemuksesta että mikään mitä teen muuttaa mitään, siksi ei kiinnostakaan. Mitäs nyt?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa intopiukeilla mistään ennen kuin omin silmlin näen tässä ja nyt, että se on totta.
Mies on ihan toista maata, haaveilee ja visio ja mä lyttään sitä ihan vahingossa ja automaattisesti kokoajan.
Sama lapsen kanssa, ajattelen, että no, tulee kuitenkin joku ihan surkea tulos matikan kokeesta ja sitten sieltä tuleekin huippu hyvä. Lapsille en tosin sano: "että et sä kuitenkaan onnistu." Ajattelen vaan itsekseni.