Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkalaisella ei ole kavereita :(
09.05.2011 |
Asumme alueella, jossa ei ole samanikäisiä ja luokkakaverit asuvat usean kilometrin päässä. Koulun jälkeen lapsella ei ole ketään kavereita ja viikonloputkin viettää meidän vanhempien kanssa (ainoa lapsi). Harrastaa pari kertaa viikossa. Onkohan toivoa, että myöhemmässä vaiheessa löytää kavereita, kun pääsee liikkumaan pitempiä matkoja vai onko tässä ihan tosissaan harkittava muuttoa? Tuleeko lapsesta ihan outo, kun ei ole kaverisuhteita.
Kommentit (17)
kutsua kavereita kylään ja virittää niitä kaverisuhteita. Jo eskarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voisiko pyytää jonkun kaverin mukaan? Vanhemmat voisivat sitten töistä tultuaan hakea kaverin kotiinsa tai te voisitte autolla heittää kaverin kotiin.
että olen lasta koulusta hakiessa ottanut koulukaverin kyytii ja ovat saaneett leikkiä muutaman tunnin, jonka jälkeen olen vienyt kaverin pois. Nyt tuntuu kuitenkin olevan niin, että tällä koulukaverilla on kavereita naapurissa niin paljon, ette kauheasti kaipaa oman lapsemme seuraa. On usein jo sopinut jonkun muun kaverin kanssa kun meidän lapsemme ehdottaa kyläilyä. Surettaa kun ei ole sellaista luonnollista kanssaköymistä kuten naapuruksien ja saman alueen lapsilla on.Että tullaan vaan spontaanisti oven taakse hakemaan.
on tottunut tilanteeseen. Viettää tosin liikaa aikaa tietokoneella ja pleikan ja tv:n ääressä. Ja vaatii tietysti meiltä vanhemmilta esim. viikonloppuisin paljon seuranpitoa.
Tämä vaatii sen, että useamman kerran viikossa pyydetään kavereita meille tai lapseni menee kylään ystävilleen. Viikonlopuksi pyydetään kavereita yökylään tms. Lapsellani on luokalla 4-5 sellaista kaveria, joita voi vuorotellen pyytää leikkimään (tai vaikka useampaa yhtä aikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen poika myöskin. Harrastuskavereita asuu kaukana. Joskus olemme kutsuneet, mutta harvoin pitkien matkojen ja kuljetusongelmien takia. Omalla alueelle on samanikäisiä 2 kpl ja ovat bestikset. Heidän seuraansa ei kolmas oikein tunnu mahtuvan.
Minusta tuntuu jotenkin kummalliselta järjestellä tokaluokkalaisen kaverivierailuja. Vai onko se ihan ok? Omassa lapsuudessa vanhemmat ei edes aina tienneet kenen kanssa leikin tai kenen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työstä tuokin jo käy.
Tämä vaatii sen, että useamman kerran viikossa pyydetään kavereita meille tai lapseni menee kylään ystävilleen.
harkinneet muuttoa alueelle, jossa olisi enemmän samanikäistä seuraa lapselle? Minä olen ihan tosissani alkanut katsella uutta asuntoa tämän takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu jotenkin kummalliselta järjestellä tokaluokkalaisen kaverivierailuja. Vai onko se ihan ok? Omassa lapsuudessa vanhemmat ei edes aina tienneet kenen kanssa leikin tai kenen luona.
Paljon vaatii työtä nuo kaverisuhteet.
Meillä on usein bestiksiä yökylässä pe-la-yönä. Eli haen koulusta, kaveri on yötä ja joskus lauantaina ip viedään kaveri kotiin.
Ja sama toisinpäin.
Harrastuksia sovitaan myös yhteisiä, jolloin näkevät sitten siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meillä myös naapureissa kavereita, mutta luokkakaverit ei meille kyllä pääse ilman vanhempien apua. Yhdenkin kaverin luo on tunti matkaa ihan autollakin.
kasvaako lapsesta jotenkin erilainen, jos hänellä ei ole kaverisuhteita pienenä. Jääkö teini-ikäisenäkin yksin? Onko kellään kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta poika ei ole koskaan kärsinyt siitä. On nyt tokalla ja viime kuukausina on alkanut enemmän vierailla kavereilla ja tuoda kavereita kotiin, mutta ehkä osittain minun painostuksestani. Poika ei vaan ole hirveän sosiaalinen, mutta olen alkanut hyväksyä asian.
Jos tuntuu ettei se lasta haittaa? Kostautuuko myohemmin ettei ole ollut juuri kaverisuhteita lapsena?
kaverisuhteista _valtavasti_ ja olen valmis näkemään paljon vaivaa niiden eteen!
Ja meillä on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla, joten laiskempi takuulla panisi heidät leikkimään vain keskenään.
t. se kielikouluäiti
Mielenkiinnolla odottelen vastauksia. Ei lynkkausta kiitos! Meillä on toinen lapsi joka on paljon ulospäinsuuntautuneempi.