Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan ihmeissäni...voiko joku antaa neuvoja tai onko jollekkin muulle sattunut vastaavaa??
03.06.2008 |
Hiukan ensin esitietoa...eli minulla on 14-vuotias tyttö. Joka on aina ollut hiukan ujo ja kotona viihtyvä tyttö. Hänellä ei ole ollut oikeastan koskaan oikein hyvää ystävää.
Kävin hetki sitten hänen huoneessaan ja hän oli unohtanut päiväkirjansa auki pöydälleen. Hän ei ole kotona juuri nyt. En voinut olla lukematta auki olevaa sivua. Ja siinä hän kertoi että joku poika jonka hämärästi tiedän oli eilen sanonut hänelle, että hänellä nousi pippeli pystyyn kun näki tyttöni...
Minun oli pakko lukea enemmän ja yhdellä sivulla luki mm. että tyttöni oli yrittänyt viiltää käsiinsä puukolla jälkiä. Syyksi oli laittanut , että hänestä vaan tuntui yhtäkkiä surulliselta, kun yksi tyttö koulussakin aina haukkuu häntä!
Tyttöni on aika laiha, mutta ei anorektikko. Kirjassa oli muutakin kuin tupakan maistaminen, mutta en niitä kaikkia nyt tässä voi kirjoittaa...Olen aivan ymmälläni näistä asioista ja kaikki tuli todella yllätyksenä... Mitä minun kuuluisi tässä tilanteessa tehdä??? :.-(
Kommentit (19)
Miksi olet ihmeissäsi? Sinun pitäisi olla lähinnä häpeissäsi, on äärimmäisen törkeää lukea toisen päiväkirjaa. Tyttösi henkilökohtaiset asiat eivät kuulu sinulle ellei hän niistä itse kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nykyään tapaavat todella harvoin.. todella huonot välit..
että olet nähnyt sen päiväkirjan!!
Koeta olla enemmän tyttösi tukena / kaverina / jutella niitä näitä normaali arkisissa tilanteissa. Mutta ei mitenkään läpinäkyvästi, yhtäkkiä holhoavasti, tai teennäisesti.
Teinit vaistoaa sellaisen heti.
Ei noista mainitsemistasi asioista nyt mikään ollut kovin ihmeellistä, kun 14-vuotiaan kirjasta kyse - tuo viiltelyjuttu on kyllä ikävä.
Hankala auttaa enää tässä vaiheessa siinäkään, jos toisella ei ole kaveria / ei viihdy koulussa, mutta jos MITENKÄÄN voit tukea hänen sopeutumistaan koulumaailmaan ja porukkaan, tee se.
Niin kai se on, että lapsiemme elämässä ja päässä on jo paljon asioita joista meillä ei aavistustakaan... kuten poikani minulle kerran huusi kiukkukohtauksessaan.
14-v. pojan äiti (poika myös hiljainen, ujo, paljon kotona, aika vähän kavereita...)
että olet lukenut hänen päiväkirjaansa. Menetät siinä hänen luottamuksensa. Yritä jutella muuten tyttösi kanssa. Kysy vaikka "Miten menee"?
Tulevaisuudessa JÄTÄ PÄIVÄKIRJA RAUHAAN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis kotona hiljainen vai puhelias? Jutteleminen on ainoa asia, joka minulle tulee mieleen.
On kyllä kotona puhelias ja on tähän asti kertonut minulle asiansa. Mutta nyt en tiedä että onko todellakaan kertonut puoliakaan touhuistaan.... En tiedä että miten ja mistä aloittasin puhumisen. Tuntuu että en tunne tytärtäni enään!
EI äitien kuulukaan tietää kaikkea lapsistaan! Lapsillakin on oma yksityiselämänsä, ja on todella röyhkeää tunkea nenänsä siihen ilman heidän lupaansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli SinäMinän -lehtien yms. vaikutuksesta saattavat kirjoitella päiväkirjaan ihan muuta kuin totta. Pikkusiskoni teki ainakin näin aikoinaan (ja minä epäkelpo isosisko luin siis päivyireitä plus kirjeitään salaa, juu, tiedän, että väärin tein!), ihan vaan saadakseen elämänsä näyttämään jännittävämmältä, vaikka itselleen!
