Äidit ja isät tyrkyttävät lapsiaan huostaan, jotta lapsen huone vapautuisi uusioperheen käyttöön!

Luokkani priimus olin, ja stipendihai.



Äitini kyllä jaksoi kehua sillä, samaten maisterin paperini ovat hänen ansiotaan, kuten niin moni muukin asia.



Sitä hän vain jaksaa ihmetellä ja surra kovaan ääneen kaikille, miten etäiset välit minä häneen pidän. Häihini en kutsunut, eikä lapsenlapsiaan tapaa.



t. se 16-vuotiaana kotoaan häädetty

ajoissa, että lapset ovat aarre/ilo vanhemmille ja heitä tulisi kohdella arvostaen.



Kuinka kivaa mulla onkaan nyt vanhana:)kun lapseni pitävät jatkuvasti yhteyttä ja minä pidän heihin.

Me muuten shoppaillaankin yhdessä-mukavaa!

Vanhempani oliavat eroneet. Jäin siis isäni luokse. Äidistä ei ollut huoltajaksi mielenterveysongelmiensa vuoksi. Isä löysi uuden naisen ja alkoi tälle mieheksi ja naisen 8 vuotiaalle isäksi. Minä asuin yksin omakotitalossa, johon isä kantoi ruokaa kävi pari kertaa viikossa oikein yötä nukkumassa jne. Mutta yksin asuin ja koulua kävin ja tämä on ihan totta.

En oikein tiennyt silloin mitä ajatella ja paremmasta en kai tajunnut. Että minulle on turha tulla sanomaan, etteikö tänä päivänä olis myös mahdollista. Oma isäni oli vielä paikkakunnan silmäätekeviä, että varmasti olisi saanut mut vaikka laitokseen, onneksi ei se tullut hänelle kuitenkaan mieleen..vai mainettaanko varjeli?

automaattisesti kaupungin vuokra-asunnon. Menevät automaattisesti jonojen kärkeen sosiaaliviraston lausunnoilla.

pieniä rikollisen ja luusereiden alkuja, tietävät oikeutensa erittäin hyvin ja vaativat omaa asuntoa. Monelle ei edes kelpaa se, mitä heille tarjotaan vaan vaativat suurempaa ja uudempaa asuntoa. Kun lisäksi sossun tuet alkaa juosta heti, niin se riittää monelle nuorelle.

Esim. nuorisokoteja on erittäin paljon erilaisia. Huumeiden- ja päihteidenkäyttäjät sekä mielenterveysongelmaiset sijoitetaan heille tarkoitettuihin valvotumpiin ja tiukempiin paikkoihin ja tavalliset nuoret pääsevät pääasiassa parempiin oloihin. Kaupungin vuokra-asuntoa ei tarvitse mitenkään erikseen vaatia vaan kaupunki huolehtii omistaan ja asunnon saa silloin kun sosiaaliviranomaiset ovat sitä mieltä että nuoro pärjää omillaan. Jatkohuolto on nuorilla 21-vuotiaaksi asti. Nuorisokoteihin joutuu ihan kunnollisiakin nuoria, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty omista lapsistaan huolehtimaan. Nuorilta edellytetään koulunkäyntiä tai töiden tekemistä oman kykynsä mukaisesti.

Vanhempani oliavat eroneet. Jäin siis isäni luokse. Äidistä ei ollut huoltajaksi mielenterveysongelmiensa vuoksi. Isä löysi uuden naisen ja alkoi tälle mieheksi ja naisen 8 vuotiaalle isäksi. Minä asuin yksin omakotitalossa, johon isä kantoi ruokaa kävi pari kertaa viikossa oikein yötä nukkumassa jne. Mutta yksin asuin ja koulua kävin ja tämä on ihan totta. En oikein tiennyt silloin mitä ajatella ja paremmasta en kai tajunnut. Että minulle on turha tulla sanomaan, etteikö tänä päivänä olis myös mahdollista. Oma isäni oli vielä paikkakunnan silmäätekeviä, että varmasti olisi saanut mut vaikka laitokseen, onneksi ei se tullut hänelle kuitenkaan mieleen..vai mainettaanko varjeli?

aika pimeä oli. Ettei tajunnut 13-vuotiaan tarvitsevan hoivaa:( Miten tuosta selvisit, miten vaikutti elämääsi? Ihan kamalaa.. Mun vanhempani eivät eronneet, mutta kummallakin oli mielenterveyden ongelmia, niitä vielä aikuisenakin setvitään:(

Kyllä tuo jonkinlaisen epävarmuuden jätti ja en esim nykyään osaa olla yksin, kammoan yksinäisyyttä. Hyvää itsetuntoa olen rakentanut pala palalta ja yritän mennä eteenpäin, enkä katsoa taustapeiliin. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Kun oma lapseni on nyt pian 12-vuotias en voi edes käsittää, kuinka joku on voinut hylätä oman lapsensa?



