Ei voi onnitella kun et VIELÄ ole äiti - suku painostaa lastentekoon

mitä haluaa: ei lapsia, myöhemmin lapsia tai heti lapsia.



Sen jälkeen voit ilmoittaa kantasi sitä kysyttäessä.

että olette jo yrittäneet viisi vuotta ja hoitoihinkin on mennyt kymppitonni mutta lasta ei ole kuulunut.

Luulisi niiden jo sitten tajuavan että ei tarvitse painostaa.

On todella rumaa käytöstä lähteä vänkäämään lapsenlapsia, ei se kuulu jänelle pätkääkään mitä teette.



Vinkkinä vain, että kannattaa selvittää anopin kanssa rajat ja vaatimus kunnioittaa teidän perheen toimintamalleja ENNEN lapsen syntymää. Muutoin tuosta hieman nenäänsä teidän asioihinne tunkevasta anopista tulee anoppi suoraan helvetistä. Kokemusta on.

Meillä kun kolmatta aloimme odottamaan, sukulaiset taas painoivat päälle kun niiiiiin kaaauuuheeesti tarttee lapsia tehdä yhden (!) ihmisen. Jättivät rauhaan, kun sanoin ettei kiinnosta heidän mielipiteensä.

En voi sanoa anopille kovin suoraan, hän on herkästi loukkaantuvaa tyyppiä. Sitä olen itsekin miettinyt, että entä jos tosiaan oltaisiin yritetty vuosia, eikä saataisi lasta. Eikö ihmiset ollenkaan tajua, että jollakin voi olla sellainenkin tilanne? Vaikka meillä ei olekaan kyse siitä, on jatkuva tivaamnen silti rasittavaa... Myös oman puoleni sukulaiset kyselvät asiasta silloin tällöin, mutta anoppi on pahin. Hirvittää ajatellakin, miten paljon hän puuttuisi lasten kasvattamiseen, mutta onneksi asumme aika kaukana appivanhemmista.

miks v...ssa kaikkien pitää painostaa,kysellä ym. toiset tekee/saa/odottaa/ei saa lapsia/ei halua!!! jokaisen oma päätös!!!!

Itse olen tehnyt selväksi ärsyttäville utelijoille, että minun avioasiat ja siihen liittyvät puuhailut ovat minun oma asiani enkä minä halua että kukaan kyselee minulta minun seksielämästäni. Eiköhän ne vauvauutisetkin selviä viimeistään siinä vaiheessa jos ja kun maha on niin iso, ettei sitä voi enää kieltää tai tullut vauva! Sitten ei tarvitse kysyä enää typeriä kysymyksiä. Inhottaa ajatuskin siitä, että jotkut tuttavat miettisivät koko ajan mielessään, että onkohan ne nyt puuhaamassa siellä lasta alulle vai muuten vaan huvikseen tai kyselisi joka välissä siitä... Mutta onhan niitäkin ihmisiä, jotka sanovat kaikille suoraan, että nyt on kova yritys päällä... Mutta onko sellainenkaan julkinen kuulutus ihan välttämätöntä? :D



Mitä tulee työ- ja rahatilanteeseen, ns. vakituinen työ ei ole mikään varma asia, koska sen voi menettää milloin tahansa. Jos ajattelee, että lapsesta on vastuussa vähintään 18 vuotta, niin sinäkin aikana voi tapahtua mitä tahansa. Parisuhde olisi tietysti hyvä olla kunnossa, mutta kuka siitäkään voi mennä aina takuuseen...?

Heh, pitäisiköhän sanoa anopille ensi kerralla, että meidän seksielämä on ihan kunnossa, kiitos kysymästä - mitenkäs teillä? Puhutaanko vaihteeksi teidän maukuukammarin tapahtumista? Tajuaisikohan se sitten olla kyselemättä? :D



Mitä rahatilanteeseen tulee, tiedän, että se voi muuttua äkkiäkin. On silti aika turvaton olo, kun hädin tuskin itse tulemme toimeen. Jos minä jäisin vielä äitiyspäivärahalle, se voisi olla melkoinen katastrofi. Jatkuvasti uutisoidaan, että lapsen saaminen ajaa monen nuoren parin köyhyysloukkuun. :O



Ihan oikeasti, miten nykypäivänä ylipäätään kukaan uskaltaa saada lapsia? x/

Ja aikas kiireesti. Kuulostat 15-vuotiaalta, et kolmekymppiseltä.

anoppis tykkäis musta kun olen sellainen että olen aina tiennyt etten halua lapsia koskaan. Ei ole kaikkien velvollisuus hommata lapsia.

Ja aikas kiireesti. Kuulostat 15-vuotiaalta, et kolmekymppiseltä.

Vai niin, no kiitos. Olikos joku kohta erityisesti, joka kertoi epäkypsyydestä?

ette ole töissä, eikä oikein mistään tunnu tulevan mitään.



Normaali 28-vuotias luo jo tukevasti uraa, opinnot on hoidettu (molemmilta), hän on ostanut oman asunnon, puoliso on töissä ja perhekuviotkaan eivät ole tuollaista teinitytön kitinää: Mutku jos mä niinku masennun niin niinku tukeeko tuo jäbä niinku mua niinku oikeesti...

