Miten joillakin koti ei pysy siistinä?

Laiskuutta vai ei välitetä kaaoksesta.

ei välitetä kaaoksesta. Mutta vaikka kyse olisikin laiskuudesta, niin mitä pahaa siinä olisi? Miksi kotitöiden suhteen ei saisi olla laiska ja käyttää sen ajan ihan mukavuussyistä vaikkapa kirjan lukemiseen?

kerran viikossa, tavarat paikoillaan, turhat kamat kierrätykseen.

Viihdyn siistissä kodissa.

Jos yhtenäkin päivänä laistaa, on kaaos valmis.

Kyllä se vaatii itsekuria, kuten joku kirjoitti. Ja toimintaa.

Vaatii itsekuria jos ajattelee, että TÄYTYY lukea Hesari joka päivä kannesta kanteen (täytyyhän sitä olla tietoinen maailman tapahtumista). Vaatii itsekuria jos ajattelee että TÄYTYY ulkoilla lasten kanssa neljä tuntia päivässä sää mikä sää. Vaatii itsekuria jos ajattelee, että TÄYTYY lukea läpi kaikki venäläiset klassikot (muista puhumattakaan). Vaatii hyvää itsekuria jos ajattelee, että TÄYTYY hallitaa itsensä täysin, eikä ikinä menettää malttiaan, korottaa ääntään, tai suuttua lapsille tai miehelle.

Näitä esimerkkejä on lukemattomia ja aina joku asia on jollekin pakkomielle ja MUST. On sitten eri asia onko tällainen pakkomielteinen itsekuri hyvä vai huono asia;).

Eiköhän se useimmille riitä, että koti on suht'koht siisti, ennen kaikkea puhdas. Jotkut sitten haluavat ehdottomasti, että joka kolkka on putipuhdas koko ajan ja siivota täytyy, väsytti tai ei, halutti tai ei:)

on aina "siistiä".

Ei ole tavaroita/leluja yms. pitkin lattiaa.

Olohuone on aina siisti, siellä ei ole leluja tai muuta sinne kuulumatonta.

Lastenhuone on melko siisti, leluja voipi olla lattialla mutta kyllä 3v. ja 4v. itse ne siivoavat kun eivät enää leiki.

7v. tyttö siivoaa itse huoneensa.



Imuroin 3-4 kertaa/vko. Pesen lattiat pari kertaa.

Pyyhin pölyt kerran viikossa. pesen pyykkiä 2-3 kertaa viikossa.

Minä, yksinhuoltajaäiti teen kolmivuorotyötä ja eskarilainen on kova leikkimään. En halua rajoittaa lapsen leikkejä kun ei pakko ole. Leikkii ihania mielikuvitusleikkejä eri leluja yhdistellen ja leikit leviävät vaivihkaa huoneesta toiseen. Sama leikki saattaa jatkua päivästä toiseen, en raaski sitä kesken siivota pois.



Mun työputket menee usein niin että on vain yksi vapaa kerrallaan, ja silloin ei siivota vaan tehdään jotain mukavaa, että jaksetaan taas seuraavaan vapaapäivään. Siivotaan sitten kun on ihan pakko tai on vieraita tulossa. Tää sopii meille :)

kun kaikelle on paikkansa eikä ole liikaa tavaraa niin koti pysyy siistinä. Meillä on paljon leluja, mutta koska niillä on kaikilla oma selkeä paikka ei tule sotkua.

Välinpitämättömyys. Mä käytän vapaapäiväni mieluummin johonkin muuhun kuin siivoamiseen.

