Neuvoja aran taaperon äidille?

Ajan kanssa. Älä ainakaan liikaa yritä, itse olin aika epätoivoinen esikoiseni kanssa joa on nyt 9v, hän alkoi pari vuotiaana itkemään jopa siitä jos joku vieras ihminen sattui katsomaan häntä. Oli siinä sitten kiva käydä missään. Eskarissakin oli vielä tosi arka ja kävimmekin juuri arkuuden takia kaksi vuotta 5-6 vuotiaana, neuvolapsykologilla joa totesi että lapsi vaan on arka perusluonteeltaan ja kyllä se ajan kanssa helpottaa. Kun meni kouluun ajattelin ettei siitä tule yhtään mitään mutta niin vain rohkaistui heti ekan luokan syksyllä ja opettajakin sanoi että huima kehitys tapahtui yhtäkkiä. Nyt ei kukaan arvaisi että on ollut tosi tosi arka pienempänä, on ihan kuin muutkin samanikäisensä.

Mitään tiettyä neuvoa mulla ei ole antaa paitsi että itse tarvitset tietty kärsivällisyyttä ja koitat vaan rohkaista häntä uusissa tilanteissa.

josvierastaisi vieraita ihmisiä, sanoisin, että anna olla. Mutta tavaroiden pelkö ja se jos kaupassakäynti on huutoa, ei ole enää tavanaomaista.



Mulla on as-lapsi, jonka arkuudesta osa johtuu aistiyliherkkyydestä. Siis hän näkee kirkkaan valot ja värin muita kirkkaaammin ja kuulee monet äänet muita vahvemmin. Se aiheuttaa tuollaista. Aurinko aiheuttaa myös hirveitä päänsärkykohtauksia ja jopa paniikkikohtauksia. Kannattais ehkä koeilla, auttaisi aurinkolasit tai kuulosuojat noissa tilanteissa.



Ja ehdottomasti kannattaa selittää lapselle etukäteen rauhassa, rauhallisella äänellä ja rauhallisella kosketuksella lasta tyynnytelleen, että mitä tapahtuu, mitä tehdään, mitä ne pelottavatasiat ja äänet on ja miksi ne on siellä. Vanhemmiten helpottaa kun lapsi alkaa ymmärtää selityksiä.

Tavarat, joita hän pelkää voivat olla mitä tavallisempia ja siten koen tämän todella outona. Esimerkiksi jonkin värinen muki voi olla suuri kauhistus. Lähes kaikki uudet vaatteet ekakertaa päällepantaessa ovat pelottavia.



Aikasemmin lapsi viihtyi kaupassa ja katseli innoissaan ympärilleen. Nykyään ei.



Aurinkoa todella inhoaa ja siristelee silmiään. Aurinkolasien käyttö on mahdotonta, koska niitä hän pelkää yli kaiken.



ap

kolmosen lapsi vihaa myö suusia vaatteita. Se voi johtua ääniylihekkyydestä jos vaatteet ovat kahisevia (ulkoilupuvut, sadetakit jms) tai tuntoyliherkkyydestä, jos niissä on kovat saumat, vääräntuntuinen materiaali tai ne ovat vähänkään väärän kokoisia (löysiä tai kireitä).



Aurinkolaseihin kannattaa vaan yrittää totutella. Pitäkää itse laseja malliksi. Anna lasit lapsen käteen jotta hän saa tutkia ( Ei ne niin helposti rikki mene ja parempi vaikka että tutkiessaan rikkoo lasit kuin että jää käyttämättä kokonaan). Ja lieri/lippalakeistakin on apua.

kaipailisin kokemuksia ns. terveiden lasten äideiltä, onko kellään ollut vastaavaa "vaihetta"?



Luin noita asperger-piirteitä ja mikään muu ei kyllä sopinut lapselleni. tuttujen aikuisten ja lasten kanssa tulee todella hyvin toimeen. Hakee kontaktia, halaa ja pussaa yms. Samanikäisten kanssa leikkii rinnakkain yms. Ymmärtää sanallisia kehotuksia ja nimeää sekä osoittelee esineitä.



ap

Vielä ihan hetki sitten oma tyttöni oli tosi arka. Pelkäsi vieraita ihmisiä ja erityisesti miehiä. Kaupassa usein itki jos joku katsoi päin. Suhtautui tuttuihinkin alkuun tosi varovaisesti kunnes rohkaistui hetken päästä. Esineistä pelkäsi lähinnä ilmapalloja (vaikkei yksikään koskaan poksahtanut), imuria ja sauvasekoitinta. Niitä pelkäsi niin hulluna, ettei imuroinnista tullut mitään.



