Koliikkivauva ja lonkkalasta

Se lonkkalasta on semmonen kova tyyny jalkojen välissä, joka pakottaa jalat erilleen, niin että ne sojottavat melkeen sivuille. Vaunuun on lonkkalastavauva aika haasteellista tunkea.

Mitäpä jos antaisit tuttavaperheen kasvatella vauvansa ihan rauhassa, vaikka varmaan hyvää tarkoitatkin (kuulostat jopa minusta melkoisen ärsyttävältä)?

perustelut miksi ei voi viedä vyöhyketerapiaan? Onko joku oikea syy vai ei vain jaksa kun on niin väsynyt? Meillä oli koliikkivauva jolla selinmakuuasento oli se kaikista pahin, huusi silloin tauotta. Tuohon aikaa ajattelin että onneksi ei ole vauvalla lonkkaluksaatiota, oltais varmaan tultu hulluksi. Vauva ei ollut rauhallinen tuntia pidempää jaksoa missään vaiheessa. Itki paljon. Käytettiin vyöhyketerapiassa, mutta ei siitä ollut apua. itki ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Sanoin kuitenkin että olen valmis kokeilemaan mitä tahansa jos se auttaa itkuihin. meillä avun toi apteekin erikoiskorvike, oli todella allerginen lapsi.

Itselläni on kokemusta tilanteesta, että vastasyntyneelle laitetaan viikon iässä lonkkalasta. Jo ennestään itkuinen lapsemme oli sen jälkeen erittäin hankalasti käsiteltävä. Imetys ei onnistunut lastan takia ja jouduimme siirtymään pullomaitoon kokonaan. Lapsi itki yöt' päivää ja olin erittäin väsynyt. Minä en ainakaan jaksanut lähteä yhtään mihinkään, kun sain öisin nukuttua vain muutamia hetkiä. Kyttäsin vain sitä hetkeä, että lapsi nukahtaa hetkeksi ja pääsen itsekin rojahtamaan sänkyyn.

Lonkkalastaa ei saa ottaa 6-8 viikkoon lainkaan pois. lasta ei saa edes kylvettää. Vyyöhyketerapiaan vieminenkin on aika hankalaa (jo pelkkä vieminen), sillä lastan takia terapeutti ei voi hieroa vauvaa kokonaisvaltaisesti. Vain päätä, auvan vatsapuolta ja raajoja, mutta jalkoja ei voi esimerkiksi jumpata lainkaan, koska ne ovaty arat lastan takia. Jos vauvalla olisi pelkkä koliikki, vyöhyketerapia voisi olla ok, mutta lonkkalasta ja koliikkivauva ovat yhtälönä todella haastavat.

Toivottavasti se neljän viikon ikäisen vauvan äiti jaksaa ja saa läheisiltään tukea. Eikä hänen tarvitse kestää ap:n kaltaisia törvia, jotka eivät selvästi tiedä lonkkalasta-koliikki.vauvan hoitamisesta mitään!

Voisiko asenteesi olla tukevampi? Minulla on neljä lasta. Kaksi on "taintunut" vaunukävelyillä, kaksi ei ole nukkunut hyvin vaunuissa. Vyöhyketerapiaa on saanut yksi lapsistani, jolla oli selkeä koliikki. Kyseisen vauvan koliikki parani, niin kuin se aina ja kaikilta paranee jossain vaiheessa, mutta en menisi vannomaan, että vyöhyketerapian takia jotenkin nopeammin. Vyöhyketerapian tyyppistä hierontaa voi toki tehdä itsekin, netistäkin löytynee ohjeita. Mutta ymmärrän hyvin, jos äiti ei halua lasta raahata minnekään. Lonkkalasta taatyusti vaikeuttaa elämää aika lailla eikä ihan pienen kanssa ole kiva eikä hyvä liikkua kovin paljon kotipiirin ulkopuolella.

Meidän vauvalla lonkkalasta on sellainen muovipäällystetty metallinen ehikko, jolla jalat on taivutettu levälleen. Kehikko ulottuu olkapäille asti (pää on siellä välissä) ja myös vyötärön ympäri tulee sellaiset tuet. Eli ei mikään pieni "tyyny" jalkojen välissä. Vaan siis kova kokovartalon ympäri oleva lasta.

Lasta hoitavalle äidille se on pirullinen, koska vauva ei todellakaan tulle oloaan mukavaksi. Jos vauva on vielä valmiiksi itkuinen ja vatsavaivainen, lasta tekee olosta entistä ikävämmän. ja huutoa piisaa.

Ottakaa toverit asioista selvää...

että kun vauvallani oli koliikki, niin se väsymys itsellä oli niin rankkaa, ettei sitä moni uskois. en yhtään ihmettele, jos kaverisi ei jaksa lähteä vaunulenkille.

perehdy lonkkalastan hoitoon, googleta van rosen lasta. lapsen hoitaminen vaatii työtä, lasta kun ei hetkeksikään poisteta siitä hoidon aikana. ja kyllä, vauvaa on vaikeampi hyssytellä..tarkoitan tällä, että vauvaa ei saa semmosiin asentoihin, jossa ehkä vauvalla olisi mahakivun takia helpompi olla.

jos kaverisi tilanne sua huolettaa, tarjoa apuasi. mene hoitamaan ja auttamaan, että tuttavasi voi vaikka siivota ku sinä hyssyttelet vauvaa. :)

onko lonkkalastavauvan hoito noin vaativaa???

Sillä hoidetaan vain äidin psyykeä. Itse kieltäydyin aikanaan hyvää tarkoittavien hölmöjen vyöhyketerapiapainostuksesta ihan systemaattisesti. Osa loukkaantui, mutta mitä sitten. Koliikki loppui ihan ilman terapiaakin parissa kuukaudessa. Jos joku ei selviä lapsen koliikista ilman saatanan kallista huuhaa-hömppää, niin sitten on liian helppoa elämä.

Minä olin pelkän vatsavaivaisen vauvan äitinä niin väsynyt, ettei vaunulenkit tullu mieleenkään. En olis kertakaikkisesti jaksanu edes pistää ulkovaatteita päälle. En voi edes kuvitella tuon äidin väsymyksen märää. Mene ap pliis vaikka tarjoamaan sitä kuuluisaa siivous- tai kokkausapua tai vie se lapsi vaunulenkille. Äiti saattais olla tyytyväinen, vaikkei lapsi nukahtaiskaan.

Meillä oli koliikki ja olin aivan loppu. Jos vielä olisi ollut joku lonkkalasta päälle, multa olisi ainakin loppunut virta lopullisesti. Kaameeta aikaa. Ei ikinä enää!!!

Minunkin tuttavapiirissäni on tällainen tapaus. Kuulostaa hurjalta, kun vauva itkee sekä koliikin takia että epämukavaa oloaan lonkkalastassa.

Meidän tuttavaperheessä on vastaava tilanne meneillään. Sivusta seuranneena täytyy todeta, että erittäin hankalaa ja raastavaa. Itse olisin jo rikki riitä lonkkalastasta, mutta kun lapsi vielä itkee kaiken aikaa ja lohduttaminen on tosi vaikeaa, kun vauvaa ei voi pitää sylissä tavalliseen tapaan lastan takia. Mikään kantoliinakaan ei tässä auta.