Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko ruokarajoitteisen mahdoton päästä ravitsemusalan kouluun?

Vierailija
26.04.2011 |

Eipä tässä kysymyksessä paljon järkeä ole, anteeksi vain. Minulla on keliakia, löydetty kun olin nuori. Aina olen tahtonut keittiöalalle, ravintoloihin, suurtalouteen... ihan mihin vain. Olen uskonut, että ala on aikalailla nounou, jos on rajoituksia ruuan kanssa (muuta nirsoutta mulla ei olekaan kuin tämä keliakia). Monenlaista alaa olen kokeillut, omaa ei ole löytynyt. Pitkään olen ollut kotiäitinä. Kotona kökkiminen tulee tässä loppumaan heti kun muuta keksin. Kysyn varmaan jostain alan oppilaitoksesta vielä. Tahtoisin vaan tietää, onko esim. yrittäjyys -puolelta, esim. pitojen laitto ihmisiä tai kahvilan pitäjiä kuulolla? Siis onko ala mahdollinen, jos on itsellä vaikkapa juuri keliakia? Mulla on sukulaisnaisissa pitojen laittajia ja kahvilan pitäjiä. Jotenkin tuo tuntuisi olevan 'verissä', en osaa sanoa muuta. Harmi kun ei tähän keliakiaan ole oikeaa parantavaa hoitoa.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

suuntaudut suunnittelemiisi asioihin ja pystyt suunnittelemaan leivonnaisia ym. yhteistyössä jonkun kanssa, joka hoitaa gluteiinipitoisten tuotteiden maistelun alkuvaiheessa, niin voisi onnistua.



Ja sullahan olisi harjoittelupaikat jo suvussa valmiina.

Vierailija
2/3 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä 'väännän' pitoja kotonani Jouluksi ja muiksi juhliksi. Kutsun sukulaisia syömään. Paljon ruokaa ajatuksella ja alusta lähtien karjalanpiirakoista lähtien. Mitään tällaista modernia kokkihaavetta ei ole. Tämä on jotain perinteisempää. Lähtee jo kotoa, äidin kanssa laitettiin kaikkia mahdollisia sukulaisten 70- 80 vuotis päiviä, lakkiasia jne. Äiti laittaa niitä edelleen (ei ammatikseen), kaksi sukulaista muuta on ihan oikeasti pitoammattilaisia. Kahdella tädillä ollut ruokakahvila/ruokala. Olisi kyllä suuri haave tuo. Tämä tuli mieleen, kun oli tuo toinen aloitus 30:sestä naisesta, joka ei tiennyt miksi alkaa. Itse olen samoja ikiä ja lapset on jo tehty ja se oma ala pitäisi löytyä. En vastannut siihen ketjuun. Itse tietäisin miksi tahtoisin, mutta olen ajatellut etten siihen kelpaisi. Tästä illasta ja tästä hetkestä kuitenkin päätän ottaa selvää josko jotenkin kuitenkin. Ystävällisiä terkkuja kaikille AV:läisille. On tämä välillä ajatushautomo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
26.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonkin verran työntekoa.



Tapana on maistaa tekemäänsä ruokaa ja tarkistaa makuja - tätä et voi tehdä jos ruoassa ja leivonnaisissa on gluteenia.



Tekemisesi pitäisi osittain perustua luotettavaan reseptiikkaan. Haastavampaa olisi tekemisesi muttei mahdotonta. Alalla työskentelee ruokarajoitteisia, joillakin on allergioita yms.



Esteeksi alalle opiskeluun näkisin vain jos on ihosairaus, allergia jollekin ruoka-aineelle niin ettei sitä voi edes käsitellä tai vaikeahoitoinen astma.



Olen tehnyt ruokaa työkseni pari vuosikymmentä, onneksi ilman mitään ruokarajoitetta ei ole.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kaksi