Teettekö elämäänne koskevia päätöksiä tosiaankin niin kuin suku haluaa?

Tiedät tapauksia, joissa on menty aborttiin, koska kavereitten mielestä lapsi ei sovi kuvioon, vaikka pariskunta naimisissa. Tai ostettu asunto tietyltä alueelta, koska kaverit suosittelivat.



Sama kai se on, onko väleissä suvun vai kavereitten kanssa.

Oon aina ihmetellyt niitä, jotka menevät kirkossa naimisiin tai kastavat lapsensa, koska suku haluaa.

Oon aina ihmetellyt niitä, jotka menevät kirkossa naimisiin tai kastavat lapsensa, koska suku haluaa.

Mä olen tehnyt elämässä oikeastaan kaiken vanhempien takia ja ajattelen että toivottavasti on vielä itsellä sitten elämää jäljellä kun kuolevat. Voi tehdä ratkaisuja enemmän oman pään mukaan. Mun vanhemmat on henkisesti kuin 5-vuotiaita. En voinut lapsena kapinoida koska niitten psyykke ei olisi kestänyt sitä ja minustakin tuli ihan sekopää. Jos teen jotain joka järkyttää niitä, niillä on 5-vuotiaan kyky selvitä siitä. Toisin sanoen olematon. Sitten siellä kotona ollaan viikko- ja kuukausitolkulla nukkumatta ja masennutaan ja märehditään ja soitetaa itkuisia puheluja kaikki on niin jumalattoman ahdistavaa. Ne on kuin lapsia. Mieluimmin sitten vaikka kuulun kirkkoon kuin kestän sen kaiken.

joka ITSE kuuluu kirkkoon, mutta vanhemmat ei? Eli kyllä, kastoin lapseni, vaikka vanhempani olivat pettyneitä. En tee, kuten suku tahtoo.

tee, anoppi vetikin herneen nenään maistraattihäidemme jälkeen (ei kutsuttu sinne vieraita), eikä hyväksy muitakaan suurempia ratkaisujamme (asuinpaikka, lapsimäärä ym.). Mutta anopilla oma elämä ja meillä oma, tulemme hyvin toimeen nyt, kun hän on tajunnut että emme eläkään hänen omaa toive-elämäänsä uusintana.

Jostain syystä omassa suvussani ei ole vastaavaa nyrpistelyä ollut missään vaiheessa.

suvun HYVÄT neuvot kuunnellaan tarvittaessa

Oon aina ihmetellyt niitä, jotka menevät kirkossa naimisiin tai kastavat lapsensa, koska suku haluaa.

miehen suvussa on pari varoittavaa esimerkkia tuosta, oma elama on mennyt ihan miten sattuu kun ei olla osattu ottaa yhtaan vastuuta siita itse, vaan aina tehty asiat suvun mielen mukaan... Eli todellakin teen ihan niinkuin itseani (ja miestani) huvittaa meidan perheeseemme liittyvissa asioissa.

omaa elämääni koskevat päätökse, vaikka ei se aina kovin helppoa ole.

Äitini on todella taitava manipuloimaan, ja minullakin meni pitkään ennenkuin sen huomasin.

Nykyään viimeisenä keinona ottaa esiin haukkumisen ja solvaamisen kun ei enää saa pyöriteltyä tahtonsa mukaan :(



Ei se kiva ole kulla olevansa hullu (ja ties mitä painokelvotonta) jos vaikka laittaa ikkunaan verhot, joiden väri ei miellytä äitiä.

Siskoni ei jaksa sitä huutamista ja haukkumista kuunnella, ja taipuu siksi äidin tahtoon.

päätökseni itse.



Vanhempani eivät tosin ole koskaan edes yrittäneet puuttua (aikuisiän) tekemisiini. Heidän mielipiteensä saan, jos kysyn sitä.



Kaikki sukulaisemme eivät valitettavasti ole yhtä "helppoja". Kompromisseja voin joissain asioissa tehdä, mutta en hyväksy sanelupolitiikkaa keneltäkään.