Miksi aina sanotaan että

Etkö halua, että miehesi olisi enää onnellinen? Pitäisikö hänen pyhittää loppuelämänsä sinun muistosi vaalimiseen? Omituista. Et taida rakastaa miestäsi.

no sinä oletkin sinä ja sinun puolisosi joutuu sitten miettimään asiaa eri tavalla.

Minä olen sanonut miehelleni että jos kuolisin ennen häntä niin tahtoisin että hän menee elämässä eteenpäin ja ottaa uuden puolison.

Ei ole minulta enää silloin mitenkään pois jos olen kuollut.

haluaa, että puoliso on onnellinen. Pitäisikö hänen surra sinua loppuikänsä, kymmeniä vuosia ja elää yksin?

Jos ei tätä puolisolleen toivoisi, ei oikeasti rakasta, vaan haluaa vaan omistaa!

Mä olen itsetuhoisuuteen taipuvainen ihminen, ja ajattelen aina, etten voi tappaa itseäni, koska mies jäisi sitten yksin. Se ei ole juuri tekemisissä sukulaisten kanssa ja kaverit asuu satojen kilsojen päässä. Se on sen verran epäsosiaalinen, ettei välttämättä löytäis uutta vaimoakaan. Musta olis kauhea ajatus, että miesrukkani jäis aivan yksin tähän maailmaan.

niin tuskimpa mua haittaisi jos mieheni löytäisi jonkun toisen.

Ei sitä kuolleena tunne eikä ajattele.



Näin ihan eläessäni en toivo miehen löytävän uutta puolisoa :)

Provo-Liisaa, mutta toisaalta, meitähän todella riittää junaan kuin junaan ja vielä ratikkaankin.

Ei sillä, että toivoisin miehen elävän yksinäisenä leskimiehenä lopun elämäänsä. Mutta toivoisin, että hän keskittyisi ainakin ensimmäiset vuodet huolehtimaan lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan sen sijaan, että ryntäisi heti treffeille. Näin tekisin itsekin, jos mieheni kuolisi.



Minusta tietty suruaika on korrektia myös kuolleen läheisiä kohtaan. Minusta olisi aika kornia soittaa miehen äidille tai siskolle viikko hautajaisten jälkeen, että tuutko lapsenvahdiksi kun lähden pokaamaan uutta miestä.