Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa, mikä hemmetti mua vaivaa! Neuvoja kaivataan suhdeasioissa.
23.04.2011 |
Eli kyse on ihmissuhteista. Jos tapaan miehen, josta kiinnostun, en saa suutani auki, että kertoisin jotenkin, että kyllä, mua kiinnostaa. Ei, van kaikki viimeisimmät jutut on jääneet siihen, että nyt olen sitten tosi hyvä kaveri näiden miesten kanssa, vaikka olisin tahtonut muutakin. Hitto!
Varsinkin uusin tapaus harmittaa aivan vietävästi. Vietettiin monta päivää yhdessä ja nyt en tiedä sitten, luuleeko, etten ole kiinnostunut ja haluaako hän olla vain kaveri (ei olla tehty mitään, pussailtu vähän)? On kyllä pitänyt yhteyttä muhun.
Itseasiassa yksi juttu onkin just se, että (tajusin juuri) en uskalla ottaa riskiä, pelkään, että hällä ei olekaan samanlaiset tunteet.
Ja mitä mun pitäisi sanoa, että ilmaisisin tuon, että tahtoisin olla muutakin kuin kaveri? "aletaanks oleen" XD
Mun treffailuista on tosi monta vuotta ja siksi olenkin ihan lähtöpisteessä kaiken suhteen.
Vinkkejä otetaan vastaan hyvin kiitollisena.
Kommentit (3)
ensiapu on se, että päätät seuraavan kerran todellakin sanoa, olla aloitteen tekijä MUTTA sitä ennen petaat itsellesi turvapaikan, esimerkiksi sovit ystäväsi kanssa että jos soitat silloin ja silloin niin hänellä on aikaa vastata heti. Jos siis mies antaakin pakit. Että sull on joku, minkä avulla kestät sen, jos pahin pelkosi toteutuukin. Se riskihän tuommoisessa aina tietenkin on, ei kukaan voi luvata sulle muuta. Mutta ilman riskin ottoakaan et voi ketään saada.
Mutta syvällisemmin kantsii varmaan miettiä, miksi se noin kohtuuttoman paljon sun elämääsi rajoittaa, tuo torjutuksi tulemisen pelko. Jos se juontaa johonkin tosi syvälle (äiti tai isä ovat hyljänneet tai muuta traagista) niin sitten on varmaan syytä jutella jonkun psykologin tai muun ammattilaisen kanssa.
kaikki ihmissuhteet ovat riski. Ja varmaan lähes kaikista pakit tuntuu pahalta. Mutta elämään se vaan kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on kyllä tukiverkosto, jolle voi soittaa tuollaisista asioista, jos pakit tuleekin :) Ja kun se pakkien saaminen ei edes ole maailman pahin paikka, sehän tässä onkin kummaa, että vedän itsesuojelulla näitä asioita, ei ole sellaisia tunteita kehittynyt siihen mennessä toiseen, että se olisi joku maailmanloppu.
Ehkäpä tähänkin vaikuttaa monivuotinen henkisen & fyysisen väkivallan kyllästämä avioliitto. Hitto!
Kun en kyllä mielestäni ennen ollut tälläinen. Tosin olin aivan hirveän ujo silloin ennen avioliittoa ja ne aiemmat suhteet saivat alkunsa sillä, että pojat olivat aktiivisempia ja hoisivat tuon "ollaanko muutakin kuin kaveri" puheen.
Mutta, ensi kerralla kun näen tämän miekkosen, sanon sille, että voisimme yrittää, josko meistä tulisi jotain. Ei siinä mitään hävittävää ole. On reilu ja mukava mies, niin jos ei tuota tahdo, niin kavereina säilymme taatusti. Sekin on hyvä asia, koska tykkään, että on elämässäni nykyään.
AP
Lainaus omasta tekstistäsi: "Mitä mun pitäisi sanoa, että ilmaisisin, että tahtoisin olla muutakin kuin kaveri?".
Sanot sille kaverilles just noin. Tai jos tuntuu ettet uskalla kasvotusten sanoa noin, lähetä tekstiviesti.
Mies 40v.