Koiravauvakuume jyllää!
Olen syksystä asti suunnitellut koiran hankintaa tälle tulevalle kesälle. Rotu on mietitty, kasvattajakin löytynyt ja nyt vain odotellaan sopivan pentueen syntymistä. Alkaa jo näyttää lupaavalta, että meille tosiaan tulee koiranpentu tänä kesänä. Ihanaa! Ei millään meinaa malttaa odottaa niitä pennuntuoksuisia aikoja.... :)
Kommentit (20)
Muistan tuon tunteen! Meidät koirat 3v ja 2v. Ja varo ettet hurahda niin kuin minä että pitää saada toinenkin koira!
Olen aika varma, että parin vuoden sisään haluan toisen samanlaisen. Mutta siitä en puhu miehelle mitään vielä. :)
Innosta puhkuen,
ap
p.s. Ei tämä odottelu hullumpaa ole... hyvää kannattaa odottaa!
Meillä just äsken varmistui koiravauvan saanti, niin onnellinen :)
bernivauvaa odotellessa
toivottavasti tosiaan otatte kunnon paikasta
toivottavasti tosiaan otatte kunnon paikasta
Kun nyt vaan ne vauvat ensin syntyvät, sitten uskaltaa jo alkaa laskea päiviä. :)
t.ap, joka ei halua tukea pentutehtailua
p.s. Onnea bernin odottajalle!
eivätkä osaltaan tue järjetöntä koiramäärän lisäämistä millä ei oo mitään tekemistä asiallisen kasvatuksen kanssa.
muuten haluaisin kolmannen. Nuorempi on vain niin arka, ettei varmaan huolisi enää kaveria.
asiallista koirakasvatusta! Onnekseni olen löytänyt haluamaani rotua kasvattavien kasvattajien joukosta sellaisen, jonka kanssa näkemyksemme käyvät yksiin. Tällaisen kasvattajan toimintaa tukee mielellään ja uskaltaa luottaa siihen, että saa kunnon koiran!
t. ap
Just tänään mietin, että on kuitenkin ihan kiva, että koira tuli aikanaan hankittua, koska lapsi rakastaa sitä niin kovin! ( Koira oli meillä ennen lasta ja mä olen kokenut joskus vähän työlääksi sen hoidon lapsen synnyttyä). Nyt kun lapsi on isompi, niin nuo kaksi on niin hyviä kavereita ettei ole tosikaan. Tänään puhalsin saippuakuplia pihalla ja lapsi ja koira yritti ottaa kuplia kiinni, toinen vinkuu ja pomppii, toinen nauraa räkättää niin että kaatuilee ja kupsahtelee. Tällaisia hetkiä on joka päivä monta, ja kiva noita on seurata!
kolmea mahdollista koirarotua ja nyt haluaisin kysyä sulta, että mitä kriteereitä sinä oot asettanut kasvattajalle.
- kasvattaja kuuluu rotujärjestöön ja Kennelliittoon, noudattaa Kennelliiton suosituksia
- pyrkii jalostuksessa hyväluonteisiin ja terveisiin koiriin, ohessa ulkomuoto/käyttöseikat voi toki huomioida, mutta luonne ja terveys ovat ehdottomasti tärkeimmät
- tietysti myös rodun ominaispiirteet on huomioitava, tähän sisältyvät rodunomaiset sairaudet ja vaivat, joita pyritään välttämään jalostuksessa (yhdistelmät harkitaan tarkoin)
- kasvattajalla on itsellä selvä näkemys siitä mihin kasvatustyöllään pyrkii ja osaa sen tuoda esiin (ko. näkemys sopii yhteen omien ajatusteni kanssa)
- kasvattaja toimii avoimesti ja rehellisesti, päästää koiranhankkijat tutustumaan kotiinsa, tiloihinsa, koiriinsa ja kertoo rehellisesti toiminnastaan
Tässä näitä tärkeimpiä. Kun nämä ovat kunnossa ja rotu mieleinen, ei koira tietenkään ilmaiseksi tule! Mutta tällaisen kasvattajan kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä jos niin haluaa.
