Onko järkeä yli kolmikymppisenä yrittää ryhtyä graafikoksi tai muuten taiteelliselle alalle?

Opiskelu kannattaa aina! Katso vaikka täältä mitä graafikon opinnot sisältää.



http://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-aikuiset-kulttuuriala/vi…

Hae taikkiin.



Jos pääset, sinulla on toivoa (voit sitten edelleen itse päättää menetkö sinne vai et - itse kyllä sinuna menisin). Jos et pääse edes pääsykokeisiin, ei ole toivoa. Jos pääset kokeisiin ja pärjäät niissä erinomaisesti (esim. päädyt varasijalle), voit jatkaa pohdintoja haetko seuraavana vuonna vielä uudelleen vai alatko kehittää itseäsi jollakin muulla tavalla.



Mutta älä missään tapauksessa ala harrastella ja puuhastella jotain keskenäsi ilman että saat realistista käsitystä kyvyistäsi ja sopivuudestasi alalle. Sillä tavalla voit tuhlata vuosia elämästäsi haaveisiin ja kuvitelmiin. Ja toisaalta voit myös heittää potentiaalisi hukkaan, jos jätät hakematta kouluun ja olisitkin päässyt sisään!



Ikä ei ole kategorinen este, mutta tuon ikäisenä on edettävä määrätietoisesti ja tehokkaasti. Taikin pääsykoetehtävät on hiljattain julkaistu. Mars niitä tekemään, niin saat samalla harjoitusta ja tuntumaa alaan.

ja mitenkään en tahdo lannistaa, mutta sanon silti että periaatteessa ihan lahjakas luovalla alalla ei riitä.



Olen itsekin periaatteessa ihan lahjakas ja valmistuin reippaasti aikuisikäisenä luovalle alalle. Päivääkään en ole ko. töitä tehnyt ja nyt työskentelen sosiaalialalla. Ois vaan pitäny olla haihattelematta.

Olen kolmikymppinen. Mutta pohjana on jo kuvataiteilijan koulutus ja alaltakin hiukan kokemusta. En tiedä riittääkö se, mutta näillä nyt mennään :) Eniten kiinnostaa kuvittaminen.

En sanoisi olevani kuvataiteilija enkä halua enää ketään kouluttamaan itseäni. Jos joku ostaa, niin myyn. Muuten teen kaikkea kivaa itsekseni. Itseäni en myy.



Mutta mulla onkin oikea porvarillinen ammatti, joka on auttanut mua taloudellisesti eteenpäin. Teen tätä kaikkea muuta, jos jää aikaa muulta. Mulle sopii näin.

On valitettavasti niin, että jos lähtökohta on piirustus ja maalaus niin on aivan hakoteillä siitä, mitä mainosgraafikon työ on. Sun pitäisi puhua photoshopista ja InDesignista, nillä tehdään nykymainosgrafiikkaa. mutta lähtökohta se on toikin mitä sanoit. Tee niin kuin joku sanoi: hae Taikiin.



käy kattoo Grafian sivulilta tekijöiden portfolioita. SAat hyvän kuvan siitä, mitä jengi tekee ja miltä hyvät jutut näyttää. On siellä huonoakin. Tsemppiä!

Sinällään tuo sinun ikäsi ei ole mikään ongelma. Ehdit opiskella vielä ihan miksi haluat. Eläkeikä tulee nousemaan ja työvuosia sinulla voi olla lähemmäs 40.

se on niitä aloja, jotka kuulostaa paaaaaaaljon paremmalta mitä se työ oikeasti on. Et menetä mitään, jos et pääse alalle. Todellisuus: paskaduunia huonolla palkalla, etenkin naisille.

os pääset hyvään oppilaitokseen ja piirrät todella paljon esim. elävää mallia, kehityt nopeasti.



Kun itse aloitin reilu vuosikymmen sitten opinnot media-alalla, olin onneton piirtäjä eikä toisaalta mua se puoli edes kiinnostanut.



Opinnot olivat kuitenkin todella visuaalispainotteiset. Musta tuli erittäin hyvä piirtäjä ja myöhemmin työskentelyn ohessa myös taitava graafinen suunnittelija. En työskentele AD:na, mutta tarvittaessa tuuraan heitä sujuvasti. Käyn nykyään myös opettamassa graafikoita oppilaitoksissa.



Sen kuitenkin sanon, että graafisessa suunnittelussa silmän kehittymisessä kestää pitkään. Oppilaitoksista 4-vuoden opintojen jälkeen valmistuneet ovat lähestulkoon poikkeuksetta amatöörejä. Pitää tehdä paljon töitä, ennenkuin on oikeasti ammattilainen.



