Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi "vieroksuu" isovanhempaansa
03.05.2011 |
Kaipaisin kokemuksia/ajatuksia tilanteesta, kun lapsi ei pidä isovanhemmastaan ilman mitään vakavaa ja ilmeistä (alkoholismi, vihaisuus tms) syytä. Tai itse tavallaan ymmärrän, miksi lapsi nyt 3,5 v hieman pelkää/ehkä vähän "ei tykkää" vaaristaan, mutta syyt eivät ole mitään isoja tai korjattavissa. Toinen mummola on sellainen, jossa lapset saavat enempi leikkiä vain nimenomaan lapsille tarkoitetuilla asioilla, esim. lelulaatikolla, eikä mihinkään muuhun esillä olevaan saisi erityiseti vaarin mielestä koskea. Ja jo siellä puolentoista vuoden hujakoilla on varmaan tapahtunut eka "pelästyminen" kun vaari on terävällä äänellä sanonut "ei" kun taapero oli katsomassa kynäpurkkia olohuoneen pöydällä. Vaarilla on siis ollut aina tapana komentaa semmoisella terävällä ja kuuuluvalla äänellä, vrt koirien koulutus, vaikka muuten ei puhu vihaisesti (kovalla äänellä tosin puhuu aina, tämäkin on lasta pelottanut, nyt osaa jo sanoa että kovaäänisyys pelottaa).
Itse oon yrittänyt olla "puskurina" vaarin ja lapsen välissä, ettei tulisi niitä tilanteita että vaarin tarttis kieltää->lapsi pelästyis, vaikka monesti itse oisinkin ajatellut että miksi ei nyt saa tutkia vaikka tuota kynätelinettä. Mutta opin että miten toimitaan :) Kyse siis ekasta lapsenlapsesta, niin siinäkin ehkä ollut hakemista, että miten pienten kanssa toimitaan. Jostain syystä lapsi siis nyt hieman isompanakin hieman vieroksuu vaaria, välillä menee hyvin ja on kiinnostunut meneen sinne, välillä taas saattaa sanoa ettei halua mummolaan (käymme harvion, 7 h ajomatka). Ja musta tuntuu, että kaikkien muiden lapset on aina tosi innoissaan tapaamassa isovanhempia, jos tolkullisia ovat, niin harmittaa :) Vaikka minkäs mä sille mahdan..Vaari saa olla sellainen kuin on, mutta en voi myöskään pakottaa lasta viihtymään enempää kuin "on pakko". Kun tavallaan itse kyllä tajuan mistä se viihtymättömyys ja lievä pelko johtuu, vaikka ei olekaan mikään semmoinen asia mihin voisi suoraan puuttua. Toinen pappa on kyllä erilainen, kymmenen vuotta vanhempikin, ja paljon "leikkisämpi" ja lapsen tasolle menvämpi, mutta ei vaarikaan nyt varmasti kovin tavaton tapaus ole, vaikka erilainen onkin.
JA nyt on tullut myös toinen lapsenlapsi, ja hän taas tykkää kovasti vaarista. Oon miettinyt, että onko vaari ollut lempeämpi koska tää toinen on tyttö, vai onko eka lapsenlapsi ikäänkuin "opettanut" ja nyt on ehkä vähän lempeämpi isovanhempi vai mikä on, koska tyttö on muuten hyvin arka ja pelästyis varmaan jos vaikka koskis kiellettyihin asioihin. Ja niitä mummolassa riittää, mutta ehkä myös arka tyttö ei niin paljon ole tutkinut asioita kuin vilkas poika...
Itselläkin on ollut aina hieman rasittunut olo toisessa mummolassa, kun lasta on pitänyt vahtia koko ajan ettei mene tyyliin toisiin huoneisiin, joihin lapsilla ei ole vaarin mielestä asiaa, tai muutenkaan leiki kuin niillä parilla sallitulla asialla, mutta ei rasitus musta oo kyllä välittynyt lapselle vaan oon vienyt tasapuolisesti kumpaankin ja viettänyt aikaa myös tässä toisessa mummolassa. Toinen paikka taas on semmonen, että lapsen saa päästää vapaasti tutkimaan asioita, saa vaikka radiota tökkiä tai tutkia isoa kaukoputkea, joten se on tietty helpompi äidille kun ei tarvi koko ajan olla ohjaamassa lelujen pariin :) Mutta todellakin ymmärrän, että saa itse mummot ja vaarit määritellä omat sääntönsä -ei vaan sit oo mun vika jos toinen paikka on kivempi lapsen mielestä kuin toinen..Ja silti se harmittaa, en haluis että lapsi vähän pelkää isovanhempiaan, joskus jopa on sanonut ääneen että "vaari on pelottava"; en tiedä kuuliko kukaan...Eniten ehkä syynä vaarin kova puheääni, ja se että kieltää aika paljon, varisnkin pienempänä.
