Miltä kuulostavat syyni kouluttautua lähihoitajaksi?

Pitkän mietinnän jälkeen olen päättänyt, että kouluttaudun lähihoitajaksi. Mietiskelin pitkään, että tarvitsen työn, jossa todella tunnen tekeväni jotain hyödyllistä ja merkittävää, kokemuksesta tiedän että pelkkä raha ei motivoi mua (en ole tippaakaan materialisti) ja turhaudun työstä, jossa päivän jälkeen on sellainen fiilis, että olis oikeestaan ollut aivan sama, eikä mitenkään merkittävää, vaikken olisi töitäni sinä päivänä tehnytkään. Että tuskin kukaan edes huomaisi, tai ainakaan mitään haittaa siitä ei kenellekään olisi ollut.



Lähihoitajan ammatista olen kuullut enimmäkseen vaan huonoa, mutta olen melko varma, että se ainakin on työ, jossa todella on käytännönläheisesti hyödyksi, ja päivän jälkeen tuntee oikeasti tehneensä jotain josta joku on hyötynyt ja saanut merkittävää apua.



Plussana se, että lähihoitajille töitä tuntuu piisaavan.



Näin ollen luulen, että lähihoitajana aamuisin väsyneenä töihin raahautuessa ei tarvitse motivaatiopulassa itseltään montaa kertaa kysellä, miksi oikein heräsin tänään ja taas raahaudun töihin, kun tajuaa että jos en heräisi, joku raukka vanhus kärsisi koko päivän nälissään, paskat housuissaan.



Eli kuvittelen, että lähihoitajana vanhuksia hoitaessani kokisin itseni tärkeäksi, tekeväni tärkeää ja tarpeellista työtä, käytännön tasolla.



(kirjoitin tämän vastaukseksi tuohon yhteen ketjuun, ja sen jälkeen tuli mieleen kysellä yleisesti, että mitä mieltä olette näistä syistäni ko. ammattiin hakeutumiseen, tai mitä ajatuksia nämä herättävät, jos herättävät? Ihan mielenkiinnosta)