Huono omatunto... en kestä lastani ! olenko paska äiti ?

Älä yhtään puolustele vetäytyvää/välttelevää ukkoasi. Sietäisi hävetä. Hänen jos kenen tulisi ponnistella saadakseen kontaktin lapseensa.



Ja sinä olet kyllä hyvä ja välittävä äiti älä pode huonoa omaatuntoa. Pikkuisen tietysti olet itsekäs:) kun haluat omaakin rauhaa!

Itse tein niin, että lapsi sai leikkiä keittiön pöydän ääressä sillä aikaa kun tein ruokaa. Laitoin lasten kasetin pyörimään ja selitin lapselle mitä teen.



Pääasia on, että olet iloinen ja innostunut. Oletko ajatellut, että lapsesi vaistoaa tunteesi ja on hädissään ja siksi niin liimautuva??

meillä on lapsen (2,5v) suhtautumisen osalta lähes sama tilanne, vaikka mies on ollut kotona lapsen kanssa lähes yhtä pitkät hoitovapaat kuin minä ja on nytkin kotona lapsen kanssa. Ja mies kyllä leikkisi ja hoitaisi, mutta lapsi tarrautuu minuun kuin pieni apina koko sen ajan, kun olemme kotona (ymmärrän, että ikävöi, kun olen töissä, mutta tilanne oli ihan sama kun olin kotona). Tämä on välillä todella raskasta. Ratkaisumme:



-mies tekee kaikki kotihommat iltaisin, koska minä en yksinkertaisesti pääse tekemään mitään.



-leikin, leikin ja leikin intensiivisesti ja mietin että tämä on sijoitus tulevaisuuteen, tämä on sijoitus tulevaisuuteen, pakko jaksaa, pakko jaksaa.



- jos en keksi enkä jaksa mitään niin makaan lapsen kanssa sängyllä tai sohvalla päällekkäin ja "leikitään" jotain kuvitteluleikkiä että ollaan äitiapina ja pieni apina ja kerron jotain puuta heinää miten seikkaillaan viidakossa.



tsemppiä, ei se enää tuollaisena jatku kuin vuoden tai pari.

Ne on juuri tuollaisia.

jos se noin vaikeeta on tajuta että lapsi kaipaa sua...varmasti lapsenkin olo helpottuis kun kokisi että joku haluaa olla aidosti hänen kanssaan. Lapset vaan ovat niin tarkkanäköisiä!

ja viihdyttämään. ehkä olen istten oikeasti paska äiti.

ap

Mä ainakin vaatisin ja jos ei onnistuis niin ukko sais kyllä lähteä. En voisi pidemmän päälle vaan elää sellaisen luuserin kanssa.

ja lapsi on nyt pian 2 -vuotias. heillä ei siis ole kunnon suhdetta, ja lapsi ei halua leikkiä isänsä kanssa. isä kyllä vaihtaa vaippaa ja pukee, mutta siitä seuraa aina hirveä huuto.

ap

onko ukkos ees yrittäny lähentyä lapsensa kanssa vai käyttääkö nyt tilannetta vaan hyväkseen?

Kyllä muakin välillä kyllästyttää kun lapsi on koko ajan "iholla". Olen yh joten ollaan yhdessä aina, paitsi silloin kun ollaan töissä ja tarhassa. Mutta pikkuhiljaa se helpottaa, sun lapsi on vielä pieni. Kyllä hän kohta alkaa viihtyä pieniä hetkiä itsekseenkin.

ja lapsi tietää, että kun vähän itkee, niin äiti tulee heti paikalle pelastamaan. Ahdistaa vaan tämä jatkuva läheisyys, en saa tilaa edes hengittää ! Lapsi on koko ajan vähintään 5 c päässä minusta. Töissä olen kuin " paossa", saan hetken huokaista helpotuksesta ... en tiedä miksi tunnen näin ja onko normaalia ...





ap

oikeesti todella normaalia.

aloittaisitte tekemällä asioita ihan kaikki kolme yhdessä? Äiti voi olla mukana kun vaippaa vaihdetaan ja legoilla voi rakentaa koko perhe. Ehkä näin lapsi oppisi olemaan myös isänsä kanssa? Tämä tietysti vaatii aikaa.

että kun muksu alkoi kunnolla puhetta ymmäträmään niin sanoin tyynesti, että äiti tekee nyt tämän ja tämän asian loppuun ja sitten leikkii kanssasi.

Alkuun siitä nousi hemmetinmoinen rähäkkä mutta kun lapsi pikku hiljaa tajusi, että äiti oikeasti sitten kanssa leikkii kun on saanut ruoan laitettua, lehden luettua tms. niin ei enää rähissyt vastaan vaan puuhaili omiaan sen aikaa.

päivät hoidossa, tottakai hän haluaa illat olla sinun kanssasi!



lapsesi on vielä tosi pieni. sun on nyt vaan jaksettava. ja miehen kanssa kannattaisi varmaan käydä keskustelua asiasta.



etkö ehdi tv:tä katsoa kun lapsi on nukkumassa?



en minäkään saa ikinä rauhassa katsoa telkkaria lasten ollessa hereillä; katson illalla kun lapset nukkuvat.

kyseenalaista miehsi tapa toimia isänä! Selvästikään mies ei ole ihan sinut isyytensä kanssa...jos haluaisi voisi tehdä paljonkin asialle jotain.

tiedän, että on rankkaa. Töiden jälkeen haluaa todellakin levätä itsekseen ja kerätä taas voimia.