Kyllä se on. Kuopus heittää useasti kiukutessaan lautasensa lattiallen ja muki perään. On niin nopea, että vaikka istuisin vieressä, en ehtisi puuttua siihen. Syö itse, ei ole koskaan suostunut syömään syötettynä. Ruuan heittelystä seuraa pöydästä poistuminen eikä takaisin pääse. Siivoaa sotkut yhdessä mun kanssa. Siltiä tätä jatkunut jo monta kuukautta. Sama oli esikoisen kanssa, joka edelleen aika sotkuin syömäri ja vaahinkoja sattuu usein. Niistä ei tietenkään rangaista tai huomauteta, mutta itse joutuu silloinkin siivoamaan. Ovat molemmat todella nopealiikkeisiä ja esikoinen luonteeltaan vahinkoaltis ja huolimaton (tullut siinä minuun). Sotkua siis syntyy väkisin.

Tiedän minäkin äitejä, jotka päivittelevät miten kovasti lapsensa sotkevat kun tipauttavat muutaman murun vahingossa lattialle. Tekee mieli nauraa päin naamaa heille. Tiedän myös lapsia, jotka levittävät lelujaan aika vähän. Meillä se tuntuu olevan kuopuksen elämäntehtävä kuljettaa tavaroita paikasta A paikkaan B jne.

Lisäksi myönnän, että en jaksa koko aikaa vain olla puunaamassa ja pyyhkimässä. Tuntuu välillä vain niin järjettömältä siivota kun kohta parin tunnin päästä taas sama juttu uudelleen. Lisäksi ruuanlaittaminen on sotkuista koska joudun tehdä sen kahden pienen lapsen kanssa. Yksin tehdessä olen nopeampi ja siistimpi.

Erityisesti 1-vuotias sotkee syödessä ihan järjettömästi, mutta myös meidän 4-vuotias on tosi epäsiisti. Päiväkodissa ei tätä ongelmaa ollut koskaan (kysyttiin, kun alkoi mietityttää noin ison sotkuisuus), mutta vaikka ollaan kuinka kehitelty erilaisia keinoja (kehuminen, palkitseminen, itse siivoaa sotkunsa jne) niin edelleen on päiviä, jolloin kaikki tippuu lattialle ja maitolasi kaatuu melkein joka päivä.

Meillä lapset myös levittelevät lelujaan, eikä kaikkien lelujen tarvitse olla joka ilta lelulaatikoissa. Ymmärrän oikein hyvin, jos jokin leikki on niin kiva, että sitä halutaan jatkaa aamulla. Se tosin merkitsee sotkua.

Olen tehnyt valinnan, että meillä tehdään kotitöitä vain joka toinen päivä (paitsi keittiö, tiskit ja pyykit), koska muuten en ehtisi tehdä lasten kanssa mitään. Meillä menee pelkkään imurointiin tunti ja jos mukana lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä, niin koko hommaan menee kaksi tuntia (200 neliön koti).

Pyykkiä pesen 5 kertaa viikossa eli joka arkipäivä, ja pyykin käsittelyyn (puhtaiden viikkaus, koneen täyttö, märkien ripustaminen) menee jo puoli tuntia (joskus 20 minuuttia, jos on isoja pöytäliinoja tai ulkoiluvaatteita). En todella ymmärrä, miten ihmiset heittävät pyykkinsä kaappiin tai narulle. Tuo puoli tuntia menee ihan joka kerta eikä se sisällä mankelointia tai silitystä, tosin toki lajittelun silityspinoon tai mankelointipinoon ja joskus jos on vain muutama lakana, saatan mankeloida siinä sivussakin. Puhtaat lajittelen valmiiksi perheenjäsenten koreihin ja vien ne sitten yläkertaan kaappeihin (lapset eivät tee tätä itse, iät 1v, 4v ja 6v).

Jokapäiväiseen tavaroiden siistimiseen, sänkyjen petaamiseen ja järjestelyyn menee noin 15-30 minuuttia, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö ehkä 10 minuuttia.

Päivittäin siis teen jo kotitöitä tunnin verran, siksi en suostu tekemään enempää kuin joka toinen päivä (en silti imuroi joka toinen päivä vaan kerran viikossa, mutta saatan imuroida esim. keittiön tai järjestellä lastenhuoneiden lelut, silittää, mankeloida, ottaa esille kevätvaatteita tai pakata talvikamppeita kaappeihin jne).

