Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinityyli aikuisella
24.04.2011 |
Itseäni on jo pitempään ihmetyttänyt niin kutsuttu pidentynyt nuoruus tai "ikiteiniys". Olen 26-v. ja monet ikäiseni pukeutuvat ja oikeastaan elävät muutenkin kuin teinit. Esimerkiksi eräs 29-v. nainen, filosofian maisteri shoppailee teinipaikoissa (H&M, One Way, nuorten osastot), fanittaa teinibändejä ja käy festareilla, keikoilla, parikymppisten yökerhoissa.
Mitä ajatuksia teissä herättää se, jos 25-30-vuotias pukeutuu värikkäisiin tennareihin ja farkkuihin, bändi- ja muihin printtipaitoihin, laittaa tukkaan sinisiä raitoja, käyttää pinssejä ja lävistyskoruja, kiinnostuksen kohteina on cd/dvd/sarjakuva-kokoelmien kasvattaminen ja jopa jonkun bändin fanitus?
Tällä hetkellä sekä opiskelen että olen töissä, ja mutu-pohjalta sanoisin, että tämä tyyli on harvinaisempi koulunpenkiltä suoraan töihin tulleilla (he myös perustavat perheen aiemmin) kuin yliopistolaisilla.
Kommentit (11)
Minä, 39-v, kahden ipanan äiti, shoppaan h&m:llä, jos siltä tuntuu, käyn keikoilla, festareilla ja fanitan useampaakin bändiä, otan lisää tatuointeja, omistan lävistyksiä, pukeudun farkkuihin, tennareihin, printti- ja bändipaitoihin... enkä todellakaan ole tullut ajatelleeksi, että se olisi jollekin ongelma.
Taidan siis olla aika pahasti ikiteini. Enkä, vanha akka, tajua edes hävetä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro yhtään mitään ihmisestä että missä se shoppailee tai millaista musiikkia kuuntelee. Vai meinaatko että kun aikuiseksi tullaan niin farkut ja t-paita vaihtuu yhtäkkiä jakkupukuun ja rock-musiikin sijaan sitä vaan yhtäkkiä alkaa kuuntelemaan iskelmää? En ymmärrä.
Mua jaksaa ihmetyttää ne jotka vatvoo miltä toiset näyttää.. Itse olen 37 vee ja sinun määritelmän mukaan ikiteini. Shoppailen teinikaupoissa, lävistyksiä on ympäri kehoa kuten myös tatuointeja ja päässä on rastat pinkeillä villoilla.. Korkeakoulu on käyty ja töissä olen asiantuntijana it-alalla ja käyn tekemässä jopa asiakaskeikkoja ulkonäöstäni huolimatta. Festarikesää odotan innolla!!
Kukin muokkaa elämänsä sellaiseksi kuin tykkää.
Mainitsen vielä, ettei tarkoitus ole mollata kenenkään tyyliä. Kunhan kiinnostaa tietää, millaisia ajatuksia tällainen tyyli herättää, jos herättää. Itse myönnän suoraan, että olen hämmästynyt jos tapaan lakimiehen, jolla on pinkki tukka ja värikkäät Converset. Jotain ennakkoluuloja siis on, vaikka en oikeasti ajattele, että ulkoasu kertoisi älykkyydestä tai ammattitaidosta.
Olet vielä noin nuorikin vielä jo ihan tätiytynyt:o Pukeudun "teinisti" sitten kai ja olen 35v. Mitä on muuten teinibändit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä ap kuulostat hieman tätimäiseltä! Olet itsekin vielä kovin nuori. Toki moni alkaa jo nuorempanakin käyttää 'aikuisten vaatteita'. Itselläni on nyt neljänkympin kriisin myötä tullut tarve pukeutua aikuismaisemmin ja ajattomammin. Tähän asti olen pukeutunut kovin trendikkäästi ja samoin kampaukseni ovat olleet ajan hengessä. Ei kai muoti ole vaan teinijuttu?
Ja minulla on muuten kaksi korkeakoulututkintoa ja olen esimiesasemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tosiaan tätimäinen. Ja sellainen got-to-be-aikuinen. Sano nyt vielä, että käytät jakkupukua =D
Mäkin olen sitten ap:n määritelmän mukaan ikiteini, ikää 51 vuotta. Ehkä se sitten johtuu juuri tuosta yliopistotaustasta...Voi elämän kevät sentään. Ai niin, yökerhoissa en sentään käy, mutta festareilla ja rock-keikoilla kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yökerhot, keikat ja festarit olisi vain parikymppisille? Aika suppea kohderyhmä kyllä :D
Ja että musiikkimaku vaihtuisi yllättäin, kun täyttää 25? Ja kiinnostus muotiin lopahtaisi? Varmaan aika harvinaista.
Mistähän kaupasta minunkin kuuluisi ostaa vaatteeni, kun ole 35 ja maisterisnainen? Entä mikä musiikki olisi arvolleni sopivaa?
Alue: Aihe vapaa
Kukin muokkaa elämänsä sellaiseksi kuin tykkää. Musta hölmöä on muuttaa elämäänsä semmoiseksi, jollainen sen "pitäisi" olla, vaikka itsestä tuntuisi toisin.
Mulla on lävistyksiä ja kartutan sarjakuvakokoelmaani, mutten pidä sitä kumpaakaan lapsellisena.