t. ap
t. ap
Muistan vielä 10 vuoden takaisen odotuksen tulevasta koiranpennusta ja noista 9 vuotta on mennyt loistavasti, meillä on ollut mukava koira ja vieläpä tervekin. Sitten viime vuonna alkoi tulla vaivoja ja vaivoista luultiin pääsevämme eroon kastraatiolla, mutta kuinkas ollakaan, nyt meidän koiravanhuksemme tiputtaa virtsaa ja saa jatkuvia tulehduksia. Jatkuva lääkitys menossa ja lääkärikulut nousseet huimiksi. Tässä mietitään mitä tehdä koiran kanssa, joka muuten terve ja hyvässä kunnossa, mutta nuo virtsavaivat todella rasittavat meitä. Perheen pitää kulkea sukulaisissa erikseen, kun ei kehtaa pissaa tiputtelevaa koiraa viedä sukulaisiin ja tuttaville (joiden luona siis aina yövyttäväkin), eihän koiraa voi yksinkään kotiin yöksi jättää.
Eli vaikka se koiranpentu on ihanaa, niin toivottavasti olet varautuntu myös koiran tuomiin kuluihin, jotka voivat olla huikeitakin. Meillä onneksi vuoden vielä vakuutus voimassa, mutta sitten ei ole varaa koiraa enää lääkitä ja käyttää lääkärissä....
Muistan vielä 10 vuoden takaisen odotuksen tulevasta koiranpennusta ja noista 9 vuotta on mennyt loistavasti, meillä on ollut mukava koira ja vieläpä tervekin. Sitten viime vuonna alkoi tulla vaivoja ja vaivoista luultiin pääsevämme eroon kastraatiolla, mutta kuinkas ollakaan, nyt meidän koiravanhuksemme tiputtaa virtsaa ja saa jatkuvia tulehduksia. Jatkuva lääkitys menossa ja lääkärikulut nousseet huimiksi. Tässä mietitään mitä tehdä koiran kanssa, joka muuten terve ja hyvässä kunnossa, mutta nuo virtsavaivat todella rasittavat meitä. Perheen pitää kulkea sukulaisissa erikseen, kun ei kehtaa pissaa tiputtelevaa koiraa viedä sukulaisiin ja tuttaville (joiden luona siis aina yövyttäväkin), eihän koiraa voi yksinkään kotiin yöksi jättää. Eli vaikka se koiranpentu on ihanaa, niin toivottavasti olet varautuntu myös koiran tuomiin kuluihin, jotka voivat olla huikeitakin. Meillä onneksi vuoden vielä vakuutus voimassa, mutta sitten ei ole varaa koiraa enää lääkitä ja käyttää lääkärissä....
Minulla on ollut koira melkein aina. Edellinen tuli aikuisena ja eleli vanhukseksi asti meillä, sitä edellinen oli pennusta asti. Myös lapsuudenkodissani oli aina koira. Tiedän mielestäni varsin hyvin ne realiteetit. Silti tätä intoa ei voi mikään nyt keikauttaa! =)
Toivottavasti teidän vanhuksenne vielä jakselee!
ap
koiranomistajille oma koira on arvokkaampi kuin ympäristön ihmiset. Nähty on. Vaarantaa, häiritsee ja paskoo ja kusee kaiken.
..haluan ap toivottaa onnea odotukseen ja uuden hauvavauvan kanssa! Musta täällä on taas porukka kommannut siihen malliin että haluaa lytätä ap:n ilon ja perustelut? Kai aikuiset ihmiset osaa iloita toisen onnen aiheista? Olen itsekin koiraihminen ja tiedän hyvin miten ihanaa on odotella karvapään tuloa!
Sekarotuisia tosin, ja vahinkoja siis. Emäkoira ei edes ole omani vaan sukulaismiehen joka ilmoitti ettei jaksa hoitaa vahinkopentuetta, no minähän jaksan! Joten meillä nyt 9 koiraa... Vuosi sitten ei ollut yhtäkään, joten huimaa vauhtia voi se koiramäärä nousta... :D
Mutta kyllä koiranpennut ovat ihania :)
Kasvattajan peruskurssin itsekin kävin ja tarkoituksena on alkaa kasvattaa jossain vaiheessa ihan rotukoiria, mutta en kyllä miettinyt silti hetkeäkään kun vaihtoehtoina olivat että minä otan sukulaismiehen koiran pentuineen tai hän lopettaa pennut sitä mukaa kun syntyvät. Ei ole ensimmäinen vahinkopentue tällä hänen koirallaan, sen ensimmäisenkin hoidin minä aikanaan...