T 13 vuotiaana hylätty

vähän niinkuin villieläin joka vieroittaa pentunsa kun on uudelleen tiineenä ;(

Itse varsin hyvin sivusta seuranneena tiedän, että murrosikäinen teini, joka joutuu kohtaamaan vanhempiensa eron, alkaa käyttäytyä vielä uhmaavammin ja hälläväliä asentein kaikkeen kun äiti/isä löytää uuden kumppanin. Tällöin se vasta kriisi puhkeaa kun äidin/isän pikkukullannuppu joutuukin jakaamaan huomion uuden "kilpailijan" kanssa. Teinit saattaa olla järin ärsyttäviä tyyppejä. Tuntemani (lähisukulainen) ei ole käynyt peruskoulussa yli puoleen vuoteen, kärsii masennuksesta, päihdeongelmista ja on itsetuhoinen. Apua ei saa vaikka kuinka yrittäisi ja kouluunkaan ei voi pakottaa ellei ole itse vieressä koko ajan valvomassa. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Olisiko koulukoti ja huostaanotto ihan varteenotettava vaihtoehto kun ei muita ole enää jäljellä? Tässä tilanteessa ei uusioperhekuvioilla ole mitään tekemistä. Tätä sattuu ihan ydinperheissäkin. Uutisia saa kun hakemalla hakee. Ei tässä lapsia tyrkytetä huostaanotettaviksi, tässä tilanteessa ei vain muita vaihtoehtoja ole.

Minä itse hoidin kouluni ja asiani kunnialla. Enkä todellakaan aiheuttanut ongelmia. Niitä olisi kyllä tullut, jos olisin koulussa maininnut asuvani oikeastaan yksin. Mutta lapsi on AINA lapsi ja vanhemman on laitettava lapsi AINA edelleen ja kyllä, seisottava vaikka siellä koulunpihalla.



Jos sinä olisi kokenut päivääkään sen sydäntäsärkevän yksinäisyyden ja jopa pelon iltaisin yksin isossa talossa, et voisi mitenkään ajatella myöskään toisin.



t se 13 vuotias

Itse varsin hyvin sivusta seuranneena tiedän, että murrosikäinen teini, joka joutuu kohtaamaan vanhempiensa eron, alkaa käyttäytyä vielä uhmaavammin ja hälläväliä asentein kaikkeen kun äiti/isä löytää uuden kumppanin. Tällöin se vasta kriisi puhkeaa kun äidin/isän pikkukullannuppu joutuukin jakaamaan huomion uuden "kilpailijan" kanssa. Teinit saattaa olla järin ärsyttäviä tyyppejä. Tuntemani (lähisukulainen) ei ole käynyt peruskoulussa yli puoleen vuoteen, kärsii masennuksesta, päihdeongelmista ja on itsetuhoinen. Apua ei saa vaikka kuinka yrittäisi ja kouluunkaan ei voi pakottaa ellei ole itse vieressä koko ajan valvomassa. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Olisiko koulukoti ja huostaanotto ihan varteenotettava vaihtoehto kun ei muita ole enää jäljellä? Tässä tilanteessa ei uusioperhekuvioilla ole mitään tekemistä. Tätä sattuu ihan ydinperheissäkin. Uutisia saa kun hakemalla hakee. Ei tässä lapsia tyrkytetä huostaanotettaviksi, tässä tilanteessa ei vain muita vaihtoehtoja ole.

aikuinen, joka olisi täysin vastuussa itsestään, päinvastoin!!! Teini on vanhempiensa vastuulla ja kyllä on vanhiempien vika jos asiat riistäytyvät käsistä. Jos tulee suuria ongelmia, vanhemipien kuuluu hakea apua!!!!! Tottakai teini on ärsyttävä, se kuuluu nuoren kehitykseen!

Itse varsin hyvin sivusta seuranneena tiedän, että murrosikäinen teini, joka joutuu kohtaamaan vanhempiensa eron, alkaa käyttäytyä vielä uhmaavammin ja hälläväliä asentein kaikkeen kun äiti/isä löytää uuden kumppanin. Tällöin se vasta kriisi puhkeaa kun äidin/isän pikkukullannuppu joutuukin jakaamaan huomion uuden "kilpailijan" kanssa. Teinit saattaa olla järin ärsyttäviä tyyppejä. Tuntemani (lähisukulainen) ei ole käynyt peruskoulussa yli puoleen vuoteen, kärsii masennuksesta, päihdeongelmista ja on itsetuhoinen. Apua ei saa vaikka kuinka yrittäisi ja kouluunkaan ei voi pakottaa ellei ole itse vieressä koko ajan valvomassa. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Olisiko koulukoti ja huostaanotto ihan varteenotettava vaihtoehto kun ei muita ole enää jäljellä? Tässä tilanteessa ei uusioperhekuvioilla ole mitään tekemistä. Tätä sattuu ihan ydinperheissäkin. Uutisia saa kun hakemalla hakee. Ei tässä lapsia tyrkytetä huostaanotettaviksi, tässä tilanteessa ei vain muita vaihtoehtoja ole.

Jos lapsi on asunut ainokaisena äitinsä/isänsä kanssa, niin on vanhemman rakastuminen ja uuden kumppanin löytyminen todella suuri shokki. Ja kyllä näissä tapuksissa on myös lapsen vanhemmilla huono omatunto.