Lue keskustelun säännöt.
Huvittavaa kun av:lla aina sanotaa kuin tärkeeä tukia lapsen mahdolliset neuroligiset
05.05.2011 |
poikkeavuudet, jotta niihin voidaan heti puuttua jne. Kuitenkin kokemukseni mukaan ei ihmeempiä ole tehtävissä useissakaan noissa av:lla puhutuissa tapauksissa, joissa enintään kyse jostain lievästä "poikkeavuudesta". Toki voi saada toimintaterapiaa tms mutta ei niillä kyllä suurtakaan vaikuttavuutta kokemukseni mukaan ole. Väitän että enemmän jopa on haittaa diagnoosista tai jo tutkumuksista kun lapsi alkaa kokemaan, että hänessä on jotain vialla. Samoin leimaaminen alkaa.
Kommentit (5)
tuo, että kannustetaan tutkimaan kaikki hiemankin erilainen vaan se, että luullaan että yhteikunnalla on ihmeelliset keinot parantaa kaikki. Toki tämä työllistää melkoisen määrän ihmisiä: erityislastentarhanopettajia, erityisopettajia, psykologeja erilaisia terapeutteja jne. Järjestelmää tarvii vettä rattaisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta on että vaikka lapsella todettaisiinkin pientäneurologista poikkeavuutta ei sitä pystytä parantamaan. Mutta kyllä monin keinoin tukemaan.
ja jo se auttaa lasta ja hänen itsetunnon kehitystä että ympäröivät aikuiset tietävät että hän ei ole ilkeä tahallaan ym. Monesti näille lapsille kehittyy itsetunto-ongelmia, he saavat vain negatiivista palautetta joka puolelta.
Moni lapsi hyötyy pienemmästä hoitoryhmästä, koulusta pienryhmässä ne.
paljon pystytään tekemään
Liikaa puututaan ihan lieviin tapauksiin ja toisaalta saattaa jäädä isommat ongelmat huomaamatta. Esim. toimintaterapiaa tuputetaan vähän jokaiselle ja puheterapiaan ei pääse, vaikka olisi tarvetta.
niitä ujoja, arkoja ja kilttejä ja herkkiä.
ja faktaa, kun tämä sua huvittaa?