Jää kyllä Vuoden Äiti -palkinto taas saamatta...

Aikuinenkin saa olla joskus itsekäs.

Itsellä on vasta yksi lapsi, ja hänkin niin pieni että jutut ovat äiTI, lampPU -osastoa. Hymyillen luin kirjoittamasi. Vuoden komedienne susta voisi kyllä tulla, kirjoitit hauskasti.

Mun mielestä voit kyllä pyytää olemaan hiljaa. Ei niin, että lapset huomaisivat sinun olevan väsynyt heidän juttuihinsa, vaan ehkä jotenkin ajattelurauhan takia: olkaahan hetki hiljaa, äidin pitää nyt keskittyä vähäksi aikaa tähän-ja-tähän hommaan, sitten jutellaan taas (ja vaikka valjastaa esikoinen tai keskimmäinen lukemaan sitä kuvakirjaa pienimmälle, tosin epäilen että siitäkin voi tulla sanomista, kumpi saa/joutuu lukemaan :-) )

Entä onko sulla mitään kodin ulkopuolista harrastusta, tai pääsetkö yksin edes kauppaan? Mihin aikaan lapset menevät nukkumaan ja nukkuvatko rauhallisesti, eli saatko iltaisin omaa hiljaista aikaa? Jossain välissähän sun pitää kuulla omat ajatuksesi.

Ostetaan Off-nappi tai edes äänenvaimennin kolmeen naperoon, kiitos!

Saako ne jotain traumoja, jos käsken vaan olemaan joskus ees hiljaa?

Kaksi vanhinta räpätätiä joko selittävät koko ajan jotain, tarinoivat ja höpöttävät. Kyselevät kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Minne aurinko menee kun sataa? Mitä makaronilaatikko on kiinaksi? Mitä toi tekee tuolla telkkarissa? Miksi sanoit iskälle, että pitää käydä kaupassa? Paljonko on 100+67? Onko olemassa norsua, jolla on vihreät korvat? Ja se joka ei lörpöttele em. asioita, raportoi vieressä mitä se toinen just sanoi. Eli kaikki tulee vielä stereona. Ja nuorin, joka ei luojan kiitos vielä osaa juurikaan puhua, kantaa aamusta iltaan mulle kuvakirjoja luettavaksi. Ja jos ei kolmen sekunnin sisään sormen tökkäsystä kirjan kuvaan kerro, että kyseessä on kissa, ipana kirkaisee korviahyytävällä äänenpainolla "ÄITIIIIIIII!" tai sitten huutelee äitiä ihan muuten vaan ja isoveli tulee ystävällisesti mua informoimaan, että pikkusiskolla olis nyt asiaa. Muuten ihan kiva, mutta pikkusiskon solkotuksesta ei ota tolkkua erkkikään. Ellei keskimmäinen sitten innostu tekemään omia tulkintojaan ja sit tulee tappelu esikoisen kanssa, joka on täysin vakuuttunut, ettei veli voi mitenkään ymmärtää pikkusiskon hölötyksestä yhtään mitään. Ei varmaan, mutta keskimmäinen ainakin uskoo ymmärtävänsä.

Anteeksi. En vaan aina millään jaksaisi kuunnella. Pahana päivänä tekis mieli pistää ne lastenhuoneeseen oven taa pälättämään keskenään tai kiljua itse suoraa huutoa, josko tukkisivat suunsa - edes hetkeksi.

Tai jos vois vaikka vaan tukkia korvansa. Mut ehei. Joka kysymykseen on vastattava, joka kommenttiin kommentoitava.

Ei taida tulla Vuoden Äiti -palkintoa.

Kyllä mullekin niin välillä sanotaan, kun olen kovaääninen ja innokas pälättäjä. Kyllä lasten tulee ottaa muut ihmiset



Miten olisi se leikki, jossa häviäjä on se, joka ekana sanoo jotain ;)



Onneksi äitiyden palkinnot on muita kun noita Vuoden Äiti -pystejä

Ihanat eloisat muksut! Älykkäitä, kekseliäitä, hauskoja, aktiivisia, uteliaita ja juuri niin kuin pitääkin olla!!!

Sinun täytyy olla hyvä äiti kun on tollaset muksut!

Nyt ota kuva makaronilaatikosta ja kun näet kiinalaisen kadulla kysy miten kirjoitetaan kiinaksi. Kehystä se sana ja laita seinälle ikimuistoksi:)

Äiti minäkin!

Vaikenevat hetkeksi ainakin.

Tsemppiä! :)

ja olen ihan loppu siihenkin. Se joko nukkuu tai puhuu, välimuotoa ei ole. Nykyään ei katso edes mitään lastenohjelmia ilman jatkuvaa kommentointia. Kyselykautta on kestänyt jo 3 vuotta ja multa loppuu vastaukset.



Joskus olen pyytänyt olemaan hiljaa mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Joskus olen huutanut että HILJENE! ja se tehoaa 15 sekunniksi.

Ei ne lapset mene rikki, jos välillä karjuu :) Mun mielestä on parempi aina näyttää aidosti tunteensa kuin pitää väsynyttä kulissa pystyssä.



Ja meillä minä olen vaatinut itselleni lehdeluku- ja kahvirauhan. Jos lapset tulevat sinä aikana "häiritsemään", totean vain "kahvirauha".

jos kertakaikkiaan väsähtää siihen ainaiseen pölötykseen. Sekään ei tietty takaa etteikö leffan aikana voi kysellä miljoonaa kysymystä tai raportoida jatkuvalla syötöllä tapahtumia :D

ja vaikka kiljaisisi, että nyt hiljaa, niin alkaa se räpätys aika äkkiä uudestaan. Lapsen muisti on niin hitsin lyhyt. Meillä ei 10v poikakaan muista minuutti aiemmin lausuttua "olisitko nyt hetken puhumatta, äiti kuuntelee kohta".

myös kolme erittäin puheliasta lasta (keneen lie tulleet..öh. ;)), mutta joskus sitä kaipaisi sekunnin hiljaisuutta. Aina on joku selvittämässä ja pälpättämässä jotakin, tai sitten kinastelemassa, tai nuorin uhmakohtauksen kourissa itkua vääntämässä. Tai isommat tappelemassa. Tai pienin häiritsemässä isompien leikkejä, ja isommat kiljuu hakemaan pienen pois, joka itkee kun ei pääse mukaan..jne.



Minä parhaani mukaan yritän suodattaa pois ylimääräisen hälyn, ja toisinaan laitan omaa lempimusiikkiani kohtuullisen isolle. Silloin lapset tietää, että nyt äidillä alkaa melukiintiö olla täyttymässä ;D

ja aina, siis ihan aina kun sisko puhuu puhelimessa niin yhtäkkiä molemmilla lapsilla on hirveästi asiaa ja kysyttävää äidille. Ja ennen puhelua ovat saattaneet leikkiä keskenään hissukseen "häiriköimättä" äitiään. Nykyään mun oma lapsi joka on pian 2v., aloittaa aina jonkinlaisen kiljumisen/mankumisen kun koitan puhua puhelimessa. Ja ennen kuin olen puhelimessa niin lapsi yleensä leikkii ja touhuaa omiaan. Heti jos puhelu kestää yli pari minuuttia niin se marina alkaa.:)