Miksi pitäisi ensisijaisesti säästää pahanpäivän varalle?
Jossain aiemmassa ketjussa kauhisteltiin kun jollakulla ei ollut "kuin" 10000€ säästöjä 30-kymppisenä.....
Miksi pitäisi aina vaan säästää ja säästää ja säästää vielä vähän lisää? Kerätä lapsille pääomaa ja itselle eläketurvaa; miksei voi elää tässä ja nyt? Ymmärrän että yllättäviä menoja varten on hyvä olla suunnilleen vaikka 5000€ ja loistavaa jos on 3-4kk nettotulot säästössä työttömyyttä tai sairauden varalta; mutta miksi sekään ei riitä? Miksi on jalompaa kituuttaa ja säästää?
Kommentit (21)
Itse pidän suorastaan huonona taloudellisena neuvona että meillä pitäisi olla tilillä rahaa kaksi kertaa kummankin palkan verran ihan vain odottamassa sitä kuuluisaa pahaa päivää. Jos meille uhkaisi kertyä niin paljon rahaa tilille niin kipinkapin lyhentäisimme sillä asuntolainaa, sillä se pahanpäivän vararahasto tekee enemmän töitä meidän talouden eteen kun se vähentää maksettavaksi tulevien korkojen määrää.
Sitten kun se paha päivä viimein saapuu, jos saapuu, on mukavampi kun koti on maksettu eikä tarvitse huolehtia miten siitä selvitään.
Ja vaikka pahaan päivään (sanotaan nyt vaikka että meidän katto romahtaisi ja joutuisimme rakentamaan uuden tilalle) joutuisi sitten sen ajan tullen ottamaan uutta lainaa, parempi sentään maksaa korkoja vain siitä lainasta sitten kun se tarvitaan, ei jo vuosikausia etukäteenkin uutta mahdollista rahantarvetta odotellessa.
mutta jossakin pitää olla.
Meille tuli juuri mm. esikoisen oiontahoidot maksettavaksi. 2 000 euroa.
paremminkin olen niitä käytänyt hyvinä päivinä, hyvän päivän varalle varsinkin kannattaa olla rahaa
On erittäin vaikea uskoa tuota mitä alkuperäinen kirjoittaa. Tuntuu, että tuo on irroitettu asiayhteydestä tai on korkeintaan yhden yksittäisen ihmisen kirjoittama juttu. Keskiverrosti en usko, että kukaan täällä kauhistelee, jos 30v on vain 10000 säästössä. Sitten kyllä minäkin voi ihmetellä, jos on kyseessä vaikka lapseton pari, jolla tulot on 10000 euroa kuussa yhteensä ja meinaavat ostaa 350 000 euron asunnon 100% velaksi. Silloin taatusti ihmettelen, että miten meinaavat asumiskuluista selvitä, jos eivät ole tuommoisesta palkasta ennenkään saaneet mitään säästöön.
Onko sulla laittaa linkkiä tuohon aikaisempaan keskusteluun?
Itse olen sitä mieltä, että hyvinä päivinä olisi hyvä säästää 5-10% tuloista ns. pahan päivän varaksi. Ei kaikkea tarvitse toki tilillä sitten makuuttaa vaan sitten kun on kasassa vaikka 3kk nettotulot, niin sitten voi sijoittaakin ja pistää rahan tuottamaan rahaa.
Kuluttaminen tuhoaa maapalloa.
Kuluttaa voi ostamalla palveluitakin ( siivous esim)
tuskin tulee kummoisia eläkkeitä enää saamaan.
Ne joilla on talo tmv. omaisuutta saavat ensin 'syödä' sen ja sitten katsotaan, jos valtiolta vielä jotain heruu kaikkein köyhimmille.
muiden mielipiteet, mä elän tasan niin miten itsestäni parhaalta tuntuu. Mulla, 33-vuotiaalla ei ole säästössä pennin pyörylää, jos nyt sattuu paha päivä tulemaan, niin se hoidetaan sit muilla tavoin kuin säästöillä. Jos tämä asia jonkun persettä kovasti kutittaa, niin ongelma ei ole minun.
Mulla on aivan olemattomat tulot, mies kyllä panee jnkn verran säästöön ja minäkin joskus samalle säästötilille. Mutta mistään järjestelmällisestä säästämisestä ei voi puhua. Mä haluan myös nauttia elämästä, ja siihen ei kuulu se, että mun pitää ostaa kaupasta huonolaatuista ruokaa, jotta saadaan kaikki mahdolliset pennit säästöön, tai ei voi käydä pari kertaa kuussa pizzalla tai kahvilla tai ostaa moottoripyörään osia, jotta säästöt karttuu.
