Herkkä, haastava lapsi; mitä tehdä?

Samanlainen helposti tulistuva poika (5.v) löytyy myös täältä! Muuten suloinen, herkkä ja elämän eri asioita pohtiva miehen alku. ja esim. pikku siskoa (0,5v) todella lämmöllä ja huolehtien hoitaa :).

Pikku veljen kanssa sitten meneekin sukset ristiin joka lähellä omaa ikää. Jos esim. pikku veli voittaa jonkun kisan niin isoveli hyökkää suutuksissaan puremaan tai lyömään.. Sitten taas rauhoituttuaan todella pahoillaan ja itsekin nolona tapahtuneesta.

Joskus suuttuu muillekin mutta tulistuminen rauhoittunut paljon kun vanhemmat opetelleet todella rauhallisen suhtautumisen poikaan eli ensin rauhoitettava poika ja sit jälkipuinti.

Silti joskus iskee epätoivo, kun ollaan taas samassa tilanteessa ties kuinka monennen kerran. Huoh! Ja nuorempi lapsi taas hallitsee tilanteet isoveljeään paremmin. Lapset on kyllä niin yksilöitä!

Hei onko ketään jolla jo kouluikäisiä tulistuvia lapsia? Olisi kiva kuulla kokemuksia että helpottaako iän myötä? Miten koulussa elämä sujuu?

meilläkin poka syntyi pari viikkoa etuajassa ja oli jo vauvana itkuinen mut ei kuitenkaan happivajausta ainakaan minun tietääkseni..

Käytiin neuropsykologilla, todettiin ongelmia hahmottamisessa. Sitten ajauduttiin toimintaterapeutille, jossa todettiin SI-häiriö. Nyt ollaan Lastenlinnassa seurannassa. Lapsi syntyi 3 viikkoa etuajassa, sai sokeria suoneen ja sinivalohoitoa. Neurologin mielestä tällä ei kuitenkaan merkitystä.



Ap:ta neuvoisin tutkituttamaan lapsen kaiken varalta. Yksityisestä neurologista on hyvä aloittaa.

Miten se ilmee ja mitä sille voidaan tehdä?

Meidän pojalla on myös haastava migreeni. Tosin nyt eskarissa tuntuu että alkaa helpottamaan hiukan. Tai sitten tämä on taas väliaikaista :)

vanhemmilta, joilla ei ole mitään selkeää käsitystä millainen lapsenne on 24/7, ja miten lapset kehittyy. Nyt kun haette diagnooseja etc. ja olette ylihuolehtivaisia, ni joka ikisessä tulevassa lääkärin/terveydenhoitajan tarkastuksessa palataan aina näihin kuvioihin, ja lapsi saa kärsiä tästä tavalla tai toisella lopun elämäänsä. Lukisitte vaikka tästä parjatusta A. Wahlgrenin Lapsikirjasta millaisia on 5, 6 ja 7 vuotiaat. Ilmeisesti suurin osa on vielä esikoisia ja/tai poikia.

vanhemmilta, joilla ei ole mitään selkeää käsitystä millainen lapsenne on 24/7, ja miten lapset kehittyy. Nyt kun haette diagnooseja etc. ja olette ylihuolehtivaisia, ni joka ikisessä tulevassa lääkärin/terveydenhoitajan tarkastuksessa palataan aina näihin kuvioihin, ja lapsi saa kärsiä tästä tavalla tai toisella lopun elämäänsä. Lukisitte vaikka tästä parjatusta A. Wahlgrenin Lapsikirjasta millaisia on 5, 6 ja 7 vuotiaat. Ilmeisesti suurin osa on vielä esikoisia ja/tai poikia.

Mulla on 3 lasta joista tämä esikoinen on kovin erilainen jo sisaruksiinsa verrattuna. Hahmotushäiriötä taustalla ja usein tulistuminen tuleekin siitä mutta hän on myös ns erilainen lapsi muutenkin. Herkkä, tulistuva, ehdoton ja todella syvissä vesissä uiva ajatuksineen. Vaatii enemmän kun kolme helppoa samanikäistä myös ammattilaisilta esim opettajalta.

En ole mitään diagnooseja ollut koskaan hakemassa vaan apua kasvatukseen jotten nujerra tätä herkkää mutta haastavaa lasta. Jos sun kasvatus onnistuu ilman että pohdit näitä niin sulla on varmaan sellaisia värityskirjatyttöjä tai sitten sua ei vaan kiinnosta kuinka tuetaan erikoisia tai lahjakkaita lapsia joiden äly ei ole tavanomaista.

Mä uskon että mä vaistomaisesti olen aina tiennyt että mun esikoinen on erikoinen enkä siihen auta mitkään ruotsalaisen kyseenalaisen kasvattajan kirjat.

Nr 4

Yrittää pomottaa ja päättää omat tekemisensä jatkuvasti. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa antaa lapsen tehdä just sitä, mitä itse tahtoo eikä pakottaa tätä muiden juttuihin mukaan ollenkaan...mutta ikävä kyllä koulu tai muu maailma ei toimi ihan niin. Ja niinpä yhteentörmäyksiä sattuu jatkuvasti, arki on raskasta.

Piti oikein pohtia että olenko itse kirjoittanut tämän....

Meillä siis juuri 6v täyttänyt poika joka on äärimmäisen haastava, niin herkkä ertä kaikesta tulee raivarit ja itku mutta samalla niin dominoiva että kaiken pitää mennä hänen mukaansa. Asioista saa jankuttaa, pyytää, uhkailla jne ja mitään ei tapahdu. Ruokailu ja pukeminen pahimpia. Huokaus.

