Ihan jumalattoman paha mieli. Miksi minä näen isänpäivänä
ns vaivaa ilahduttamalla mieheni eli lasteni isän, mutta hän ei tippaakaan sitä vaivaa näe äitienpäivänä?
Mietin ja suunnittelen aamiaisen, varsinaisen aterian jne. Puhumattakaan siitä että olen yleensä aina halukas seksiin kun hra haluaa, tosin hra ei halua kuin ehkä joka 3-4kk kerran kaksi.
Muun ajan kärvistelen puutteessa.
Vetoaa siihen ettei osaa kokata, totesin että jokainen lukutaitoinen osaa kokata jos ohje isketään nenän eteen.
En edes kaipaa mitään varsinaista ruokaa itse tehtynä, mutta edes jokin pieni jälkääri!! SE että hän ja alpset näkisivät edes hieman vaivaa asian eteen mutta ei.
Lasten muistaminen tietty se a&o mutta tähänkin kulminoituu se että hra ei viitsi nähdä tippaakaan vaivaa vuokseni.
Paskat!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (13)
Miksi sinä näet isänpäivänä vaivaa? ÄLÄ TEE MITÄÄN ensi kerralla.
Teillä on varmaan pienet lapset ja kiirevuosia eletään. Hellitä sinäkin ja unohda turhat muistamiset. Paras konsti saada mieluinen lahja on hankkia se itse ja kunhan ne lapset siitä kasvavat, he osaavat juhlia äitiä ilman isän osanottamattomuuttakin. :D
Ei tämä elämä niin vakavaa ole.
Mitä tollaista hyysäämään? Kokkaa sille purkkihernaria.
tartu sitä kaksin käsin laidoista ja sano kolme kertaa:
MINÄ EN RUPEA MARTTYYRIKSI
MINÄ EN RUPEA MARTTYYRIKSI
MINÄ EN RUPEA MARTTYYRIKSI
Sitten korkkaa punaviini ja vietä mukava ilta ja anna perheen pärjätä vaikka mäkkäriruoalla.
käyttäytyy välinpitämättömästi, niin parasta on, että toinenkin alkaa käyttäytyä niin? Sillähän se suhde paranee ja arki muuttuu mukavammaksi kun MOLEMMAT jättävät toisen huomioimatta?
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä tällaisia parisuhteita ja perheitä! Löytyykö tosiaan noin monta miestä, jotka ovat olleet kivoja ja huomaavaisia ja huomioineet naisystäväänsä, mutta muuttuvatkin sitten yllättäen naimisiin menon ja lastensaannin jälkeen kusipäiksi? Etkö sinä, ap, tosiaan tiennyt, millainen miehesi on, ennen kuin hänet mieheksesi otit ja hänen kanssaan perheen perustit? Ihmetellään ja itketään, kun mies ei koskaan huomioi vaan on täysi tursake; miksi ihmeessä olet päätynyt liittoon ja perheelliseksi sellaisen miehen kanssa? Suomessa ei kai ole pakkoavioliittoja ja lasta nyt ei ainakaan kenenkään kannata tehdä ihmisen kanssa, joka ei kykene vastuuseen ja arjen jakamiseen. Toista et voi muttaa, mutta omasta elämästäsi voit päättää itse - ja sinun tuleekin ottaa vastuu päätöksistäsi. Jos päätät jakaa elämäsi tällaisen miehen kanssa, niin se on sitten oma valintasi.
Mutta sillä se teidän parisuhteenne ei ainakaan ruusuisemmaksi muutu, että sinäkin ryhdyt kusipääksi!
sellaisen ilmiön et moni mies ei tee mitään koska tietävät ettei naiselle mikään kuitenkaan kelpaa.Moni mies tietää et niiden vaimot palstailee täällä ja luo muiden kokemusten kautta isot odotukset kaikkiin juhlapyhiin ja lomiin joten miehelle on helpompi esittää tyhmää ja välinpitämätöntä kuin järkätä hirveesti kaikkee sen mukaan mitä vaimo on "vihjaillut" viikkokausia.Naiset vinkuu kun miehet ei oo spontaaneja mut sit seuraavassa hengenvedossa luettelevat tarkkaan yksityiskohtia myöten millainen se äitienpäivä pitää olla lahjoineen ja menuineen.
Muuttuuko se silläkään jos kaikki jatkuu niin kuin ennenkin? Jomman kumman pitää muuttua, ihanteellisinta olisi tietysti jos molemmat antaisivat ja saisivat jotain, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Pidin tuosta peilin edessä "Minä en ole marttyyri"-hokemisesta :-D Aloita sillä ja jatka tosiaan punaviinillä tai jollain muulla omalla herkulla. Mene kosmetologille tai hierontaan ensi viikolla ja kerro lapsille, että se on äitienpäivälahjasi.
Juhli isänpäivää siten miten se jatkossa sinulle sopii. Jos tykkäät suunnitella ja kokata, tee niin. Voi olla ettei miehesi koskaan tee äitienpäivästä sellaista kuin toivoisit, mutta voit ainakin opettaa lapsenne arvostamaan näitä juhlapäiviä.
Kerro miehellesi asiallisesti miten kurjalta sinusta tuntuu ja älä lähde riitelemään, kun hän ottaa asiasta itseensä. Ainakin saat omat tunteesi ulos ja ne eivät jää kalvamaan sinua.
Ensi vuosi voi olla erilainen tai sitten ei. Varaudu tekemään juhla itsellesi: olet sen ansainnut.
ruusuisemmaksi, jos molemmat alkavat välinpitämättömiksi, mutta harvemmin sitä osaa etukäteen arvioida millaiseksi se (nuori) ihana, hyvin nukkuva, viriili mies muuttuu lasten myötä. Ikää tulee lisää, univelka, työstressi, talous...kyllä nämä kaikki muuttavat ihmistä kuin ihmistä.
