Lue keskustelun säännöt.
Jos jokin elämänalue on ehdollistunut
01.05.2011 |
kovaa ahdistusta aiheuttavaksi, miten siitä ahdistuksesta pääsee eroon? Mulla on siis se tilanne että vielä vuosia sitten ahdistuin ihan kaikesta ja olin 24/7 ahdistunut, mutta sitten opettelin kuuntelemaan itseäni ja omia tunteitani ja nyt olen siinä tilanteessa että vain yksi tärkeä saareke elämässä ahdistaa ihan sikana. Pakokauhutyyppisesti. En kuitenkaan voi vältellä tätä asiaa, joten elämä on sen takia ihan sekaisin. Olen kokeillut siedättämistä mutta se ei auta :(. Mitenköhän tästä eteenpäin? Tuntuu ettei vanhat konstit joilla olen tähän asti päässyt eteenpäin enää auta.
Kommentit (5)
Ratkaisuni on ollut vain välttää ahdistuksen aiheuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vältellä. Tai tietty aina voi, mutta sitten elämä ei suju mitenkään ja siitä seuraa täysin ymmärrettävää vitutusta lähimmäisissä jne. Sitten vaihtoehdot on ne että joko pakottaa itsensä sietämään helvetillistä oloa koko ajan tai välttälee asiaa ja häpeää itseään ja on paha olo siitä että lähipiiriä vituttaa. Asiasta puhuminen terapiassa ei auttanut ainakaan vuodessa ja siedätys ei auta. Ei muutu helpommaksi vaikka pakottaa itsensä, päinvastoin. Mitä enemmän pakottaa (fobioidenpoistotyyliin), sitä pienemmät asiat laukaisevat ahdistuksen. Kai tässä pitää terapiaan, mutta mitä muuta voi tehdä kun puhe ei auta eikä siedätys auta. ap
on se taustalla oleva tunne, joka laukaisee ahdistuksesi? Minusta ahdistus tulee siitä, kun ei pysty käsittelemään sitä tunnetta, jonka tilanne nostaa. Mutta kun pääsee käsiksi siihen perimmäiseen tunteeseen, ei ahdistus nouse.
Annan esimerkin omasta elämästäni. Kun sain selville, että miehelläni on toinen nainen ja tajusin, että avioliittomme tulee päättymään. Muistan, kuinka istuin puiston penkillä ja ahdistus vyöryi ylitseni. Pelkäsin tulevani hulluksi. En tiennyt miten päin olisin.
Näin tapahtui muutaman päivän aikana.
Sitten aloin miettimään, mikä on se, mitä oikeasti siinä tilanteessa podin. Sain selville, että en kestänyt kohdata sitä hylätyksi tulemisen tunnetta, jonka ajatus herätti. Koska en kestänyt kohdata totuutta, niin ahdistuin.
Kun suostuin rypeämään hylätyksi tulemisessa, ei ahdistus sen päivän jälkeen enää koskaan palannut.
Minusta siis ahdistus ei ole oikea tunne. Se on juttu, joksi oikea tunne naamioituu.
vältellä. Tai tietty aina voi, mutta sitten elämä ei suju mitenkään ja siitä seuraa täysin ymmärrettävää vitutusta lähimmäisissä jne. Sitten vaihtoehdot on ne että joko pakottaa itsensä sietämään helvetillistä oloa koko ajan tai välttälee asiaa ja häpeää itseään ja on paha olo siitä että lähipiiriä vituttaa. Asiasta puhuminen terapiassa ei auttanut ainakaan vuodessa ja siedätys ei auta. Ei muutu helpommaksi vaikka pakottaa itsensä, päinvastoin. Mitä enemmän pakottaa (fobioidenpoistotyyliin), sitä pienemmät asiat laukaisevat ahdistuksen. Kai tässä pitää terapiaan, mutta mitä muuta voi tehdä kun puhe ei auta eikä siedätys auta. ap
josta tunnet edelleen tänä päivänä häpeää? Ja kannat mukanasi tuota taakkaa?
näkökulma, että psyyke on myöskin viisas.
Usein ahdistukset ja fobiat voivat myöskin psyyken toimia suojamekanismeina (joita meillä jokaisella on ja täytyykin olla). Jos ne väkisin poistetaan liian aikaisin, voi olla että liian sietämätöntä psyykkistä kuormaa tulee kohdattaviksi.
Oletetaan, että tuo ahdistuksesi vaikka nyt olisi hämähäkkifobia. Hämähäkkejä ei voi poistaa. Mutta tavallaan sen sijaan, että yrittäisit poistaa fobiasi, ja ruveta rohkeaksi hämähäkkien kohtaajaksi, voisit laajentaa hyväksyntää itseäsi kohtaan: minä olen ihminen joka osaan leipoa, ratsastaa (jne jne) mutta minä pelkään hämähäkkejä. Hyväksyisit itsesi sellaisenaan. Ihan samoin kuin vaikka että sinulla on epilepsia tai diabetes.
Kun se fobian "alla" oleva mahdollinen torjuttu asia lievenee, fobiakin tarpeettomana saattaisi lieventyä. Esimerkiksi jos vaikkapa pelkäisit jätetyksi tulemista suhteessa ja sitten kuitenkin lopulta selviäisitkin, jos sellaista tapahtuisi.
(vaikea selittää lyhyesti)