Te jotka ette jätä lasta hetkeksikään yksin ulkona

kyllä minä vahdin kerrostalo aluella lastani ulkona koko ajan. sisällä myös.

meillä ollu tarkat rajat ja olen usein käyny vilkaisemassa ikkunasta missä ovat...ovat aina totellet eivät koskaan ole esim lähteneet omille teilleen.

joko kuulen tai näen heidät koko ajan.

mun mielestä ihan merkittävimmät erot omakotitalon pihan ja sisälläoloon ovat nämä



1) yleensä sinne omakotitaloon johtaa tie, vähänpä enää niitä on, joihin on pelkkä kinttupolku. Sillä tiellä saattaa kulkea auto.



2) Ulkona ja talon etäisyydellä voi liikkua joku ulkopuolinen. Toki meille sisällekin voidaan murtautua, mutta pidän sitä nyt aika vähäisenä riskinä.



3) jos lapsi lähtee omille teilleen, niin sisältä on huomattavan paljon helpompi haeskella kuin ulkoa.



4) harvan omakotitalon piha on aidattu oikeasti niin, etteikö siitä pieni lapsi pääsisi karkuun. Vanhemmilla voi olla ihan hyvä halu suojata piha, mutta esim. kaavamääräykset saattavat estää kaksimetrisen muurin rakentamisen pihan ympärille.

Sen sijaan oviin ja ikkunoihin saa kyllä riittävät salvat aika helpostikin.

Ei ole sälekaihtimia eikä mitään naruja missään verhoissa. Pistorasioihin ostettiin ihan edulliset suojat. Teräviin kulmiin myös. Ihan pienellä vaivalla sai suurimmat riskitekijät kuriin. Pyrin olemaan lapsen kanssa samassa huoneessa, silloin voi ihan rauhassa puuhailla omiaan nähden lapsensa kuitenkin koko ajan. Jos samassa huoneessa oleminen ei jostain syystä onnistu, olen kuitenkin valppaana koko ajan, kuuntelen ja käyn kurkkailemassa. Meidänkin naperosta kyllä kuulee,jos on normaalit leikit menossa,koska hölöttelee koko ajan. "Oudon" hiljaista ei ole vielä kertaakaan tullut, mitään ei ole ollut siis tapahtumassa.



Ulkoilut hoidetaan ehdottomasti yhdessä eikä tulisi mieleenkään silloin puuhailla mitään omia, vaikka lapsi näköpiirissä onkin. On niin pirun vikkelä. Jos tulee hetkiä,että kaipaa omaa rauhaa eikä jaksa vahtia, pyydän lapselle hoitajan tai jätän miehelle ellei ole töissä, ja rentoudun.

niin sisällä kuin ulkonakin. Eipä tuo itsekseen viihdy.

sekä pian 2v täyttävä poika.

Tytöt ovat saaneet ulkoilla keskenään meidän omakotitalon takapihalla nyt parin vuoden ajan, poika ei vielä tietenkään.



Pihamme on aidattu ympäri, aitojen korkeudet vaihtelevat, sillä meillä on pihat vastakkain ja vierekkäin kolmen eri pihan kanssa. Korkeimmillaan aita on 2,5m matalimmillaan 1,3m.

Pihalla on keinu, hiekkalaatikko, liukumäki ja leluja. Puutarhakalusteita, puutarhakeinu ja kaksi kuistia.

Mitään ongelmia ei ole ollut tyttöjen kanssa, rajat on tehty selväksi ja se, että L:n muotoisella pihalla ei talon toiseen päätyyn (sinne näkymättömiin) mennä. Ihmeen hyvin ovat totelleet :).



Vieressämme olisi myös leikkikenttä, minne pääsisi yhden tien ylityksellä. Sinne tytöt saavat luultavasti mennä vasta kouluikäisinä yhdessä, vaikka se tuossa lähellä onkin. Pelkäisin kuitenkin sitä, että jompi kumpi putoaa kiipeilytelineeltä, en niinkään sitä tietä. Saman tien ylittävät kahdestaan, kun menevät mummun luokse naapuriin.

lapsilukkoja, pistorasiasuojia ym hankittiin silloin kun ne olivat tarpeen. Mielestäni meillä on kyllä hyvin pyritty miettimääm mahdolliset vaaranpaikat ja ennakoitu. Lapsia on aina valvottu niin sisällä kuin ulkonakin. Eipä ole juuri tapaturmiakaan sattunut, ei sisällä eikä ulkona.