Harmittaa, muita joilla joku isovanhempi "tökkii" ilman isompaa syytä?
Kommentit (7)
pitäen näki, että tykkäsivät toisesta mummolasta enemmän. Toisessa ei saanut tehdä mitään pahaa, heti alotettiin kiljumaan eitä ja varoiteltiin, että jos kosket siihen, niin ukki suuttuu. No, tietenkään yhdellekään lapselle ei ole kehittynyt lämmintä suhdettä ukkiin, kun hänellä on uhattu koko ikä.
Nyt lapset ovat ala-asteella ja lähtevät riemusta kiljuen toiseen mummolaan, toiseen ei koskaan edes kysytä lupaa lähteä.
En mä ole asialle mitään voinut, vaikka olenkin yrittänyt selitellä lapsille asiaa ja kaunistella asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsetkin yleensä jotenkin aistii kuka tykkää heistä ja kuka ei. Mut ei ainakaan yksin pidä lasta jättää tuonne mummolaan.
Kaikesta päätellen et tajua olevasi lapsestasi vastuussa, joten vaari joutuu komentamaan lasta, vaikka se olisi sinun tehtäväsi. En ole ikikä ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät osaa huolehtia lapsistaan kyläpaikoissa vaan tavallasi loukkaantuvat siitä, että lapsi ei saa mennä rikkomaan tavaroita ja sotkemaan huoneita.
Toivottavasti vaari oppii, että et edes yritä sopeutua siihen, että se on heidän kotinsa, ei sinun. Ehkä hän voisi jättää lääkkeet yöpöydälle tai parvekkeen oven auki ihan silkasta mielenkiinnosta...
joten kysyn, tekevätkö vaari ja lapsesi koskaan mitään kivaa yhdessä?
Minulla on ikävä tapa komentaa omia lapsiani kuin koiria, mutta kun meillä on niin paljon hyviä hetkiä, lisäksi lapset ovat jo tottuneet äänensävyyni, eivätkä hetkahda siitä.
Onhan tuota kokemusta. Mun poika pelkäsi mun isää (on nyt kuollut). Ei koskaan halunnut olla samassa kerroksessa (tyyppitalo) hänen kanssaan ilman, että minä tai mies oltiin paikalla. Näin vain oli. Käytiin kyllä kylässä, mutta näillä ehdoilla. Mun äidistä pitää paljonkin ja isäni kuoleman jälkeen lapset haluavat mennä tänne mummolaan. Jostain hassusta syystä lapset kuitenkin surivat isäni kuolemaa. Appivanhempien luona käydään yhtä paljon, mutta lapset ei silti ole koskaan halunneet jäädä sinne yksin. Anoppi on arka jotenkin ja ei siis hulluttele lasten kanssa, säikähtää tosi helposti (tyyliin pomppaa ja hyppää hädissään jos lapsi sanoo, että en mä tykkää tästä lihasta tai kun saivat joskus raivareita, niin oli ihan kauhuissaan). Anoppi ei myöskään (ei kyllä appikaan) ole koskaan hoitanut lapsia (syöttänyt, vaihtanut vaippaa, nukuttanut). Lapset kyllä tykkää niistä ja ne onkin ihan mukavia, mutta ilmeisesti lapset ei tunne oloaan siellä yhtä kotoisaksi, että uskaltaisivat jäädä.
Niin ap, näin nyt vaan aina joskus on. Ja voi muuten oikeasti olla, että se tyttö ei ole siellä niin menossa niitä kyniä sorkkimaan vaan on enempi paikallaan. Lapsissa on eroja, mutta jos vertaan mun kahta poikaa ja yhtä tyttöä, niin kyllä nämä pojat on kaivelleet kaikki paikat ja tyttö ollut paljon rauhallisempi tapaus. Tytötkin on toki uteliaita, mutta jotenkin se on erilaista ja kohdistuu ehkä vähän eri asioihin kait.
Niin ja ennen mitään mun äiti vs anoppi asioita, niin mä kyllä pidän anopistani ja siihen mulla on selvemmät välit kuin äitiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan nämä isovanhemmat jotka sitten vaan kieltävät eivät ollenkaan leiki tai touhua ei tietenkään ole lapselle mieleisiä!
tuli rasittavan pitkä vuodatus mut ehkä jollain ois kokemusta tai ajatuksia..