Itsekin kuitenkin olen omat koirani ottanut vastuulliselta kasvattajalta, joka tuntee rodun hyvin ja jolta saa aina kysyä neuvoja jos tarvii. Minulla siis omia koiria 2, toinen 10kk, toinen 3kk.
jos sulla ei ole aikaisemmin ollut koiraa, niin hommaa hyvä koirankoulutusopas ja muista että pentua VOI alkaa opettaa tavoille heti, kun se tulee kotiin, eli ainakin sen Ei, tänne, odota, ei hypi, istu, irti, oma peti ja maahan-käskyn, vaikkakaan pennun kärsivällisyys ei ole puolivuotiaan koiran luokkaa, mutta alkeista aloitetaan. Ei ehdi kakaralle kehittyä pahoja tapoja.
Kasvattaja varmasti neuvoo sulle ruokinnan.
Itse kasvatan palveluskoiria ja olen hyvin tarkka siitä, kenelle annan pentuja, mutta en voi olla poliisi ja tarkistaa ihmisistä kaikkea. Itse pidän erittäin hyvänä tuota ideaa koiranajokortista (sen pitäisi mun mielestä koskea joka ikistä koiraa), voisin ostajalta tarkistaa, onko lupa ostamiseen saatu, ja ilmoittaa myös, että olen myynyt pennun tälle henkilölle. Ehkä sen koirakortin suorittamisen pakollisuus karsisi näitä pöpipäitä pennunhaluajia.
Hei sinä joka hoidat sukulaismiehen koiran vahinkopentuetta, kysypä sukulaismieheltä, voisitko nartun viedä steriloitavaksi ja laitetaan vaikka kulut puoliksi? Pennuista tulee kuluja sullekkin, joten sterilointi tulisi sullekkin halvemmaksi, kuin hoitaa huolimattoman sukulaismiehen sotkuja ja antaa jatkossa tappaa syyttömiä pentuja.
- kasvattaja kuuluu rotujärjestöön ja Kennelliittoon, noudattaa Kennelliiton suosituksia
- pyrkii jalostuksessa hyväluonteisiin ja terveisiin koiriin, ohessa ulkomuoto/käyttöseikat voi toki huomioida, mutta luonne ja terveys ovat ehdottomasti tärkeimmät
- tietysti myös rodun ominaispiirteet on huomioitava, tähän sisältyvät rodunomaiset sairaudet ja vaivat, joita pyritään välttämään jalostuksessa (yhdistelmät harkitaan tarkoin)
- kasvattajalla on itsellä selvä näkemys siitä mihin kasvatustyöllään pyrkii ja osaa sen tuoda esiin (ko. näkemys sopii yhteen omien ajatusteni kanssa)
- kasvattaja toimii avoimesti ja rehellisesti, päästää koiranhankkijat tutustumaan kotiinsa, tiloihinsa, koiriinsa ja kertoo rehellisesti toiminnastaanTässä näitä tärkeimpiä. Kun nämä ovat kunnossa ja rotu mieleinen, ei koira tietenkään ilmaiseksi tule! Mutta tällaisen kasvattajan kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä jos niin haluaa.
t. ap
Mutta
Silti pisti pari asiaa silmään.Kasvattaja noudattaa kennelliiton suosituksia?
Mitä se tarkottaa käytännössä?
Onhan kasvattaja allekirjottanut kasvattajasitoumuksen, myös tän uuden joka tuli voimaan vuoden alusta? siinä on ihan ehtoja, joita noudatettava.Niinku vanhassakin oli.
Noi kriteerit on niin itsestään selviä että ne pitäs jokasen kasvattajan täyttää ilman et niitä mainitaan erikseen.
Ai että naurattaa toi et kasvattaja toimii avoimesti ja rehellisesti ja päästää kotiinsa tutustuun.rodussa jota mä harrastan päästää kuka tahansa kasvattaja kotiinsa tutustuun lähes koska vaan vaikkei koiraa olis ostamassa.kokemusta on.
kiva jos ap on saamassa koiran josta voi olla ilonen.
Muistan tuon tunteen! Meidät koirat 3v ja 2v. Ja varo ettet hurahda niin kuin minä että pitää saada toinenkin koira!