Samoista sanapareista on meilläkin ollut puhetta tarhassa ja kävimme tksityisellä neurologillakin joka ei löytänyt vilkkaasta pojasta mitään vikaa. Samoin kuulemma neuvolan 5v tarkastus oli normaali vaikka erikseen huomautin etukäteen hahmottamisesta.

Sukset menee jatkuvasti ristiin mun kanssa erityisesti mutta nyt on ollut myös hankaluuksia kavereiden kanssa ja kahnausta vähän väliä muiden kanssa. Numerot ja kirjaimet edelleen sekaisin tosin sanaparivirheet vähentyneet huomattavasti vuoden aikana.

Olen neuvoton, onko lapsella eskariinmeno ahdistusta ja kuinka toimia näin herkän mutta tulistuvan lapsen kanssa? Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä?

- rutiinit. vaatteet puetaan aina samassa piakassa, samassa järjestyksessä

- ennakoiminen. etukäteen, usein jo edellisenä iltana käydään läpi mitä on tulossa, jos ei ihan tavallinen päivä (jos esim retki tai neuvolakäynti tms). ennakoidessa perustelut (kun tilanne on päällä, liian myöhäistä).

- että kun lapsi näkee punaista, en yritä sanoa liian monimutkaisia asioita (ei pysty ottamaan silloin vastaan). pääasiassa olen hiljaa.

- jälkipuinti kun on rauhoittunut

- itsenä rauhoittamisen opettaminen



meillä alkoi helpottaa vähän sen jälkeen kun eskari oli alkanut - eskarin alussa oli vähän kriisiä (tavallista).

samanlainen poika! Menee eskariin nyt ja kesään asti viimeiset puoltoista vuotta olleet erittäin raskaita. tosi herkkä temperamenttinen poika, kaikki kiellot pitää perustella ja raivostuu kaikista säännöistä vaikka niitä tottelisikin. Jos sanon että poika on ollut puoltoista vuotta putkeen raivona ja pahalla päällä ja puhissut tuskastuneena joka asiasta niin en paljon liioittele! erittäin rankkaa. ja hahmotuspulmia hänelläkin, voisi sanoa että lieviä sillä lailla, et näkyy palapelien teossa(ei osaa, ei kiinnosta)ja koskaan ei ole tykänny piirtää ja onkin aika heikko. siinä määrin ollaan oltu loppuja että vietiin poika perheneuvolaan tutkimuksiin, jossa havaittiin hahmottamisen pulmat ja näillä näkymin pääsee toimintaterapiaan. tunne-elämä solmussa ja säälittää että on niin ahtaalla itsensä kanssa. hänellä vaikea ottaa lohtua ja syliä vastaan ja itkun kätkee raivoon. ollaan ihan loppu.kaikkea mahdollista palkitsemisjärjestelmää ym koitettu ja tuntuu että nyt kesällä menny vähän paremmin, paitsi taas pari päivää ollu rankkoja. ollut aina haastava lapsi. sitten kun tuntee positiivisia tunteita niin näyttää kylllä ne ihan äärimmäisen isona myös. onko teillä muilla näiden lasten synnytyksissä/raskauksissa ollu mitään ihmeempää? meillä oli happpi-ja sokerivajaus ja olen kallistunu sille kannalle että taitaa löytyä osasyy sieltä :(

Olen numero 4 ja meillä poika syntyi 4vk ennenaikaisena ja sai sinivalohoitoa 3vrk. Syntyi imukupilla eli varmaan ehti happivajettakin tulemaan. Mielenkiintoinen teoria sinänsä.

Meillä poika ei ole varsinaisesti huonotuulinen mutta räiskähtelee eikä oikein osaa säätää tunteitaaan; kaikki on suurta, niin ilo kuin suru. On sen verran haastava että niin isovanhemmilta, hoitajalta kuin vanhemmiltakin menee hermot kun lapsi tunkee kiinni eikä tunnu millään koskaan saavan tarpeeksi huomiota.

Uhmäikä (se klassinen 2 v) oli raju, lähes tajunnan rajamailla saattoi huutaa tunnin lattialla kierien, kiinni ei saanut pitää.

Tarhassa 3v aloitettua leimattiin iloiseksi mutta rauhattomaksi, keskittymättömäksi ja hakee huomiota esiintymällä mutta ei kestä varsinaista lavaesiintymisfä ollenkaan. Sama pätee edelleen.

Uusi eskari ja koulu huolettaa samoin alkaa itsellä olla välillä pinna kireällä ja saa todella etsiä niitä hyviä juttuja joita kuitenkin on paljon.

Tänään taas anoppi taivasteli kun poika laittoi leikkimökin oven saranoilta raivostuessaan. Huokaus taas.

Meillä on ihan saman kuuloinen poika. Voin sanoa, että se helpottaa.. musta siinä eskarin puolessa välissä alkoi olemaan vähemmän herkkä ja tulistuva, vaikka yhä tänäkin päivänä on samalainen. En ilmeisesti äitiä osannut tukea tarpeeksi tämän kaltaisen lasta :-(. Itseä "hermostutti" ja vieläkin hermostuttaa välillä se herkkyys. mekin ollaan kaksikielinen perhe ja isä monesti myös ihmettelee tätä herkkää sielua ja käskee hänen "toughen up" :)

niin ja lapsi ollut todella haastava ikänsä. Nyt 7v helpottanut vasta