Meillä ainakin mies oli mielestäni oikein unelmapakkaus silloin parikymppisenä, nyt lähempänä 40v, kolmen lapsen isänä ja pitkää työpäivää tekevänä ei ole se sama kuin aikaisemmin, mutta onneksi olemme onnistuneet puhumaan muutoksista, toiveista ja pettymyksistä. Ärsyttää vain tuo ainainen kommentointi asiaan kuin asiaan, että etkö tiennyt millainen isä ja mies hän on ennen lapsia ja kunnon tuntua liiton arjesta?? No en tiennyt!
käyttäytyy välinpitämättömästi, niin parasta on, että toinenkin alkaa käyttäytyä niin? Sillähän se suhde paranee ja arki muuttuu mukavammaksi kun MOLEMMAT jättävät toisen huomioimatta?
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä tällaisia parisuhteita ja perheitä! Löytyykö tosiaan noin monta miestä, jotka ovat olleet kivoja ja huomaavaisia ja huomioineet naisystäväänsä, mutta muuttuvatkin sitten yllättäen naimisiin menon ja lastensaannin jälkeen kusipäiksi? Etkö sinä, ap, tosiaan tiennyt, millainen miehesi on, ennen kuin hänet mieheksesi otit ja hänen kanssaan perheen perustit? Ihmetellään ja itketään, kun mies ei koskaan huomioi vaan on täysi tursake; miksi ihmeessä olet päätynyt liittoon ja perheelliseksi sellaisen miehen kanssa? Suomessa ei kai ole pakkoavioliittoja ja lasta nyt ei ainakaan kenenkään kannata tehdä ihmisen kanssa, joka ei kykene vastuuseen ja arjen jakamiseen. Toista et voi muttaa, mutta omasta elämästäsi voit päättää itse - ja sinun tuleekin ottaa vastuu päätöksistäsi. Jos päätät jakaa elämäsi tällaisen miehen kanssa, niin se on sitten oma valintasi.
Mutta sillä se teidän parisuhteenne ei ainakaan ruusuisemmaksi muutu, että sinäkin ryhdyt kusipääksi!
Seurusteluaikana mies osti mielettömiä lahjoja ja toi jopa kukkiakin spontaanisti. Neljän vuoden seurustelua seurasi yhteenmuutto, jonka aikana ainoa, minkä huomasin, oli se, että mies ei juurikaan imuroi. Muita hommia toki sitten teki. Yhteenmuuton jälkeenkin mies osti silloin tällöin kukkia ja hienoja lahjoja. Ekan lapsen jälkeen muuttuivat kotityöt lähes yksinomaan minun töikseni. Mies perusteli sen sillä, että olin kotona. Ok, niinhän olin. Viikonloppuisin mies saattoi täyttää tiskikoneen tai laittaa pesukoneen päälle.
Meillä muutokset alkoivat, kun miehen elämässä sattui ikäviä asioita ja samaan aikaan olin jo raskaana ja odotin kuopusta. Sen jälkeen miestä ei ole kiinnostanut muistaa äitienpäivänä mutta viime syntymäpäivänäni muisti kyllä niin liikuttavasti, että enpä taida suuttua, vaikka äitienpäiväksi ei olisikaan mitään.
Onhan se ikävää, että lastenhoito ja kotityöt ovat jääneet minun elämäni sisällöksi ja mies tekee, mitä huvittaa. Mutta ehkä tämä vaihe ei kestä enää kauaa. Joka tapauksessa aion odottaa ja katsoa, josko jotain tapahtuisi ja saisin sen entisen mieheni takaisin tai uuden osallistuvamman miehen. Sitä odotellessani valitan täällä av-palstalla, missä kai sai valittaa aiheesta kuin aiheesta.
ravintolaan.
Noiden juhlien tarkoitus on opettaa lapsillekin huomioimaan vanhempia. Tosin äitienpäivänä mies kai muistaa omaa äitiään? Ethän ole varsinaisesti hänen äiti joten luontainen laiskuutensa tai se, että ei ole opetettu juhlistamaan noita päiviä voi olla syy " välinpitämättömyyteen".
Eipä ne lahjatkaan onnea tuo, itse ostin eksälle joka vuosi äitien päiväksi kalevalakorun ja kun olimme eroamassa ja en ostanut niin kauheat haukut tuli. Eroaminen alkoi tuntua yhä järkevämmältä ajatukselta.
Eron jälkeen olen lapsilleni muistutellur ja kysellyt ovatko tehneet korttia jne eksälleni.m42
Mun mies oli seurusteluaikana ja avioliiton ekoina vuosina tosi huomaavainen, toi kukkia, osti lahjoja, tilas kauneushoidot ym. Pikkuhiljaa vaan lopetti sen kaiken ja nyt ei ole enää vuosiin vaivautunut. Viime isänpäivä oli eka jolloin en itse noteerannut päivää mitenkään, lapset antoi tekemänsä kortit. Enkä viitsi enää vaivautua muulloinkaan. Synttärinä onnittelen. Thats it. Aikaisemmin mietin kaikki ateriat, mitä tekisimme, lahjan itseltäni ja lapsilta kortit ja lahjat. Mut kun ei itse saa koskaan mitään, niin miksi vaivautua.
kun kaupassa kävimme ja ilmeni ettei hra ole, taaskaan, yhtään tippaa miettinyt menuuta tms.
ap