Kannattaako hyvää miestä pistää vaihtoon?

Tietenkään ei siis sinulle riittävä. Laita huonompaan tyytyville kakkos- ja kolmosketjun naisille tuollainen jämäkappale.

ainoa ongelmasi on se, että olet katsonut liikaa amerikkalaisia romanttisia komedioita. Kun tämän tajuat siinä vaiheessa kun tuo mies on onnellisena jonkun JÄRKEVÄN naisen kanssa, niin taot päätäsi seinään.

Joku muu osaa ja nappaa äkkiä pois kuleksimasta.



Nopeat syövät hitaat. Niin se menee parisuhdemarkkinoillakin.

joka ei saa mua aidosti kiinnostumaan itsestään ihmisenä. Ai sekö täällä monen mielestä riittää että kun luettelee kivoja ominaisuuksia, se saa rakastumaan ihmiseen?? Ihmisten väliset kemiat on (onneks!) vähän monimutkaisempi juttu kuin noin.. Tosin yksinkertasille ihmisille se voi mennäkin noin ;)

joka ei saa mua aidosti kiinnostumaan itsestään ihmisenä. Ai sekö täällä monen mielestä riittää että kun luettelee kivoja ominaisuuksia, se saa rakastumaan ihmiseen?? Ihmisten väliset kemiat on (onneks!) vähän monimutkaisempi juttu kuin noin.. Tosin yksinkertasille ihmisille se voi mennäkin noin ;)

mutta joskus ihmiset ei itsekään tajua, että niitä kemioita on, koska on esim. tottunut siihen, että ihmissuhteessa on koko ajan jotain draamaa. Ja siksi naiset roikkuu miehissä, jotka lyö, ryyppää ja hakkaa, tod näk ovat oppineet siihen kotonaan omalta isältään. Se, että joku ihminen herättää tunteen "tuo on sielunveljeni" saattaakin olla merkki siitä, että pitäisi juosta karkuun.

Ansaitsen ennemmin olla yksin, kun en arvosta miestäni. Ok näköinen, tykkää ja hoitaa lapsistaan, remppaa ahkerasti, tienaa hyvin. Mutta menimme yhteen väärin perustein, huomasin jälkikäteen. Minä vein häneltä kyllä jalat alta, mutta hän ei sitten kuitenkaan minulta. Huijasin itseäni, että tässäpä vihdoin hyvä mies, vaikka olinkin vaan kyllästynyt sinkkuuteen.

Mulla oli ylläolevan kaltaisia ajatuksia pari kolme vuotta sitten. Mietin jo ihan tosissani, että en voi elää tuon ihmisen kanssa loppuelämääni, vaikka hän täytti kaikki unelma-aviomiehen kriteerit. Jotain vain puuttui. Mies ei enää säväyttänyt. Onneksi kuitenkin olen sen verran arkajalka elämänmuutosten suhteen, etten tehnyt asialle mitään. Tänä päivänä ajattelen nimittäin ihan toisin. Tajuan, että olen itse sen verran haasteellinen luonne, että kuka tahansa muu olisi jo aikaa sitten karistanut minut kelkastaan. Mutta mieheni hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Se kipinäkin on pikku hiljaa löytynyt uudelleen. Näin paljon seksiä meillä on ollut viimeksi varmaan silloin viisitoista vuotta sitten kun tavattiin. Ei näissä asioissa kannata hötkyillä.

ei vaan ole koskaan tyytyväisiä

tilanne ollut jo muutaman vuoden :(

Pelkään, että vieraannun miehestäni täysin ja en osaa kuvitella, että seksihalut palaisivat.

Pitkäkö tauko teillä oli? Kyseessä ei ole mikään hetken tympääntyminen vaan todellakin jo useamman vuoden erkaneminen. Ei ole henkistä yhteyttäkään mielestäni.



Enkä kaipaa romanttista prinssiä, olen ennemmin yksin, hankala ja kiittämätön kun olen..

Jos ei ole tyytyväinen niin ei sille mitään voi. Jos ei ole tyytyväinen niin parisuhdekin on vain tyytymistä. Miten voi tyytyä tyydyttävään suhteeseen?

osa naisista ei vaan ole koskaan tyytyväisiä

Minulla on mies, joka on rehellinen, luotettava, huomaavainen, ahkera, huumorintajuinen, komea, hyvinkoulutettu, hyvässä työssä, lapsirakas, eläinrakas. Silti musta tuntuu että jotain puuttuu. Multa ei ole menneet jalat alta.

hyvä mies menee väärissä käsissä ja käsittelyssä piloille. Tai ihan vaan sen kiertoon laitonkin johdosta. Tero

Tero, älä ole huolissasi, viesti ei koske sinua vaikka oletkin ap:n miehen tavoin hyvä mies.

