Alzheimerin tauti
Sain juuri kuulla 75 v äitini saaneen tänään Alzheimerin-taudin diagnoosin. Olen aivan järkyttynyt ja paskana suoraan sanottuna...
Äidin muisti on osoittanut heikkenemisen merkkejä jo parin vuoden ajan, mutta isän mukaan äiti ei ole halunnut mennä lääkäriin ja on pitänyt muistiongelmiaan normaaleina vanhuusoireina.
Talvella pakotin isäni varaamaan ajan muistitestiin ja sen jälkeen varattiinkin aika neurologisiin tutkimuksiin. Ensihoidoksi aloitettiin joku uusi laastarihoitomuoto, josta on todettu olevan hyviä tuloksia.
Onko läheisillänne ollut ko. tautia ja miten kauan eri vaiheet ovat kestäneet?
Kiitos vastauksistanne!
Kommentit (28)
Äitini odotti kovasti eläkkeelle pääsyä, ja sitten tuli heti samantien tämä diagnoosi. Käytöshäiriöitä ei tullut, mutta puhekyky meni, ja lopulta kaikki toimintakyky. Aivot olivat kuin puoliunessa. Kovasti mietityttää, onko itselläni sama kohtalo edessä.
Satuin lukemaan tätä vanhaa ketjua ja hämmästyin. Oikeinko tosiaan vahvaa kipulääkettä (Norspan) annetaan/annettu lääkityksenä Alzheimerin tautiin?
Vierailija kirjoitti:
Satuin lukemaan tätä vanhaa ketjua ja hämmästyin. Oikeinko tosiaan vahvaa kipulääkettä (Norspan) annetaan/annettu lääkityksenä Alzheimerin tautiin?
Siihen on annettu niin paljon lääkkeitä, että ei ihme, kun potilas oli aivan vihannes. Ebixa oli se, joka riitti yksinään melko pitkään.
Olen nähnyt tilanteen missä on annettu kipulaastaria ja myöhemmin sitten piikkinä Oxanestia. Potilas ei ole kokenut kipuja ennen näitä toimenpiteitä.
Vierailija kirjoitti:
joutuu siitä tutusta ihmisestä luopumaan ikäänkuin etukäteen, ennen kuolemaa. Se ihminen, jonka on tuntenut, ei ole jossain vaiheessa enää se sama ihminen. Se on surullista, mutta toisaalta se kuuluu usein vanhuuteen. Vanhuus on luopumista ja eri ihmisillä se luopuminen tapahtuu vain eri järjestyksessä ja eri aikataululla.
Voimia sinulle ap!
Tuo zombivaihe se pahin on. Teoriassa henkilö on elossa, mutta ei käytännössä. Mitään kontaktia ei saa.
Eli kipulääkitys ilman kipua saa potilaan toimintakyvyttömäksi?
Itse en ymärtänyt kun ystäväni mutui nainen. Eikä sitä ymärtänyt hänen läheiset. Oli myös akresivinen häijy sanoistaan kaikille.Puhui puuta heinää ,myös kuinka häneltä varastetin sitä tätä. Luojan kiitos joutui tutkimukset alzmer todetiin. En häntä suostunut tapaa varmaan 6kk. Kun hänen sisko haki tule nyt istu iltaa heille.Henkilö on ok.Kun on lääkitykset ymm. Niin olin siinä hänen siskon kanssa ja hänen tilansa nopeasti heikeni kun oli vanha ja kuoli. Samaan aikaan mutkan kautta sukua mies henkilö lopulta todetin alzmer tauti ja kuljin hänen matkassa lähes päivitäin kun mahdolisuus 5 vuotta,palkatta yritin autaa minkä kykenin.Siihen sitten sama tauti sairastu kuoleen ystävän sisko.Joten ravasin miloin suursuonsairalasta suoraan malmin sairaala.Aloin myös väsyä.Mutkan kautta sukua mies lopulta kuoli.Hänen ,aikuinen poika oli ainoa joka sanoi: Kiitos täti kaikesta mitä teit isäni hyväksi.Se riitii! Mutta erilään asuva miehen avio vaimo,mies ei viellä kuoleista kylmennyt 2018. Soitaa missä on monitoimi kone,missä on Tv? Hittoako tiesin?Hän se sitä puolison kotia hoiti,en minä.Kun puoliso vimeisellä matkalla oli joku 7-8kk.Palkatta oli ja avainta ei asunton ollut.Kyllä sattui: Pakskat sain palkaksi .Kelle kaikille levitti olen varas? Häpeisi.Korona aika kuoli sitten ystäväni sisko 2020.Iki unessa siskoset ja rauha kaikilla kolmella.Itse etsein alzmer tietoa netistä.Kun en lähiomainen ei olut vertaistuki ryhmää.ymm. Alzmer potilaille on myös liitto.Kanataa sihen otta kontakti kun on lähiomainen ja kaiken mikä vain on tukena lähiomaiselle.Vertaistuki ryhmät ymm. Niitä ei ystäville ole valitetavasti. 3-alzmer potilaan matkassa kuljin.Jos joku sanoo tauti on.Katoan heti.3-Oli liikaa yhdelle ihmiselle. Tauti on moni muotinen ja jokaisella erinlainen. Mutta tuki ja apu saatavilla lähiomaiselle. Kysytte vaikka lääkäriltäymm terveydenhoito ala. Jaksamista .On rankaa olla sinä vierellä jos ei tukea.anteksi teksitini virheet olen luki häiriöinen ,kuin ajatukseni.Jos jotain kumatkin häiritsi tässä. Jaksamista muistisairaiden kanssa,ei helppoa.
Aivan hirveä tauti, varsinkin läheisille. Äitini kuoli 90-vuotiaana. Alzheimeria sairasti 13 vuotta. Minusta yksi rankimpia sairauksia, ainakin äidilläni. Lopulta ei puhekykyä, kuihtui. Sitä ennen käytöshäiriöitä, kokoajan sekoilua, ruuan piilottelua, tavaroiden hukkaamista. Oma ja siskoni terveys kärsi kun yritettiin jaksaa katsoa hänen petään. Pääsi 3 viimeiseksi vuodeksi laitoshoitoon. Kuolema oli suuri helpotus.