Olemme kyllä töissä, mutta meillä ei ole vakituista, pysyvää työpaikkaa kummallakaan. Miehelläni osittain siksi, että täytyy olla sellainen työ, jota voi tehdä nyt kun opinnotkin vievät vielä hieman energiaa (hän saa toisen tutkintonsa valmiiksi parin kuukaudren sisällä). Minun alallani on vaikea työllisyystilanne, tänäkin keväänä olen hakenut useita kymmeniä alani työpaikkoja, mutta lapsettomia nuoria naisia ei mielellään palkata, kuten ehkä tiedät. Loisin mielelläni "uraa" jos tilanne ei olisi näin vaikea. Asumme omistusasunnossa, mutta nykyinen on liian pieni perhettä ajatellen ja naapurit rauhattomia. Toisaalta isompaa ei uskalla hankkia ennen kuin on töitä... Emmekä tiedä edes, jäämmekö nykyiseen kaupunkiin vai muutammeko työn perässä muualle.



Sinustako en saisi olla huolissani omasta jaksamisesta lapsen kanssa? Sekö on epäkypsyyttä? Minusta on paremminkin vastuullisempaa miettiä etukäteen omia voimavaroja, kuin tehdä lapsia periaatteella "kyllä kai me sitten jotenkin pärjätään". Eikö palstan tarkoitus ole se, että voi nimettömänä kertoa omista huolistaan ja saada ehkä samssa tilanteessa olevien tai olleiden mielipiteitä? Sinulta ei ainakaan sympatiaa tunnu löytyvän.

Jos olet noin huolissasi siitä, että jaksatko normaalia elämää on ihan fiksua jättää elämättä se normaali elämä.



Mutta turha on morkata sitä anoppia, joka ei vielä tunne sinua ja kuvittelee poikansa saavan normaalin elämän.

Vapaaehtoinen lapsettomuus olisi siis epänormaalia? No huh! Oikeastiko on ihmisiä, jotka ajttelevat, että lastenteko on jokin normi tai velvollisuus?

Mitä te täällä pällistelette, jos teillä ei edes ole lapsia???



Ja eihän ap ole vapaaehtoisesti lapseton, vaan vain kypsymätön. Kaksi ihan eri asiaa.

Ajattelin vain, että lapsen saamiseen liittyvä keskustelunaloitus sopisi lapsiaiheiselle palstalle, mutta taisin olla väärässä... :)



Täytynee yrittää löytää keskustelua muualta, anteeksi että häiritsin, arvon täydelliset äidit.



-ap

niin voit rauhassa jatkaa omaa normaalia elämääsi.

Jos olet noin huolissasi siitä, että jaksatko normaalia elämää on ihan fiksua jättää elämättä se normaali elämä.

Mutta turha on morkata sitä anoppia, joka ei vielä tunne sinua ja kuvittelee poikansa saavan normaalin elämän.

Kuka voi nykyään sanoa, että työ on pomminvarma vakituinen, ei kukaan. Olennaista on se, että on työtä. On normaalia tuntea epävarmuutta, mutta ei kannata ylen määrin pelätä turhaan kaikenlaista, mikä ehkä joskus saattaisi tapahtua. Kai te nyt miehenne kanssa voisitte puhua asioista? Ja niin, ettette syyttele ja käytä miksi sinä aina ja mikset sinä koskaan-tyyppisiä lauseita.

Mitä lapsikyselyihin tulee, en jaksa ymmärtää, miksi ne aina otetaan niin sydänverta myöten loukkaavina. Normaalia tuttujen välistä keskusteluahan se on, ja miksi ihmeessä ei voi niihin sanoa, että ollaan yritetty mutta ei tunnu onnistuvan, ollaan käyty/käydään hoidoissa, odotetaan että saataisiin talous vakaalle pohjalle tai vaikka että ei haluta lapsia toistaiseksi ollenkaan. Mitä ihmeen salattua tietoa se muka on?

Miksi pelkäät loukkaavasi anoppia, mutta anoppi saa loukata sinua? Eihän tarvii olla ilkeä, mutta aika suoraan pitää kyllä sanoa, jos toisen (toistuvat) ajattelemattomat puheet loukkaavat. Ja sille miehellekin pitää puhua ja vaatia vakavasti keskustelua. Pitäishän jo miehesi keskustella anopin kanssa, jos noin käyttäytyy.

Minäkin olen sitä mieltä, että noi työasiat ovat toissijaisia, mutta kyllähän teidän täytyy nyt pariskuntana ensin itse selvitellä, millaista elämää haluatte elää. 28-vuotiaana ehdit vielä saada lapsia, mutta pitää myös jo vähän ruveta miettimään haluaako molemmat yhden/kaksi tai enemmän jne. Et voi ajautua vielä vuosia suhteessa, jossa et edes ole puolison kanssa vakavasti pohtinut näitä asioita. On täysin normaalia olla epävarma, se kuuluu näin isoon päätökseen. Mutta teidän täytyy pystyä keskustelemaan keskenänne. Sitten osaatte varmasti myös puolustautua ulkopuolisia vastaan.