Lapsi on kuitenkin vielä hirveän pieni. Todennäköisesti sillä on sua hirmu ikävä ja haluaa sun huomiosi kokonaan iltaisin. Ajattele, että tämäkin on yksi vaihe (menee kuitenkin ohi tai ainakin lievenee vähän ajan kuluttua).



Selviytymiskeinot: tee sellainen ruoka, josta syötte monena iltana. Ei siis tarvii kuin lämmittää päiväkodin jälkeen. Sitten vaan olet ja leikit sen lapsen kanssa. Olet häntä varten. Käykää vielä vaikka ulkona touhuamassa, nythän ilmatkin vaan paranee ja ulkoilu tekee itsellesikin hyvää. Kotitöistä tehdään vain välttämättömät ja ne kyllä sitten lapsen hereilläoloaikana (vaikka vähän valittaakin).



Sitten, kun ipana on nukkumassa, niin vietät sitä omaa aikaa.



Jos se mies ei pysty osallistumaan lapsen kanssa olemiseen, niin kaipa se voi noita kotitöitä hoitaa?

Sun on vaadittava sitä mieheltäsi. Hänelläkin on velvollisuuksia lastaan kohtaan. Miehen ollessa reissussa, kannattaa lapsen ja miehen suhdetta ylläpitää skypellä tai päivittäisellä puhelulla ettei aina tarvitse aloittaa alusta reissun jälkeen.



Kannattaa myös tehdä niin, että kerrot lapselle leikkiväsi hänen kanssaan esim. tunnin legoilla, jonka jälkeen äiti haluaa katsoa tv:tä. Ja sitten katsot, vaikka lapsi hyppisi päällään tai kiehnaisi kyljessä koko sen ajan.



Useimmalla äidillä on kuvailemasi kaltaisia tunteita. Normaalia se ei enää ole jos nuo tunteet jatkuvat viikosta ja kuukaudesta toiseen.

meidän 2-vuotias on hoidossa oppinut leikkimään vähän enemmän itsekseen, mutta komentaa usein minua, että "äiti, istu kiltisti olohuoneessa", kun menen keittiöön laittamaan ruokaa tms. Ja minusta on ihanaa olla töissä, en edes ajattele juuri lasta sinä aikana. Hän kyllä leikkii isänkin kanssa, mutta mieluiten olisi minun kanssani ja kyllä se välillä on tosi raskasta - olen myös tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että joinain iltoina vain odotan kello kahdeksaa, jolloin lapsi menee nukkumaan. Luulen, että tämmöiset tunteet on ihan normaaleja, kun lapsi on hirmu kiinni äidissä. Tunteet sinänsä ei minusta ole väärin, vaan kertoo ehkä asiasta, jota pitäisi muuttaa, tai sitten ne tunteet vaan tulee, muttei silti tarvitse tunteiden pohjalta toimia. Esim. piilotella jossain muualla koko iltaa, niin kuin joskus mieli tekisi :)

tahtomattasi ehkä olet itse tehnyt itsesi superäidiksi joka rientää heti paikalle kun itiö sitä vaatii, tietysti todeten ettei tuo mies tuolta kuitenkaan nouse. Ehkä se lapsi ei välttämättä kaipaa jatkuvaa ns.laatuaikaa sinulta,vaan yksinkertaisesti mukanaoloa, tinttaa lapsi viereesi syöttötuoliin istumaan kun teet ruokaa, anna kauha käteen ja mukiloida sillä kaikkea lähellä olevaa,avaa kattilakaappi siellä ne yleensä viihtyvät kauan. Sori, mutta mä en tajua tätä lapsenehdoilla menemistä, kyllä ne kakarat perässä pysyy siitähuolimatta ettei elä pelkästään niille. Ps. Kokemusta on.

mulla 2 lasta 5 ja 3 v ja nuorimmainen on kiinni minussa. Isompi nauttii yksinolostakin kotona jos siitä syystä että päiväkotiryhmässä lapsia parikymmentä.



Tuo "ihollaolo" paheni tietenkin peienmmän kohdalla kun aloittivat päivähoidon. Osasin siihen varautua ja olen yrittänyt asennoitua että lapsi haluaa 100 % huomion siitä hetkestä kun haen heidät hoidosta, nukkumaanmenoon saakka.En siis tee mitään ylimääräistä ja otan kolmivuotiaan kaikkeen kotitouhuun iltaisin mukaan, vessassakin istutaan yhdessä :)



Istutaan sylikkäin heti hoidosta tultua ja ruuat ovat lämmitystä vaille valmiit. Isä touhuaa lasten kanssa paljon mutta useimmiten vain äidin seura kelpaa kolmivuotiaalle.



Tiedän ja minua raastaa että pieni ikävöi minua päiväkodissa ja yritän olla kovasti pitkäpinnainen vaikka olen itse väsynyt ilalla ja lapset usein kinastelevat.



Koen hirveää syyllisyyttä kun en jaksaisi olla koko ajan pienen kanssa 100 % henkisesti läsnä iltaisin, TV.tä en edes haaveile katsovani ennenkuin lapset nukkuvat.



TSemppiä ap ja muut kanssasisaret