Jos en jaksa siistiä keittiötä joka aterian jälkeen tai jätän välistä tavaroiden järjestelyn, niin meillä on heti kaaos sekä myös likaista (murusia ihan kaikkialla). Itsekurista on varmasti kysymys, mutta en ole niin ehdoton näissä asioissa. Minusta lasten elämään kuuluu tutkiminen, löytämisen ilo, leikkien keksiminen esim. sohvatyynyistä jne. Siitä kärsin sitten sotkuisena kotina, mutta takuulla lapseni ovat onnellisempia näin kuin puunatussa kodissa varomassa sotkua.

Tuntuukin välillä, että nämä ehdottomat siisteysintoilijat ovat joko yhden lapsen vanhempia tai sitten isompien lasten vanhempia. Aina saan ohjeeksi delegoida lapsille enemmän hommia, mutta vaikka 4- ja 6-vuotiaat osaavat laittaa tavaroitaan paikalleen, niin ei siitä kyllä silti siistiä tule. Erityisesti 4-vuotias mätkii leluja vain pois silmistä ja niitä on hankala etsiä myöhemmin vääristä laatikoista. Kummallakin siisteyskäsitys on sitä, että tavarat ovat poissa lattialta, 6-vuotias tosin mielellään pyyhkii myös pölyjä. Saan kuitenkin nopeammin siivottua, jos lapset eivät auta esim. imuroinnissa, moppaamisessa tai pyykin laitossa.

kyllä lelut jo pois jos niitä vaan mätkitään, sillä lapsi kyllä PYSTYY ne korjaamaan jäliltään...

kun kaikelle on paikkansa eikä ole liikaa tavaraa niin koti pysyy siistinä. Meillä on paljon leluja, mutta koska niillä on kaikilla oma selkeä paikka ei tule sotkua.

Ole kovin taitava näkemään niitä "luonnollisia paikkoja".... Toisaalta sitä on muutakin tekemistä kuin siivon vahtaaminen.

siivoamaan, kyllä! Mies ei siivoa koskaan, edes omia jälkiään.



Lapsia yritän paimentaa parempaan, mutta vaikeaahan se tuntuu olevan (opittu malli).



Multa menee päivittäin noin tunti keittiössä, puolisen tuntia pyykin parissa, sekä tunti lasten läksyjen yms. kanssa joten eipä siitä illasta sitten ihan hirveästi jäljelle jää.



Sänkyjä emme petaa, pölyjä en pyyhi kuin jouluksi ja juhannukseksi, emme käytä mattoja jotta on helpompi imuroida / pitää pölyt poissa, mitään koriste-esineitä emme pidä esillä, huonekasveja ei ole sotkemassa / hoivaa vaatimassa, piha on nurmikkoa / laatoitettu jotta on helppohoitoinen.



Silti kaaosta on, sotkuakin riittämiin.



Muksut viihtyy, naapurustonkin mukelot puuhailee meillä "kun teillä saa sotkea".

Vaikka tuntuu että olemme miehen kanssa ihan koko ajan laittamassa paikkoja kuntoon.



Meillä on 3 lasta, nuorin 5 v ja kaksi vanhempaa ala-asteella. Ihan sieltä taaperosta asti on opetettu ja korostettu tavaroiden ja vaatteiden paikalleen laittamista ja jälkien siivoamista ja meillä kyllä lapset velvoitetaan tekemään se.



Ongelma vaan ovat nuo koululaiset, joilta hommat aamulla ja päivällä "unohtuvat". Vaikka jättäisin jälkeeni tiptop kuntoisen kodin, riittää että toinen menee esim. klo 10 kouluun.



Tapahtuu aamulla:

- Yöpuku jää sohvalle.

