Onnellinen lapsuus on valtava voimavara

Onko sinulla tai lapsillasi onnellinen lapsuus?



Mikä teki sen onnelliseksi?

Minulla ja miehelläni oli yksinäinen turvaton lapsuus. Vanhempamme eivät osanneet ottaaa aikuisen roolia. Me yritämme tehdä asioita toisin. Eli: lapset saavat olla kotona mahd. pitkään. Kouluksi valitaan pieni koulu. Lapsi saa näyttää kaikki tunteensa ja tähän kannustetaan. Tuetaan kaverisuhteita. Pidetään yhteyttä sukuun.Vietetää perhe-elämää jossa aikuiset on aikuisia ja lapset saa olla lapsia.

ja samaan pyritään.

Sekin voi olla voimavara, jos sen sellaiseksi pystyy kääntämään. Ja lapsena koin kaikesta huolimatta olevani enimmäkseen onnellinen, ihme kyllä. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että määritelmien mukaan elin onnetonta lapsuutta. Kotiolot olivat huonot, mutta tein silti niissä olosuhteissa lapsuudestani itselleni mahdollisimman onnellisen.



Onnellinen lapsuus on toki minustakin valtava voimavara, ja haluan pyrkiä tarjoamaan sellaisen lapselleni. Mutta toisaalta se ei ole edellytys onnen saavuttamiselle elämässään. Myös onnettomista lähtökohdista voi rakentaa onnellisen elämän.

onnetonta lapsuutta. As simple as that...

ei sitä saisi nimittää "onnettomaksi lapsuudeksi", koska kuitenkin muistaa lapsuudestaan myös monia onnen ja turvallisuuden hetkiä?? -2

onnetonta lapsuutta. As simple as that...

Minulla myös oli yleisen ajattelutavan mukaan huono lapsuus. Isäni on alkoholisti ja äidilläni on mielenterveysongelmia. Kotini oli likainen ja ruoka yksipuolista ja loppukuusta sitä oli tosi niukasti. Vaatteet nuhjuisia ja "sinnepäin".

Vanhempani eivät olleet huolehtivia vanhempia.



Myös minä ajattelen niin, että lapsuuteni on kasvattanut minusta juuri minun. Olen vastuuntuntoinen ja nuoresta pitäen olen ollut "fiksu". Olen oppinut varmasti monta asiaa, jotka olisivat saattaneet onnellisessa kodissa jäädä oppimatta.

Eli en ajattele yksiselitteisesti niin, että onnellinen lapsuus=onnellinen elämä ja toisinpäin.

Kyllä turvattomasta lapsuudestakin voi saada onnellisen ja tasapainoisen loppuelämän.

Ei se onnellinen lapsuuskaan takaa onnea aina.



Omien lasteni en tietenkään halua kokevan samanlaista lapsuutta kuin minulla. Olkoot lapsia rauhassa.

niin miten se lapsuus on sitten onneton? Selvästi lapsella oli kaikesta huolimatta riittävästi turvallista vanhemmuutta, tai jokin muu asia kompensoi.