Yön kolmas syöttö kk ikäisen kanssa.

Semmoistahan se tuppaa noiden pienten kanssa olemaan. Onko sun eka? Jos on, eikä ole muita pieniä, niin nuku päivällä.

niin ota pieni kainaloon nukkumaan ja syömään. Ja av:lle tuleminen, siis oikeasti HERÄÄMINEN syötön ajaksi on ihan hulluutta suorastaan.



Itsellänikin oli toinen lapsi sellainen, että meni pari kk varmastikin ennenkuin suostui syömään makuullaan (aina piti siis sylissä istualleen syöttää siihen saakka). Siihen saakka oli jotenkin niin käppyrässä ja kerällä vielä koko lapsonen, ettei se vaan luonnistunut. Mutta heti kuin mahdollista, niin lapsi kainaloon tuhisemaan - siinä saa rintaa ottaa kun tahtoo ja äiti saa nukkua tai ainakin levätä silmät kiinni.



Missään nimessä ei kannata jokaisella syötöllä laittaa valoja päälle ja konetta hurisemaan, virkistyyhän siinä äidin lisäksi vauvakin. Ja oppii pian ettei yöllä ja päivällä niin eroa lopulta olekaan, touhua on molemmissa.



Lopputulemana vielä paljon voimia ap, itsekin olin aivan loputtoman väsynyt ensimmäiset 2kk tämän meidän nuorimmaisen kanssa. Esikoinen nukkui laitokselta saakka öisin, ja syötöt onnistui makuullaan. Kuopus sitten ei millään suostunut makuullaan aterioimaan, ja yösydämellä istualleen syöttäminen puoliunessa oli aivan kamalaa. Mutta siitä se vaan pikkuhiljaa helpotti :)

pimeässä, omat silmät kiinni. Alkuun imetykset voi kestää pitkään, mutta kyllä ne siitä sutkastuvat. Jos on ensimmäinen, nuku päivälläkin joka hetki kun voit. Koita suhtautua muutenkin hommaan kuin iloiseen talkootyöhön. Heräämiset tuskin kokonaan jäävät vielä kuukausiin, eikä sitä aikaa kannata viettää huuli mutrussa. Kello pois makkarista, sekin vähän helpottaa.



Itse yritän olla iloinen jo levosta. Saan olla aloillani, ei tarvitse tehdä mitään, pimeässä peittojen alla pötkötellä vain. Unet asettuvat sitten loppujen lopuksi, yllättävän pian vieläpä.



Väsyttäväähän se todellakin on. Itselläni on nyt 1v7kk ikäinen tyttö, joka yleensä nukkuu yöt läpeensä mutta nyt korvatulehduskierteisenä herää itkemään muutaman kerran. Ei yleensä tarvitse nukahtamisapua, mutta herään itse aina kuuntelemaan tytön vointia. Tämän lisäksi on kahden tunnin välein syövä kohta puolivuotias pikkumies.. Aika rankkaa on välillä, mutta ohihan tämäkin menee ja sitten sitä on jo ikävä!



Koita jaksaa, etsi itsellesi iloisia hetkiä jokaiseen päivään niin et ihan lannistu!

Öisin lapsi syötetään pimeässä tai hämärässä. Ei liikuta lapsen kanssa ympäri asuntoa, ei keskustella lapselle eikä tuijoteta suoraan silmiin. Nuku lapsen kanssa perhepedissä, 1 kk ikäinen on niin pieni että se onnistuu varmasti. Siitä on helppo kiepauttaa pieni tissille ja jatkaa unia molempien.



Vauva ei opi päivän ja yön eroa, jos keskellä yötäkin räppäistään valot päälle, jutellaan, tullaan tietokoneelle jne.