Niin kaipa se on niin... Olen yrittänyt muistaa omaa murkkuikääni ja taisin olla vielä hurjempi... Seurustelimme jo tyttöni ikäisenä hänen isänsä kanssa täyttä vauhtia. Tuntuu vaan että tyttäreni on nyt joutunut hiukan huonoon porukkaan ja hänestä on nyt hienoa kun on kavereita, ja hän tuntee luultavasti nyt vasta elävänsä... Ja pitää luultavasti hiukan jopa esittää muuta kuin mitä oikeasti on. Mutta kiitos neuvoista, näiden ohjeiden avulla huomenna lähden vyyhtiä avaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tekisi asialle mitään, seurailisin vaan tilannetta. Jos lähdet avaamaan vyyhteä, vaikka tyttösi ei ole kertonut sinulle mitään, on aika iso riski että hän saa berserkkiraivon ja vihastuu sinuun ikipäiväksi. Tiedän että jos joskus olisin tosissani epäillyt äitini lukeneen päiväkirjaani, en enää koskaan olis voinut luottaa häneen.
se ei ole myöskään jollekin, vaan jollekulle! Joku-pronominin yksikön ablatiivi on tuo jälkimmäinen, ja jollekin on taas jokin-pronon muoto...
Ei pidä saivarrella, jos ei oikeasti osaa.
Ja ap:lle sorry, ku ei tää liity sun aiheesees kuinkaan. Oli vain pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kyllä suoraan mitään kysyä, mutta joku täällä neuvoi, että kyselen niitä näitä. Ja yritän samalla sivuta edes tätä poika-asiaa. Vaikka vaikeaa sekin on kun pitää tytärtään vielä ihan lapsena! Olen varovainen. Ja tiedän että minun äitini luki minun pväkirjaani, ja kirjoitin sinne välillä sontaa. Minä en koske lasteni pvä-, ym kirjoihin yleensä, mutta tämä oli avonaisena sängyn päällä.... :-/
Musta se poika-asia nyt ainakin oli aivan mitätön! Siihen en ainakaan puuttuisi millään tavalla, varsinkin jos tytölle on jo aiemmin puhuttu seksistä ja ehkäisystä yms., kuten tuohon ikään mennessä kyllä olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teit oikein kuin luit päiväkirjan, itse olisin tehnyt varmaan saman (vaikka täällä näyttää kaikki moralisoivan)
Näkisitköhän niitä viiltoja, että voisit kysästä että mistäs ne ovat tulleet ja sitten ruveta puhumaan että näyttävät samalta kuin ... ja ...
Tyttäresi on jo sen ikäinen että on hyvä ottaa puheeksi seksiasiat, moni on tuon ikäisenä menettänyt jo sen tärkeimmän. (minä itse 17v) mutta toisaalta ei kannatta liikaa puhua, että kiinnostuisi lisää..
...että tyttö on muka VAHINGOSSA jättänyt päiväkirjan auki pöydälle.
Ja kehtaatte vielä haukkua äitiä päiväkirjan katsomisesta. Avunhuuto se on, tyttö haluaa äidiltään nyt huomiota ja tukea.
TIETENKÄÄN ei tarvitse tytölle sanoa, että on päiväkirjan nähnyt. Mutta koska tytär näin selkeästi toivoo kontaktia, niin rohkeasti ota tytär kainaloon ja aloita keskusteluyhteys. Voithan vaikka sanoa, että olet huomannut että on jotenkin alakuloinen - haluatko jutella? Ja vaikka tyttö ei juuri nyt olisikaan valmis keskustelemaan, niin jätäthän portit auki ja vakuuta olevasi valmis juttelemaan koska vaan.
Vanhemmuus ei ole mustavalkoinen oikein-väärin prosessi, kyllä elämä opettaa että joskus on liikuttava sillä harmaallakin alueella.
Koita päättää nyt että missä se päiväkirja olikaan, vai kenties laatikossa joka oli vielä lukossa?
.Sinulle ei luultavasti ole koskaan sattunut mitään, joka saa ajatukset täysin sekaisin! Vaikka ei sillä nyt ole mitään merkitystä tässä kohtaa. On muutakin tärkeämpää mietittävää tässä...
Alue: Aihe vapaa
Onko siis kotona hiljainen vai puhelias? Jutteleminen on ainoa asia, joka minulle tulee mieleen.