- Koulurepusta on viime hetkellä tyhjennetty ylimääräistä kamaa eteisen matolle.

- Pöydillä on murusia ja vaikka kaakaotahroja.

- Olohuoneen sohvapöydällä on Aku Ankkoja/piirustustarvikkeita/kirjoja jne.



Tapahtuu lasten tultua koulusta:

- Ulkovaatteet, pahimmillaan mutaiset ovat sikin sokin kodinhoitohuoneessa, takit ja housut ehkä auttavasti naulakossa, kengät lattialla, reput lattialla, pyöräilykypärät pöydällä, samoin hanskat, huivit jne.

- Keittiön epäsiisteys kasvaa entisestään välipalan jälkeen, vaikka kaikki ruoka-aineet on korjattu pois.

- Vaatteet on vaihdettu ja kouluvaatteet joko sohvalla tai vaatehuoneen lattialla tai vessan lattialla tai milloin missäkin.



Nämä voivat tuntua pieniltä jutuilta ja varmaan joku nyt sanoo, että eikö noita voi opettaa lapsille. Joo voi ja on opetettu eikä kaikki ilmiöt tapahdu yhtäaikaa, mutta on lisäksi lukuisia muita pikkuasioita jotka saavat sekasotkun aikaan. Se on jotenkin oikein päättymätön kehä kun tulee kotiin ja raivo alkaa kihistä jo ovella. Lapset kyllä siivoavat jälkiään, mutta jää siinä itsellekin ihan riittävästi puuhaa. Kun joka illalle on lisäksi melkein jotain ohjelmaa, niin kyllä siinä saa iltaa venyttää että ehtii paikat laittaa kuntoon seuraavaksi päiväksi.



Kun lisäksi pitäisi laittaa ruokaa, hoitaa pyykkishow, pitää myös piha kunnossa ja kuskata lapsia harrastuksiin niin meinaa välillä vuorokaudesta loppua tunnit. Jos olisin kotona, meillä olisi paikat tiptop!

Imuroin talomme kerran viikossa ja samalla pyyhin pölyt ja pesen vessat. Pesen lattiat vain tarvittaessa, ehkä kerran kuussa.



Keittiö pyritään jättämään aina ruokailun jälkeen siistiin kuntoon.



Meillä asuu 6 henkeä, joista yksi on taapero ja neljä "pahimmassa" harrastusiässä, eli urheiluvälinettä, vaatetta ja soitinta on joka lähtöön. Harrastamme kaikki lukemista, joten kirjoja ja lehtiä riittää. Lapset tykkäävät askarrella ja puuhastella kaikennnäköistä, ja itse harrastan aktiivisesti liikuntaa. Tähän kun lisätään vielä miehen yrittäjyys ja oma suht' vaativa työni, ei meillä tosiaankaan ole paikat aina tip top.... eikä tartte ollakaan.



Haluan, että meille kaikille jää näistä vuosista niin paljon enemmän käteen, kuin mielikuva siististä kodista. Henkistä pääomaa, terveyttä, hauskuutta. Koti on lepopaikka, ei työleiri.



Äiti 38 v.

liikaa lapsia sotkemassa. Siinä muutama syy. Mutta en ota turhia paineita, ajoittainen kaaos ei ole iso ongelma minulle.

Mies ei välitä.



Miehen jäljiltä keittiön pöydillä on aamulla tyhjä jugurttipurkki, tyhjä leipäpussi, uuden leipäpussin sulkija, suodatinpussi keittimessä ja käytetyt astiat eri puolilla keittiötä.



No äkkiäkös minä nuo siivoan, vaikka en ymmärräkään miten ihmeessä nuo on miehen logiikalla mun hommia.



Mutta sitten kun se levittely ei tietenkään jää aamuun ja keittiöön. Makkarissa on kaappien ovet levällään, kun on etsitty vaatteita. Sama ilmiö eteisessä. Ja homma jatkuu aina, kun mies on kotona.