Toisaalta nykyään mainostoimistossa AD:n nimikkeen voi saada vaikka silmä ei olisi vielä riittävän kehittynyt (töihin pääsee huonommatkin, jos suostuu tekemään halvalla ja suostuu kaikkeen + on suhteita). Osaamattomuus näkyy onnettomassa sommittelussa, siinä ettei typografiaa oikeasti hallita jne. Ongelma on yleinen ja uskallan sanoa, että kaikista ei voi edes tulla hyviä. Näitä työkavereita on mullakin ollut pilvin pimein, vaikka huipputoimistoissa olen aina työskennellyt.



Ala on myös erittäin kova, jaksaminen ja pärjääminen vaatii paksua selkänahkaa ja sisukkuutta. Puukotusta on jatkuvasti. Itse en edes osaa sitä enää pitää työpaikkakiusaamisena, ymmärrän että syynä siinä on erittäin kova kilpailu.



Firmat kasvavat nopeasti ja taantumat iskevät yhtä pahasti, jolloin porukkaa heivataan reippaasti pois. Omistajat ovat monesti pikavoittojen perässä ja se näkyy.



Tavatonta ei ole sekään, että mokaat toimistossa kerran niin sen jälkeen sinua ei enää haluta. Vaikka et olisi virheeseen syyllinen, jos sinusta saadaan syntipukki niin muut käyttävät tilaisuuden taatusti hyväksi.



Samoin se että pääsee alalla palkoille, on sekin harvinaista. Mainostoimistoissa ihmiset tekevät töitä nykyään aika naurettavilla hinnoilla kun ala on heille niin tärkeä.



Jos haluaa päästä hyville ansioille, pitää olla sosiaalisesti taitava ja mielellään myös ammatillisestikin hyvä. Tosin jos olet julkkis ja sinulla on suhteita, silloin voit päästä johonkin firmaan luovaksi johtajaksi vaikka et oikeasti mitään osaisikaan :D (ideana silloin on että julkisuusarvosi ja kontaktisi tuovat firmaan rahaa).



Ikäsi puolesta mietin, että alalla pärjäämiseen vaikuttaa myös se miten pystyt katselemaan turhantärkeitä lapsellisia hörhöjä, myös niitä 4-kymppisiä. Sopeudutko joukkoon siinä määrin, etteivät muut syrji sinua? Tällä en välttämättä tarkoita sitä että itse ryhtyisit idiootiksi, vaan juuri niitä sosiaalisia taitoja "käsitellä" ihmisiä.



Jos tunnet kaikesta huolimatta vetoa ja uskot että tämä sopii ominaisuuksiesi lisäksi luonteellesi, tervetuloa. Myöhäistä ei ole.



...



Se kuvataiteilu on tietysti yksi uravalinta. Suomessa se sopii ihmiselle jolle ei ole tärkeää elää työllänsä.

onneen tai lupaus siitä että sopisit alalle. Kuraa taikistakin tulee siinä missä muistakin alan oppilaitoksista.

Siitä on hyvä lähteä. Niin moni hakkaa päätään seinään kaikenlaisilla taidealoilla kun töitä ei vain ole tai se mitä on, tehdään polkuhintaan koska tulijoita riittää. Aina voi harrastaa taidetta, vaikka toimeentulo tulisi muualta. Ja esim mainosalalta sitten, että se on huippukaupallista meininkiä sitten, että onko se sun juttu. Kaikki lähtee siitä, että pitää saada lisää myyntiä.

Olisipa kiva tietää, mitä aloittajalle kuuluu. Mulla itsellä on samansuuntaisia haaveita ja ehkä about samantasoiset lahjat. Aina välillä mietin, olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa nuorena, mutta toisaalta oli toinenkin ala, joka kiinnosti ja jolla on ollut kohtalaisen kivaa työskennellä.



Jotain luovaa haluaisin tehdä, tärkeintä mulle on tekeminen, ei se tulisko musta rautaista taiteen ammattilaista, voisin aivan hyvin keskittyä harrastamaankin vain ja pitämään nykyisen työn leipätyönäni. Tosi harva taitaa pelkällä "taiteen tekemisellä" itsensä elättää, mutta harrastuksena se voi olla kanssa tosi antoisaa, mitenkään harrastajataiteilijoita vähättelemättä.

Sattumalta osuin linjoille nyt, vaikken pitkään aikaan ole käynytkään täällä, ja huomasin, että täällä olikin mun ikivanha aloitukseni!



Kirjoitin tuon siis vuosi sitten, eikä asiat sen kummemmin ole edenneet, sillä sain vauvan tällä välillä.



Nyt olen hakemassa uutta työtä, mutta joka on kuitenkin kytköksissä omaan ammattiini. En siis ole pyrkinyt Taikiin tai muuallekaan, sillä meillä on asuntolaina, joka pitää maksaa. Päätin siis hakea oman alan töitä, mutta vähän eri vinkkelistä kuin mitä tähän asti olen tehnyt. Tosin on mahdollista, että jos tästä työnhausta ei tule mitään, perustan oman firman, jossa olisi sitten tuollaista AD:n hommaakin vähän. Se kyllä hirvittää, koska ei tosiaan ole mun ammattini, eikä mulla erityisesti kokemusta.