Monet ostaa säästöillään vaikka kalliita huonekaluja, minä ostan ne kirpparilta. Sänky ostettiin osamaksulla. Mä en tarvitse niin ihmeellisiä asioita elämääni, pieni ekstra arkeen riittää.
oel kivempi jos on jotain säästöjä, on yksi stressimomentti vähemmän, se vakava sairaus on ihan tarpeeksi stressaava. Entä jos joku sun lähiomainen kuolee, haluaisit olla ja surra, et voi, koska et voi jättäytyä töistä pois esim. vuodeksi, koska sulla ei yksinkertaisesti ole varaa eikä sairauslomaakaan ihan määrättömäksi ajaksi saa. On paljon tilanteista, jollin rahasta on hyöytyä. Meillä on todella paljon säästöjä ja se tuo kyllä sellaisen turvallisuudentunteen, että vain sellainen, jolla on sellainen puskuri voi ymmärtää ja olen elänyt lapsuuden, joka turvaton ja vähävarainen, joten minulle on senkin vuoksi raha tärkeä. En mitenkään voi elää päivä kerrallaan-tyylisesti.
mutta jossakin pitää olla. Meille tuli juuri mm. esikoisen oiontahoidot maksettavaksi. 2 000 euroa.
että perheet lepuuttavat nollakorkoisilla käyttötileillä tuhansia euroja sen sijaan, että lyhentäisivät niillä asuntolainaa.
Kun monet perheet toimivat näin, hyötyy pankki tästä kaksinkertaisesti:
1) saa enemmän korkotuloja, koska asuntolainan jäljellä oleva saldo on suurempi
2) saa hyvää tuottoa sijoittamalla eteenpäin tilinomistajan "pahan päivän varan", jolle maksaa itse 0,1% korkoa.
Koska voit sairastua, tulot tippuu todella paljon, eikö silloin ole kivempi jos on jotain säästöjä, on yksi stressimomentti vähemmän, se vakava sairaus on ihan tarpeeksi stressaava. Entä jos joku sun lähiomainen kuolee, haluaisit olla ja surra, et voi, koska et voi jättäytyä töistä pois esim. vuodeksi, koska sulla ei yksinkertaisesti ole varaa eikä sairauslomaakaan ihan määrättömäksi ajaksi saa. On paljon tilanteista, jollin rahasta on hyöytyä. Meillä on todella paljon säästöjä ja se tuo kyllä sellaisen turvallisuudentunteen, että vain sellainen, jolla on sellainen puskuri voi ymmärtää ja olen elänyt lapsuuden, joka turvaton ja vähävarainen, joten minulle on senkin vuoksi raha tärkeä. En mitenkään voi elää päivä kerrallaan-tyylisesti.
Jos sinulla on nyt paljon säästöjä, keräätkö edelleen lisää? Kukaan ei kiellä etteikö jonkinverran ole hyvä olla säästössä, mutta en itse ainakaan osaisi kuvitella että edes haluaisin olla vuotta pois työelämästä lähiomaisen kuoleman takia.
Koska voit sairastua, tulot tippuu todella paljon, eikö silloin ole kivempi jos on jotain säästöjä, on yksi stressimomentti vähemmän, se vakava sairaus on ihan tarpeeksi stressaava. Entä jos joku sun lähiomainen kuolee, haluaisit olla ja surra, et voi, koska et voi jättäytyä töistä pois esim. vuodeksi, koska sulla ei yksinkertaisesti ole varaa eikä sairauslomaakaan ihan määrättömäksi ajaksi saa. On paljon tilanteista, jollin rahasta on hyöytyä. Meillä on todella paljon säästöjä ja se tuo kyllä sellaisen turvallisuudentunteen, että vain sellainen, jolla on sellainen puskuri voi ymmärtää ja olen elänyt lapsuuden, joka turvaton ja vähävarainen, joten minulle on senkin vuoksi raha tärkeä. En mitenkään voi elää päivä kerrallaan-tyylisesti.
Jos sinulla on nyt paljon säästöjä, keräätkö edelleen lisää? Kukaan ei kiellä etteikö jonkinverran ole hyvä olla säästössä, mutta en itse ainakaan osaisi kuvitella että edes haluaisin olla vuotta pois työelämästä lähiomaisen kuoleman takia.
ja velattomia ollaan muutenkin. En sillai kerää, säästöön jää väkisin, kun ollaan molemmat ihan kohtuupalkkaisia ja ei-velkaisia. Nyt kyllä ostetaan mitä tarvitaan, emme mieti että pitää odtotta, eli sillai on ihanaa. Mutta emme törsää, en saa turhasta kulutuksesta mitään kiksejä, parhaat kiksit saan oikein hyvästä kirppislöydöstä.
Pahan päivän varalle on varmasti hyvä olla muutama tonni tilillä, mutta isommat säästöt kannattaa kyllä ehdottomasti sijoittaa eikä makuuttaa tuottamattomana tavallisella pankkitilillä. Jos taas haluaa kuluttaa ja nauttia rahoistaan, niin sehän on jokaisen oma valinta!
Voin kertoa sulle, että olen nimenomaan sijoituksilla saanut rahat poikimaan. Noita rahoja tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa kun muutamme isommalle paikkakunnalle, kun kuopus käynyt koulut eli siellä kalliimmat asunnot ja emme enää halua ottaa velkaa.
10000 euroa säästötilillä. Lyhensimme sillä lainaa, nyt n 1000 euroa puskurina. Ja 35 vuotta ikää, asuntolainaa jäljellä 34000.
Säästetään, ostetaan jotain, säästetään taas jne. Niin me tehdään
muiden mielipiteet, mä elän tasan niin miten itsestäni parhaalta tuntuu. Mulla, 33-vuotiaalla ei ole säästössä pennin pyörylää, jos nyt sattuu paha päivä tulemaan, niin se hoidetaan sit muilla tavoin kuin säästöillä. Jos tämä asia jonkun persettä kovasti kutittaa, niin ongelma ei ole minun.