Vaimosi

Pidä kiinni hyvästä saaliistasi ja lopeta tuollainen typeröinti. Se on pelkkää satua, että naiselta menee jalat alta sen oikein kanssa. Tai meneehän joillakin toki jalat alta tiettyjen miesten kanssa mutta siinä ei useinkaan ole kyseessä mikään hyvä mies.

Jos miehen korkea palkka tai koulutus tuovat sulle orgasmin, niin onnea vaan valitsemallasi tiellä. Minä löysin vasta päälle kolmekymppisenä miehen, joka vie jalat alta ja himottaa päivästä päivään. Enkä vaihtaisi pois.

Mielestäni elämässä on paljon muutakin kuin himot ja seksi. Sinun elämäsi keskiössä ei muuta tunnu olevan. Taidat olla aika seksinnälkäinen ja yksitoikkoinen ihminen? Köyhän kanssa voi tosiaan harrastaa runsaasti seksiä, onhan se ilmaista. Rikkaan kanssa voi käydä ulkomailla ja ravintoloissa, pitää romantiikkaa yllä upeilla tavoilla ja harrastaa seksiä...jos ehtii!

Jotkut täällä tuntuvat ajattelevan, että köyhä mies on aina lahjakas seksissä ja, että seksi on suhteen tärkein osa-alue. Sanokaa mitä vain, mutta kyllä rahattomuus vie mehut suhteesta ja tuo paljon ikävää painolastia.

Ap:n pitäisi odottaa, sillä jalat alta -meininki on ihan puppua..!

tilanne ollut jo muutaman vuoden :( Pelkään, että vieraannun miehestäni täysin ja en osaa kuvitella, että seksihalut palaisivat. Pitkäkö tauko teillä oli? Kyseessä ei ole mikään hetken tympääntyminen vaan todellakin jo useamman vuoden erkaneminen. Ei ole henkistä yhteyttäkään mielestäni. Enkä kaipaa romanttista prinssiä, olen ennemmin yksin, hankala ja kiittämätön kun olen..

Ennemmin vuosia kuin kuukausia. Vaikea näin jälkikäteen sen tarkemmin arvioida. Sen verran olen asiaa itsekseni analysoinut, että voin sanoa suurimman vian löytyneen itsestäni. Kaksi koliikkivauvaa peräkkäin tekivät tehtävänsä ja jotenkin se väsynyt äiti -moodi jäi päälle vielä senkin jälkeen, kun yöunet palasivat ja lapset kasvoivat. Oma vointini alkoi parantua kun palasin työelämään ja sain vähän muutakin ajateltavaa kuin se, mikä kaikki miehessä ja parisuhteessa mättää. Pikkuhiljaa tajusin, että voimme elää yhdessä, mutta silti kumpikin harrastaa omia juttujamme. Ei meidän tarvitsekaan koko aikaa olla kiinnostuneita samoista asioista. Jossain vaiheessa miehelle iski rakennuskuume. Oma vaisto sanoi, että on hullua ryhtyä sellaiseen, jos ei ole edes varma siitä, kestääkö suhde normaaliarkea. Mutta yllättäin rakentamisesta tulikin yhteinen kiinnostuksen kohde ja omasta kodista päämäärä, jonka eteen me kumpikin jaksoimme paahtaa täysillä reilut vuoden päivät. Sinä aikana jotenkin havahduin siihen, että meillä on sittenkin aika paljon yhteistä. Raksa-aikana oli pakko laittaa lapset melko useinkin hoitoon ja painua kahteen pekkaan rakennukselle hommiin. Siinäpä sitä tuli väkisinkin vietettyä "laatuaikaa" ja tutustuttua toiseen uudelleen. Tajusin myös, miten paljon kaikkea muutakin hyvää mies on elämääni tuonut. Aika moni ystävä ja sukulainen varmaan jäisi pois elämästäni, jos meille tulisi ero. Minä kun olen siitä onnekas, että tulen vallan hyvin toimeen miehen perheen kanssa. Muutenkin meillä mies on se sosiaalisempi tapaus, joka pitää yhteyttä tuttaviin. Seksielämä koheni siinä sivussa vaivihkaa. Nyt keväällä se on ajoittain suorastaan ryöpsähdellyt, olo on kuin teinillä!

29

vaihtoon, saa paremman hinnan kuin huonosta :D



Vakavissaan. Mitä oikein odotat elämältä. Vika on nyt jossain muualla kuin miehessä.

Oletko kenties niitä, jotka ovat "parhaimmillaan" vain kaivatessaan parempaa. Jotka eivät osaa ottaa hetkestä kiinni, kokea koskaan, että näin on hyvä, tämä riittää.

Tämänkaltainen ei ole kovinkaan harvinaista, mutta siinä ei ole apua kumppanin vaihtamisesta. Siinä pitää tehdä jotain omalle itselleen. Opetella tässä ja nyt -elämää, eikä haikailemaan aina parempaa.