Piirrellyt olen kyllä viime vuonna aika paljon ja se on ollut kivaa. Ehkä siitäkin vielä jotain joskus poikii!



ap

Tunnen naisen, joka lähes 60-vuotiaana päätti vaihtaa ammattia. Hänestä tuli sotakirjeenvaihtaja. On ammatissa edelleen.



Lahjakkaille on aina tilausta. Rohkeasti kokeilemaan uutta uraa!

Mä opiskelin Tampereella graafiseksi suunnittelijaksi (28v.) ja kyllä noita freelancehommia on aina riittänyt. Ei ehkä alkuaikoina (pari vuotta meni välillä kärvistellen) hirveen leveeseen leipään päässy käsiks, mut sit tuli kaikkea painotuotantoa tehtyä itse.

Mutta jos sulla on todellinen polte alalle ja ylipäätään taiteen pariin, et sä kauaa kysele onko tää järkevää ja kannattavaa.

Miksi sotkea harrastus ja työ? Harva pystyy sillä elantonsa ansaitsemaan.

Hei sinä, joka nyt olet aloittamassa opnnot, missä opiskelet ja miten vanha olet? Itse haluaisin löytää jonkun lyhyehkön koulutksen, koska en näe järkeä alkaa pyrkiä taikiin enää tässä vaiheessa. Mitään huippugraafikkoa minusta ei koskaan voi tulla.



Itseluottamuksessani juuri on vikaa, siksi en ole hakeutunut alalle aikaisemmin. Vasta nyt olen tajunnut, että ihna hyvin olisin voinut edes yrittää. Nyt se on vaikeampaa. Kun sanon, että olen lähtökohtaisesti yhtä hyvä, kuin ammattilaiset, tarkoitan, että minullakin on varmasti riittävästi kykyä, ongelma on vain siinä, etten ole kokenut tähdelliseksi jalostaa sitä.



Taidan koettaa aloittaa omilla projekteillani.



ap

Siinä on iso ero.

ja ryhtyi sen jälkeen ammattitaitelijaksi (yrittäjänä, apurahoilla, ei sis hakenutkaan "työllistymistä" jonkun muun leipiin). Siinä on nyt 25 vuotta ja hänellä on ihan kelvollinen kansainvälinen ura taiteilijana - ei mitenkään rahakas, mutta on siis jatkuvasti mukana näyttelyissä ja tapahtumissa sekä kotimaassa että ulkomailla, jyrytetyissä näyttelyissä, taidesymposiumeissa jms.



Niin että en minä usko sen iän olevan ongelma.



Isonmpi ongelma on sitten sen, että minusta sinulla onaika epärealistinen näkemys siitä, mitä taide ja taiteen tekeminen on. Jos et ole "useaan vuoteen harrastanut" niin todennäköisesti et edes pääse mihinkään kouuluun, koska kyllä se vaatii aika paljon harrastusta. Ja ajatus siitä, että joku pystymetsästä tuleva ei-edes-harrastelija on "lähtökohtaiesti yhtä hyvä kuin moni ammatissa toimiva" kertoo todennäköisesti siitä, että et edes osaa arvioida, mikä on hyvä, pikemmin kuin siitä että olisi oikeasti hyvä. Sori nyt.



Kannattaisi varmaan ensin vähän lämmitellä sitä harrastusta, käydä muutama taidekurssi ja tehdä sellainen laaja katsaut taidetarjontaan, näyttelyihin ja museoihin ja sitten miettiä tätä asiaa uudemman kerran. TÄmä hyvä ohje, vaikka olisit kuinka lahjakas.

Älkää nyt takertuko tuohon, mitä sanoin lähtökohdista. Tietenkään olen ihan nolla ammattilaisiin verrattuna, tarkoitin vaan tuolla, että minäkin voisin ehkä nyt olla ammattilainen, jos olisin uskonut kykyihini aiemmn ja jos olisin päässyt opiskelemaan. Ennen en uskonut, että mulla oli mitään mahdollisuuksia, vasta nyt uskon siihen ja siksi sanoin noin. Teitä se sitten ärsyttää ja haluatte lytätä, mutta olkaa hyvät. ENkä mä nyt tästä kylmiltäni mihinkään Taikiin ole pyrkimässä.



Aika harvalla varmaan on mistään ammatista täysin realistista käsitystä ennen kuin on siinä toiminut. Seuraan kyllä, mitä taidemaailmassa tapahtuu, vaikken olekaan aktiivinen. Nyt mietinkin vain, onko mitään järkeä koko haaveilussa.



Miten sun äitisi päätti sinne kouluun pyrkiä? Miten paljon hän oli sitä ennen harrastanut?



Itse haluaisin lähinnä puuhailla omia projektejani ja sen sijaan, että työskentelisin graafikon kanssa, työskentelisinkin yksin.



ap