Mitä muuta lihavuus on kuin itsekurin puutetta?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2011 klo 18:46"]

motivaation puutetta, jos ei näe mitään syytä laihtua.

jos pitää muita arvoja tärkeämpinä kuin fyysistä terveyttä ja ulkonäköä.

jos harjoittaa itsekuria ihan muilla elämänalueilla vaikka hillittömästi meditoiden ikuisessa selibaatissa, mutta tykkäis silti hirveesti herkutella?

nää nyt ihan vaan esimerkkeinä

[/quote]tämä

Sitä nimittäin syömishäiriökin on. Sama kuin sanoisi masennuksen olevan vain laiskuutta.

motivaation puutetta, jos ei näe mitään syytä laihtua.



jos pitää muita arvoja tärkeämpinä kuin fyysistä terveyttä ja ulkonäköä.



jos harjoittaa itsekuria ihan muilla elämänalueilla vaikka hillittömästi meditoiden ikuisessa selibaatissa, mutta tykkäis silti hirveesti herkutella?



nää nyt ihan vaan esimerkkeinä

Tietty on asioita, jotka siihen itsekuriinkin vaikuttaa paljonkin, mutta silti...

Suomalaiset ovat yksi maailman lihavimmista kansoista eikä lihavuus tietenkään ole koskaan oma syy. Vaikka en mitään syö koskaan ja juoksen sata kilometriä päivässä niin en vaan laihdu...

no tuo selittää sen, miksi kaikkia hoikkia haukutaan täällä anorektikoiksi...

kiinni...



On ihmisiä jotka eivät piittaa uhkeudestaan ja muhkeudestaan vaan haluavat nautiskella elämästään ruualla ja jouten ololla...



Itsekuria tarvitaan jos halutaan olla hoikka. Kaikkia se ei kiinnosta. Joku lihava voisi omata hyvänkin itsetunnon mutta haluaa mieluummin nauttia.



Itsekuri on huono jos tahtoisi olla laiha ja on kuitenkin lihava.



Ja jos "En siedä naisessa läskiä" kommenttia heittää niin onko se sitten niin ettei saa olla rintoja tai peppua/reisiäkään? Tissit kun on aikalailla silkkaa läskiä!

Ja hitto mieheen pätee tämä ihan sama...

vaikeus on siinä, että tupakoinnin ja viinan juonnin voi lopettaa kokonaan, syömistä ei.

Mä otan endorfiinin ruuasta, lohtusyömistä.

Muuten pidän itselleni tiukkaa kuria, syömällä hellin itseäni.

http://www.forbes.com/2007/02/07/worlds-fattest-countries-forbeslife-cx…

Joku lihava voisi omata hyvänkin itsetunnon mutta haluaa mieluummin nauttia.

Eihän nauttiminen ja kohtuullinen paino ole mitenkään toisensa pois sulkevat asiat. Hyvästä ja epäterveellisestä ruuasta voi nauttia ja pysyä hoikkana.

Ei sitä ruokaa ole pakko syödä niin helvetisti joka kerta

Suurin osa paikkaa jotakin ruoalla. Syö suruun, masennukseen tms.

Se ei ole tervettä, vaan häiriintynyttä syömistä.



Jos on 5kg ylipainoa, ei ole vielä läski ja syöminenkin lienee suht normia.

Mutta jos ylipainoa on +30kg, niin jossakin on joku vialla.

No se unohdetaan, että energian tarve pienenee kun ihminen vanhenee. Eli vuosi vuodelta pitäisi syödä vähemmän - tai liikkua hieman enemmän.



Ja toinen juttu on se, että kun laihtuu, niin pienempi painokin tarkoittaa pienempää energiatarvetta. Eli 30 kg kevyempi ei voi syödä yhtä paljon kuin aiemmin.

Muka suurikin kenraali, mutta ei ole saanut edes lapsiaan kasvatettua lyömättä. Sanoiko muuten miehistä mitään, vaan arvosteliko vain naisia?

apatiaa, välinpitämättömyyttä jne.

Itsekuria tarvitaan jos halutaan olla hoikka.

tuohan se oli se pointti.

Sanoiko muuten miehistä mitään, vaan arvosteliko vain naisia?

Annan haastattelu, ja taidettiin kysyä vaan sitä mitä ei naisessa arvosta. (myöhästely ja lihavuus)

Joku lihava voisi omata hyvänkin itsetunnon mutta haluaa mieluummin nauttia.

Eihän nauttiminen ja kohtuullinen paino ole mitenkään toisensa pois sulkevat asiat. Hyvästä ja epäterveellisestä ruuasta voi nauttia ja pysyä hoikkana. Ei sitä ruokaa ole pakko syödä niin helvetisti joka kerta

Mutta se ei silti aina tarkoita itsekurin puutetta jos syö ylen määrin.

Enemmän voisi puhua että sellainen ihminen tekee petosta itselleen tai ettei ihminen piittaa omasta kehostaan...

Kustaa kun ei edes eritellyt mikä on läskiä hänestä... Se että painaa 100kg vai se että on 3kg ylipainoinen... Ei ole tuo asia nyt ihan yks yhteen...

Itsekuria tarvitaan jos halutaan olla hoikka.

tuohan se oli se pointti.

Niin miten se voisi olla itsekurin puutosta?

Mä olen ollut pahimmillani 110kg (oon 175cm pitk'), nyt olen normaalipainoinen, ja juuri viikonloppuna päätin, että lihotan itseni 90kg:een. Se paino on minulle nimittäin se, missä näytän omasta mielestäni näteimmältä, tunnen oloni hyväksi, jaksan liikkua ja elää hyvin, ja saan nauttia kaikesta mitä haluankin. 110kg oli itselleni liikaa, olo ei ollut hyvä, enkä ollut tyytyväinen peilikuvaan. Nyt aas 65kg:na näytän sekä itseni että muutaman muun läheisen mielestä vanhemmalta ja kulahtaneemmalta, ja esim. kasvoista todella laihalta (vaikka en mikään laiha siis ole vaan normaalipainoinen, rasva vaan on kertynyt muualle kuin naamaan).

Lihavaksi päätyy hyvin usein nykyään juuri lääkkeillä. Itse painoin 51kg, nyt 80kg... Siis menee valittamaan esim.unettomuutta, lääkärit tarjoavat ensin neuroleptejä, esim. Ketipinor ja Mirtazapin. Ne lihottavat, vievät kaiken energian ja tuottavat nälän, joka ei lähde edes syömällä. Kierre on valmis, kun alkaa stressata painosta -joitakin stressi lihottaa. Tällöin yleensä lisätään annosta ja sivuvaikutukset korostuvat, keho hidastuu ja tästä masentuu, mutta ei huolta, nostetaan vielä annosta -niin korkeaksi, ettei enää enää jaksa muuta kuin lojua ja syödä ja vältellä peiliä. Ja jos päättää pistää stopin tälle, tuloksena rankat vieroitusoireet...