Mun psyyke ei kestäisi yksinhuoltajuutta.

se entinen ROUVA. Pienet on sullakin murheet.

muutenkin hävetä kaikenlaista turhaa?

Voi voi, toivon että miehesi jättää sinut ja olet se entinen ROUVA. Pienet on sullakin murheet.

Mutta miksi toivot tuollaista? Sinulle, nähtävästi yh, murhe on pieni. Mutta moni kokee myös erossa suunnatonta häpeää. Haluatko siis pistää tuskan kiertämään? Aiheuttaako yh:nä olo katkeruutta vai olitko jo syntyessäsi paha ihminen?

asunut lasteni isän kanssa edes avoliitossa. Enemmän mua ahdistais olla ROUVA, se on merkki vanhuudesta.

liittyi, mutta häpeää en muista tunteneeni...

vaan avoliitossa jos se häpeä olis sitten pienempi.. Joo no oikeasti on miehen häpeä että jätti perheensä ja raskaanaolevan vaimon, minä olen itsestäni ylpeä koska tiedän olevani aika uskomaton 5 lapsen yh:na joista nuorin muutaman kk:n. Ei todellakaan hävetä.

En edes valita niinkuin suurin osa 1-2 ydinperhemammoista täällä, oikeastaan elämä on aika kivaa vaikka tosi köyhää ja tosi rankkaa varmaan av-mammojen mielestä. Mutta tykkäänkin haasteista. Uus parempi ja nuorempi mieskin on katottuna joten tiedä sitten kuin kauan yh:na olen;)

Mitä minun pitäisi hävetä, että miehelle iski sinkkuelämän kaipuu päälle? Ei ole tapana hävetä toisten ihmisten tekoja.

Ei kestäisi sitä häpeää, mikä tulisi avioliiton purkautumisesta ja sosiaalisesta romahtamisesta rouvasta yh:ksi. Leskeys olisi eri juttu, mutta ero, siinä olisikin työtä. Häpeä olisi kaikkein pahinta.

vaikka mies toilaili.

Enkä näytä pääsevän niistä eroon ajankaan kanssa.

En olisi osannut odottaa sitä, mutta kyllä niitäkin tunteita on. Kun illanistujaisissa kehutaan ydinperheillä ja säälitää erolapsia, niin kirpaisee. Tai lehtijutut, asiantuntijalausunnot jne. Ei se häpeä päälle jää ja totuus on, että olen ylpeä pienestä perheestäni ja olen onnellisempi nyt, mutta turha kieltääkään tunteitaan.



Pahinta on ollut kuitenkin lasten suru. Kaikki omat häpeät, väymykset, tuskat ja pettymykset on pientä sen rinnalla, kun oma lapsi suree rikkoutunutta perhettään. Pelkää sinäkin sitä, jos jotain on pakko, häpeän kestää kyllä.

jos saa elämästään jälleen kiinni. Tiedän, että minuakin on syyllistetty takana päin, kun erosin miehestäni ja jätin mammonat taakseni.

Meitä pidettiin ihanneperheenä, mutta kaikki ei ole sitä, mitä omassa päänupissa muodostellaan.

että eroperheitten lapsista tulee yhteiskunnan pohjasakkaa. Tuossa yhteydessä sanon rauhallisesti, että kuinkas tapaus xxxx..ja xxxxx jne. olivat mallikelpoisten perheitten kasvatteja ja silti meni poskelleen elämät.

Tuossa yhteydessä sanon rauhallisesti, että kuinkas tapaus xxxx..ja xxxxx jne. olivat mallikelpoisten perheitten kasvatteja ja silti meni poskelleen elämät.

Mä kyllä vaihtaisin sen argumentoinnin toisinpäin:

Kuinkas tapaus xxx, jne. ovat erolapsia ja silti heidän elämänsä on ollut loistava menestystarina.

Kuullostaisi jotenkin positiivisemmalta ja ei selän takana panettelulta.

Olen mieluummin uskollinen itselleni kuin hukkaan elämäni muiden mielipiteiden takia.