Auttakaa minua rakentaa järkevä keskustelu tällaisesta aiheesta:

aloitan puheen esim. nyt tässä tilanteessa näin : Mun mielestä meillä on parisuhteessa isoja ongelmia.... tässä tulee käymään loppujen lopuksi niin ,että mieheni haukkuu minut ja saa minut tuntemaan syylliseksi kaikkiin ongelmiin ja vain minun pitää muuttua!!Eli jos muutosta haluaa on minun ensin muututtava. Ja arvatkaa onko sitäkin tehty!!Ja aina vaan sama tilanne. Nyt itkettää, en jaksa.

Miksi aina pitää keskustella miltä tuntuu, ne on oikeesti naisten juttuja kun tuntuu nyt siltä ja seuraavaks tältä, miks miesten aina pitää arvata mistä nyt tuulee riippuen missä vaiheessa kuukautiskiertonne on. Kerätään sisään kaikkea kummaa, ja sit kaadetaan se jätkän niskaan ku tulee kotiin. Ite teette siitä suhteestanne helvetin kun mikään teille ei riitä. Varmaan homo mies olis paras, sen kanssa voi keskustella fiilareista, lihomisesta, ja siitä ku kukaan ei ymmärrä.

Minusta on sitten ihan hyvä miettiä etukäteen, mitä ja miten keskustelee. Tee itsellesi vaikka käsikirjoitus. Harjoittele sitä yksinäsi kunnes olet valmis keskustelemaan miehesi kanssa niin, että pidät käsikirjoituksestasi kiinni. Sen avulla pystyt pitämään keskustelun ohjat itselläsi, eikä mies pääse ohjailemaan itselleen edulliseen suuntaan. Mutta varaudu myös joka käänteessä siihen, että mies kyllä yrittää. Ja mieti valmiiksi, miten vastaat yrityksiin.

Tietysti kirjeestä pitää sen jälkeen vielä myös keskustella.

Voin pahoin, mies ei huomaa mitään. Meillä ei ole enää mitään yhteistä, ollaan vaan, tottumuksesta...mutta lapset on ja tavallaan yhdistää. Surullista...

Loukkaavaa on kun sen kaverit tuntee sen paremmin kuin minä. Joskus kuulen miehen suunitelmista ym. muista asioista sen kavereilta.

Mutta alkuperäinen kysymys odottaa yhä vastauksia!

T.ap

Sen sijaan, jos haluaisit että hän muuttaa jotain, teepä ensin lista mitä toivoisit häneltä?

sanot miehellesi että suhteenne on loppu, koska teillä ei ole mitään yhteistä jne. Miehesi varmaan vastaa tähän jotakin. Jos ei vastaa alat pakata. (omia tai hänen tavaroitaan). Mie en vois elää noin! Sano asiasi ääneen miehellesi, jos et halua enää jatkaa, älä jatka, lähde.

Tuo mitä kirjoitit riittää hyvin virittämään keskustelun. Voi olla, että miehesi kaipaa selvennystä, mutta voi olla ihan samaa mieltä. Turhaa sä valmiiksi suunnittelet vaan kerrot miltä tuntuu, ei siinä sen kummempia tarvita.

Meillä 2 lasta, ollaan avoliitossa. Minä mietin eroa koko ajan ja mies ei tajua mitään. Suuttuu aina jos yritän saada keskustelua aikaiseksi. En tunne miestä enää yhtään, hän ei kerro minulle mitään elämästään. Nukumme samassa sängyssä ja naimme yhdessä, siinä kaikki.



Pari päivää sitten pyysin miestä halaamaan minua ja hän (ihme kyllä) tekikin niin. Meidän esikoisemme pelästyi, koska ei ole tottunut näkemään sellaista...

Itkettää, kun tajuaa millaisen parisuhdemallin lapset saavat meiltä.



En osaa vastata kysymykseesi, sillä mietin samaa ihan joka päivä ja yö. Kumpa mies jättäisi minut.

Sen kun mietit vain rehellisenä itsellesi, mitä suhteesta puuttuu ja mitä ihmissuhteelta toivot ja mitä odotat tulevaisuudelta. Ja sitten kerrot ajatuksesi miehellesi, väkipakolla pakotat itsesi avaamaan suun, vaikka sanottavasi tuntuisi kuinka epäsopivalta.



Epäreiluinta on vain lähteä keskustelematta. Sillä aiheuttaa vain traumoja. Sellaisen neuvon antaja ei selvästi ole sitä itse kokeillut tai kokenut.

Ja totta kai puhumattomuuteen on muitakin syitä, mutta minulla näin.



Koska asiat parisuhteessa koskevat kuitenkin molempia ja olen nähnyt oikeudekseni tietää mistä on kyse, olen uhkailemalla pakottanut miehen puhumaan. Eihän se tilanteeseen mitään varsinaista edistystä tuo, mutta itselleni tiedon siitä, mistä on kyse ja sitä kautta mielenrauhan. Ei tarvi loppuiäkseen jäädä ihmettelemään ja epätietoisuuteen, mistä oikein oli kysymys.

halusi vaan kärjistää että tottakai sinä haluat vielä keskustella, ja tottakai te keskustelette vielä. On vaan eri asia että meneekö se keskustelu sitten siillä lailla kuin haluat. mies viimeistään silloin vaan alkaa keskustella kun sanoo että nyt minä lähden. yleensä ne herää vasta siihen. nimim. näin meillä.