Kaipaatko mennyttä aikaa?

ei voi mitään, olis niin ihanaa olla nuori, kokea kaikki uudelleen, rakastuminen, raskaanaolo, yms ihana voi voi kun olis IHANAAA

Haikailen useinkin menneitä... Juuri kun alkaa helpottamaan lastenhoidon osalta, voisin palata taas menneeseen aikaan kun lapset oli ihan pieniä, vauvoja..

Tai opiskeluaikaan kun miehen kanssa vietettiin huoletonta opiskelija elämää..

Aika taitaa kullata muistot, koska haikailen jopa lapsuusajoista, joka ei aina ollut niinkään huoletonta..

Oletko ap tunne-ihminen? Ajattelet kaiken tunteella? Itse ainakin olen. Siksi kai haikailen menneiden perään.. Järki olisi hyvä olla mukana, edes joskus..

Toki osansa on varmasti vanhenemisellakin, mutta joskus tuntuu, että haluaa vain sellaista mitä tietää, ettei voi saada (siis aikaa takaisin)



Se täytyy kyllä myöntää, että lasten kasvaminen hieman "yllätti". Vaikka muistaa, kuinka vauva-aikana valvottiin ja silloinkin mietti, että parin vuoden päästä sitten helpottaa. Koskaan ei ole tyytyväinen... :-(

että olisin syntynyt toiselle aikakaudelle. Nyt olen vanha ja elämätön elämä takana. Sellaisessa paikassa kuin mitä Suomi on ollut nuoruuteni ja aikuisen elämäni ajan ei minulle kuitenkaan mitään elämää olisi voinut olla.



Ette varmaan tätä ymmärrä ja toisaalta en halua tarkemmin kertoakaan. Maa on sen valtaosan ihmisten näköinen ja itse kuulun pieneen minoriteettiin, jonka olemassaoloa Suomessa tuskin on huomattu ja jonka arvoa ja olemassaoloa on poljettu.



Minun olisi pitänyt elää kuin supisuomalainen ja olla suomalaisempi kuin suomalaiset itse. Mutta mitä enemmän aika kuluu ja maailma kansainvälistyy sitä enemmän otan etäisyyttä suomalaisuudestani. Kuitenkaan en ole edes kovin kielitaitoinen, joten en voi edustaa muuta kuin suomalaisuutta.



Näin puhuu sellainen jolla on tukahdutettu identiteetti ja jolta on riistetty äidinkieli. No, olenhan käynyt supisuomalaiset koulutkin, joten ei millään enää väliä. Hautaan pääsen kuitenkin pian.

Just eilen suretti, kun ajattelin, miten kaikki muut "pääsee" juhlimaan vappua ja itse hönötän kotona ja kuuntelen vauvan tuhinaa. :)



Kaipasin ihan kamalasti opiskeluaikoja, vaikka oikeasti sillon oli ihan kamalan rankkaa ja stressaavaa ja rahat oli loppu ja olin yksinäinen ja rakkaushuolia jatkuvasti. Silti niitä aikoja onnistuu kaipaamaan, mutta kai se on se vapaus ja huolettomuus, mitä siinä kaipaa.



Onneks normaalina arkipäivänä tämä elämänvaihe tuntuu paljon arvokkaammalta, kun nuo harmaat, ahdistavatkin opiskelupäivät, jolloin kuitenkin olin niin vapaa :).

Jos sydämesi itkien kaipaa,

koita hiljaa se unhoittaa

Tavassa kaivata menneitä ei ole mitään hullua, outoa tai sairasta. Se kertoo siitä, että on elänyt hyvää elämää ja ajan rajallisuuden ymmärtäminen saa kaipaamaan lisää elämää.

Mulla on sairaus. En kaipaa menneestä mitään. Itse asiassa haluaisin unohtaa menneen kokonaan, mutta se on mahdotonta. Olkaa ihmiset onnellisia, että taakse katsoessanne koette ikävää, kiintymystä ja rakkautta.

Kaipaan sitä aikaa kun olin terve, onnellinen ja minulla oli ystäviä. Enää ei ole näistä mitään.

En kaipaa menneestä mitään;

keskityn tulevaan ja Elän tässä & nyt.