Ahdistaa paineet "tuottaa tyttö"
No niin, arvasin tän - kerroin hyvälle kaverilleni tulevasta vauvasta (neljännestä), ja eikös heti alkanut taas kysely ja arvelu siitä, oiskohan se NYT tyttö (meillä 3 poikaa).
Että onko sykkeet olleet millaiset ja mites ultrassa ja... (ei kai nyt vielä tässä vaiheessa rv 11-12 voi olla edes mitään arvioita! Hyvä että sykkeet ees hetken kuulu neuvolassa.)
asiaa ei tee helpommaksi se, että oikeesti salaa toivon ihan kauheesti tyttöä, oon toivonut jo piiiiiiitkään, melkeen aina. Tietysti olen iloinen ja onnellinen lapsista ylipäänsä!
Mutta rasittaa nyt taas koko raskausaika vakuutella että "kaikki on oikein tervetulleita", "meille nyt taitaa kuitenkin tulla niitä poikia" jne.
Samaa jauhantaa oli koko viime raskaus.
Tälle kaverille ei myöskään voi suoraan nätisti sanoa, että lopettaisi, koska hän ei tajua (on tietyllä tavalla vähän yksinkertainen, hänen kanssa EI VOI olla erimieltä tai loukkaantuu ihan sikana, olen kyllä yrittänyt joskus. Hän on vähän erikoinen....).
Tähän päälle kun vielä tiedän että mies odottaa ihan kybällä tyttöä, ja äitini (joka ei tosin tiedä vielä raskaudestakaan), ja varmaan kaikki muutkin, niin.... en tarttis enää ympäristön paineita tähän. Ja ihan varmaan kaikki kuvittelee että me nyt yritetetään tehdä sitä tyttöä, kun neljäskin lapsi hommataan... AARGH kun ei ihmiset saa odottaa rauhassa.
Kommentit (13)
Itse odotan kolmatta lastamme, kaksi edellistä on poikia. Ja arvannet kuinka usein olen kuullut "toivotaan, että tuleva vauva on nyt sitten tyttö". Itselläni on jälleen kerran aivan poikatunne, ollut ihan alusta asti, kun kaikki raskaudet ovat olleet lähestulkoon samanlaisia.
Olisi kiva tietää, että saavatko tyttöjen äidit samanlaisia kommentteja kuin me poikien äidit eli "toivottavasti nyt saatte pojan".
Sinä näet muissakin sen, mitä itsessäsi tunnet.
Olisi kiva tietää, että saavatko tyttöjen äidit samanlaisia kommentteja kuin me poikien äidit eli "toivottavasti nyt saatte pojan".
Tulee oikein paha mieli jo olemassaolevien tyttöjen puolesta, ihan kuin he eivät riittäisi. Meille vanhemmille kyllä riittävät ja ovat rakkaita! Yhtä rakkaita olisivat pojatkin.
ja kuten kirjoitin, koska itsekin niin kipeästi toivoisin tyttöä, tuntuu siksi jotenkin extraraskaalta kuulla samaa muualtakin!
Koska tietysti itse olen iloinen lapsesta kuin lapsesta, kunhan hengissä - mutta tulee tunne, että muut vain odottavat sitä tyttöä meille. Pitäisi olla "leikkikaveri heidän pienelle tytölle."
Kysyin että eikös pojan kanssa voi leikkiä...
Enkä aio MISSÄÄN nimessä myöntää muille, että toivoisin erikseen tyttöä, en halua että ihmiset kuvittelevat vauvan synnyttyä että olisin jotenkin pettynyt, jos tuleekin poika.
Ja 4D-ultraa en halua, en halua tietää sukupuolta etukäteen asiaa harkittuani - haluan nauttia tästä raskaudesta raskautena, masuvauvasta masuvauvana - ja siten kun saan sen syliin se onkin jo oma persoonansa, oli kuka oli.
Mutta voisi kyllä ehkä kyselijöille uhallani sanoa että "poika on tulossa".. :-) Vaan jotta olisivat hiljaa.
(Tosin sitten riski että kaveri ei säästä yhtään sen ihania tyttövauvan vaattteita mulle varalle, ja mummot ostaa sinistä valmiiksi... :-)
ap
kyllä pikkutyttöjen äidit saavat kuulla siitä pojan tekemisestä vähintään yhtä paljon! Päivittelyä siitä, eikös se mies toivoisi vielä poikaa ja mitä jos seuraava on tyttö, niin teettekö sitten vielä yhden jne.. Ihmisille, etenkään niille, joilla molempia sukupuolia, ei oikeasti riitä vastaus, että pääasia, että saadaan vauva! Ja tosi kurjaa nuo utelut jo olemassaoleville ihanille tyttösille!
T. Neljän tyttären äiti
Ja voi miten paljon kuulinkaan niitä kommentteja (onneksi lähinnä tuntemattomilta) että nyt kai haluatte poikaa/ toivotte poikaa.. juupajuu..
Neljättä lasta ei näillä näkymin ole tulossa.. Joten tässä on meidän perhe, akkavalta ja silleen.. mutta en tiedä. Ihanimman kommentin sain yhdeltä tuntemattomalta naiselta kun kerroin että kaksi tyttöä on, niin sanoi että "ei sen väliä mitä tulee, esimerkiksi minä tunnen miehen jolla on viisi tyttöä ja sen onnellisempaa miestä en ole nähnyt!" Siis tavallaan tuo kommentti pelasti tuon päivän (olin silloin viimeisilläni raskaana ja olo oli että tyttö tulee, mikä tulikin..) Tiedän ajatuksesi, mulla oli ihan sama fiilis kun odotin meidän kolmatta.. eli en halunnut etukäteen tietää ja nuo utelut häiritsivät. Ihan kuin olisi itse viallinen jos saa vaan jompia kumpia..
meidän tyttöjen isä tekee tyttäriensä kanssa varmaan ihan samoja asioita kuiten tekisi poikienkin kanssa. Leikkii, syöttää, nukuttaa, pesee hampaita, käy kaupassa, vie retkelle, lukee satuja...
meille ÉI kolmatta lasta tule, ja yksi syy muiden joukossa on juuri tämä sama: en halua joutua sen arvostelun kohteeksi, että "yritättekö tyttöä?".
Siksi olen kovaan ääneen julistanut, että meille ei kolmatta lasta tule, mutta aborttiakaan en tekisi, jos raskaaksi tulisin. Näin kaikki tietävät jo nyt, että jos olisin raskaana, olisi se puhdas vahinko, eikä mikään tytön yritys.
Toki joskus toivoin tyttöä mutta olen tullut huomaamaan että poikien kanssa on helpompaa :)
Toki painetta luotiin, varsinkin kahden viimeisen odotuksesta ja luultiin että vängellä tyttöä tehdään.
Pahimmalta tuntui kun yhden keskenmenon jälkeen tätini tuumasi että jospa se oli se tyttö.
Ja päiväkodissa hoitajat koettavat tartuttaa kuumetta tarjoamalla mukaani pienimpiä tyttöjä..
En ole päättänyt vielä hankimmeko lisää lapsia mutta jos sen teemme, niin ihan vain rakkaudesta lapsiin, ei tyttöön tai poikaan.
Kunhan olisi selkeästi jompikumpi ja suht terve:)
Mikset ihan suoraan voi sanoa että se tyttö olisi sustakin kiva?