Mutta eihän mies toki ole koko ajan kotona, käyhän se töissä. Vaan ei se illalla taas tunnu lohduttavan, kun minä imetän vauvaa, joten mies laittaa isommat nukkumaan. Sen seurauksena likapyykit on jääneet lapsilta huoneen lattialle, kun ei ole muistutettu mihin ne kuuluvat. Hammasharjat ovat kylppärin tasolla, eivät tietenkään nätisti omassa hammasmukissa...



Niin oppivat lapsetkin, että järjestyksenpidosta voi aina lipsua, jos äiti ei ole mäkättämässä.



Ja milläs minä tuolle miehelle opetan, että olisi viihtyisää, jos tavarat olisi paikoillaan. Äitinsä kun on sellainen huomattavasti suurpiirteisempi ja tavaran hamstraaja, niin tottahan lapsetkin ovat samanlaisiksi oppineet. Eikä vanha koira enää uusia temppuja opi.

Mies ei välitä.

Miehen jäljiltä keittiön pöydillä on aamulla tyhjä jugurttipurkki, tyhjä leipäpussi, uuden leipäpussin sulkija, suodatinpussi keittimessä ja käytetyt astiat eri puolilla keittiötä.

No äkkiäkös minä nuo siivoan, vaikka en ymmärräkään miten ihmeessä nuo on miehen logiikalla mun hommia.

Mutta sitten kun se levittely ei tietenkään jää aamuun ja keittiöön. Makkarissa on kaappien ovet levällään, kun on etsitty vaatteita. Sama ilmiö eteisessä. Ja homma jatkuu aina, kun mies on kotona.

Mutta eihän mies toki ole koko ajan kotona, käyhän se töissä. Vaan ei se illalla taas tunnu lohduttavan, kun minä imetän vauvaa, joten mies laittaa isommat nukkumaan. Sen seurauksena likapyykit on jääneet lapsilta huoneen lattialle, kun ei ole muistutettu mihin ne kuuluvat. Hammasharjat ovat kylppärin tasolla, eivät tietenkään nätisti omassa hammasmukissa...

Niin oppivat lapsetkin, että järjestyksenpidosta voi aina lipsua, jos äiti ei ole mäkättämässä.

Ja milläs minä tuolle miehelle opetan, että olisi viihtyisää, jos tavarat olisi paikoillaan. Äitinsä kun on sellainen huomattavasti suurpiirteisempi ja tavaran hamstraaja, niin tottahan lapsetkin ovat samanlaisiksi oppineet. Eikä vanha koira enää uusia temppuja opi.

Kunhan mies osallistuu noiden tavaroiden oikeille paikoilla laittamiseen aina tarvittessa. Esim. lasten nukkumaanlaittamisen jälkeen käyttää puoli tuntia siistimiseen.

Ihmisillä on erilaisia siisteyskäsityksiä. Kuka sitten on juuri se, jonka mukaan kodin siisteyttä ylläpidetään. Itse ainakin haluan välillä voida vapaasti jättää vaatteeni lattialle, tosin itse ne sieltä myös siivoan.

En toisaalta tykkää ihan kauheasta kaaoksestakaan, mutta en myöskään jaksa nipottaa siisteydestä enkä välitä siitä, ettei joka paikka ole putsattu ja plankattu ja kiiltävän puhdas.



Lehtiä ja kirjoja saa olla pöydillä ja sänkyjen allakin, minusta se on ihan ok.



Pikkulapsiaikaan minusta oli luonnollista, että päivittäiset lelut olivat helposti saatavilla eikä missään kaapissa tai laatikossa.



En tajua ihmisiä, joille siisteys on elämän ja kuoleman kysymys, paitsi tietysti sairaalassa tms.

Eli jatkuvalla syötöllä siivoavat ja sellaiset, jotka eivät siivoa lainkaan. Kultainen keskitie siis paras tässäkin asiassa.

Samaa mieltä ääripäistä.