Kuinka paljon puhutte vastasyntyneelle tai pienelle vauvalle?

taas puhuin vauvalle ihan vastasyntyneestä asti tosin paljon. Vauva oli paljon hereillä olevaa tyyppiä, joten jotenkin ne "tyhjät kohdat" oli täytettävä :).



Kuulostaa ihan hyvältä tuo, että selostat vauvalle, mitä tehdään.

Aluksi kans tuntu hassulta jutella esim. vaippaa vaihtaessani. Sitten aloin lauleskella (joo, lauluääni kauhee), mutta se tuntu jotenkin luontevammalta. Nyt kun lapsen kanssa on jo enemmän vuorovaikutusta, lapsi kääntää päätä äänensuuntaan yms. niin on ollut selvästi luontevampaa myös jutella. Aika nopeasti sitä oppi puhumaan juuri siitä mitä just nyt tekee lapselle. Välillä tosin käy niin, että havahdun itekin hiljaisuuteen kun en oo mitään jutellu hetkeen ja lapsi touhunnu omiaan.

...ja kaikille olen puhunut paljon ihan syntymästä alkaen. Selostan, mitä teen, laulan ja loruttelen, nimeän esineitä ja asioita. Pyrin puhumaan selkeästi artikuloiden, vaikkakin lempeällä äänellä. En lässytä.



Kaikki kolme lastani ovat oppineet todella varhain puhumaan kokonaisilla lauseilla. Joko se on geneettistä tai sitten olen onnistunut edesauttamaan puheen oppimista. Kuka tietää?

ja juttelin tosi paljon. Uskon, että tästä asioiden ja ilmiöidenkin selostamisesta oli se hyöty, että lapsi ei ole toistaiseksi koskaan telonut itseään, eikä tehnyt mitään ns. hölmöjä, piirrellyt seiniin, kiusannut koiraa tai mitään muutakaan. Selostin aina jo vauvasta tyyliin "uuni on poppa, sitä ei voi milloinkaan aukasta itte tai koittaa, koiria vaan silitetään nätisti ja voi halata, mutta ei saa kiusata eikä kovasti koittaa" jne. Ehkä tyhmä esimerkki, mutta siis selostin kaiken maailman asioista.



Nyt juuri eilen ajattelin, että kuopukselle (nyt 8kk) tulee selostettua asioita vähemmän, koska esikoisen kanssa tulee puhuttua paljon vauvaa hoitaessa. Saapa nähdä, vaikuttaako tämä vauvaan, ja jos, niin miten. Aamuisin jään vauvan kanssa kahden köllöttelemään sänkyyn 30-60 minuutiksi ja höpöttelen koko ajan hänelle, samoin esikoisen kahden tunnin päiväunien aikana paneudun vain vauvaan, ettei jäisi "varjoon".

jotka puhuvat koiralleen. Mun oli siis hyvin luonnollista alkaa puhumaan vauvoille. Puhua pälpätin tyyliin nyt vaihdetaan vaippa, ei ole kivaa ei jne.

j

Nyt juuri eilen ajattelin, että kuopukselle (nyt 8kk) tulee selostettua asioita vähemmän, koska esikoisen kanssa tulee puhuttua paljon vauvaa hoitaessa.

Mutta ajattelen sen niin, että kyllähän se sitä puhetta siinä kuulee ihan samalla lailla vaikka sitä puhetta ei suoraan vauvalle kohdistakaan kuten esikoisen kohdalla. Muutenkin on ihan erilainen pölinä talossa käynnissä koko ajan kuin esikoisen kanssa. Ja kyllä siis puhun tälle kuopuksellekin mutta vähemmän kuin esikoiselle. Väitän, että puhetta kuulee silti enemmän kuopus kuin esikoinen. Kiitos suulaan isosiskon :)

minäkin sitten uskaltaudu paljastamaan, entä munkin lapsi oppi tosi aikaisin puhumaan. Samoin hänelläkin nuo "hölmöilyt" on jääneet vähemmälle, kun on alusta asti selitetty, miksei joitain asioita voi tehdä.



Samaten siirtymävaiheet alkoivat melko aikaisin sujua hyvin, kun ihan pienestä vauvasta asti aina ennen tiettyjä tapahtumia sanoin saman lorun tai lauloin saman laulun.



Koska mulla on vasta yksi lapsi, niin en uskalla vetää mitään syy-yhteyttä näiden asioiden välille :).



#2

Hän alkoi puhua selvästi lauseita 1,5-vuotiaana ja on aina ollut kielellisesti edellä ikäisiään.



Kakkosen ja kolmosen kohdalla tuli puhuttua enemmän sille esikoiselle (ja keskimmäiselle) ja suoraan vauvalle puhuminen jäi vähäisemmäksi. Nämä lapset ovatkin alkaneet puhua huomattavasti hitaammin ja esim. 5v. on vasta viime aikoina alkanut olla kiinnostunut kirjaimista ja/tai lukemisesta. (Menee syksyllä jo eskariin.)



Nyt odotan neljättä ja yritän parhaani mukaan puhua vauvalle niin paljon kuin mahdollista, ihan pienestä saakka.