Leikkipuistoissa katseli toisia lapsia kiinnostuneena, mutta ei irronnut vierestä, noin 2m säteellä minusta liikkui. Muskarin laulattajaa ei uskatanut katsoa päin, heti alkoi itkettää. Jos ulkona kävellessä joku käveli 100m päässä vastaan, liimautui heti kylkeen, pysähtyi kuin puikko paikalleen, katsoi maata aloillaan kunnes vieras oli mennyt ohi. Sitten taas pystyi kävelemään.



Mutta nyt on jo paljon parempi. Viime kerralla muskarissa uskalsi menä laulumatolle toisten lasten kanssa (tulin saattamaan), kaupassa ei niin usein enää itke jos vieraat katsovat päin, leikkimissäde on pidentynyt ja paremmin kestää vieraiden ohituksia. Imurointi onnistuu. Ilmapalloja en ole vielä kokeillut. :)



Älä ahdistu vielä, tuo voi mennä ohi. Älä silti hirveästi ala varomaan itkunpaikkoja, käy kerhoissa ja kaupoissa lapsen kanssa. Anna lapsen pelätä, mutta käyttäydy itse rauhallisesti antaen lapselle mallia ettei pelättävää oikeasti ole.



Onhan se aina mahdollista löytää joku nimi lapsen jollekin toiminnalle sitten myöhemmin. Ihmisiin mahtuu silti monenlaista kirjoa, eli älä heti ala ajattelemaan sellaista.

Mun miehen lapsi oli 6-vuotiaana niin arka et mua hävetti liikkua sen kans missään.Se myös rupes vääntään itkua jos joku katsoi sitä apteekissa.Mua nolotti kun ihmiset piti sitä huonotapaisena ja huonosti kasvatettuna jne.Ei ikinä tervehtinyt ketään eikä vastannut jos kysyttiin,tuijotti vain jähmettyneenä eteenpäin.Mä huomasin itse kertovani tosi nopeesti ettei ole mun lapsi.Nyt se on 9v ja tosi sosiaalinen muttei vieläkään ole kovin kohtelias.

suunnilleen sinun lapsesi ikäinen.



Hän ei kylläkään pelkää esineitä tai kaupassakäyntiä tms, mutta esim. muskarissa, puistossa ja kylässä on muita enemmän äitiin takertuva.



Lapseni tarkkailee uusissa tilanteissa hyvin paljon äidin ja isän ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä ja päättelee niistä, onko jokin pelottavaa tai huolestuttavaa. Huomaan, että minun täytyy tietoisesti tsempata aina jo etukäteen itseäni ja ajatella kaikkea positiivisesti, sillä jos päästän mieleen ajatuksen,e ttä säikähtääköhän lapsi tätä niin lapsi jotenkin osaa tulkita sen ilmeistäni tai eleistäni.



Muskarissa, puistossa ym olemme käyneet vaikka lapsi vähän jännittää niissä ja olen huomannut, että on jo helpottanut vähän. Annan aina lapsen olla sylissäni niin pitkään kuin haluaa ja menen aina aluksi lapsen mukana lattialle leikkimään. Nykyään jo rohkaistuu aika nopeasti leikkimään itsekseenkin.



Tuli mieleeni, että olisikohan sinun lapsellasi aistiyliherkkyyttä? Osaatko sanoa, MIKÄ niissä uusissa tavaroissa ym pelottaa? Tuntu, ääni?



Et ole tehnyt mitään väärin, kun mielestäsi perusluottamus on kunnossa.

vaatteissa juurikin kamalimmat lapsen mielestä ovat olleet kuravaatteet (koskettaessa kasvoista voi lukea inhotuksen tunteen jo ennen itkua) sekä kahisevat ulkoilupuvut. Myös uudet kengät olivat todellinen itkun aihe. Jo kengät nähdessään aloitti hätääntyneen itkun.



Kiitoksia mielenkiintoisesta linkistä. Jotenkin olen nyt vielä enemmän ahdistunut lapsen voinnista. En osannut aikaisemmin edes ajatella hänellä olevan jotain "häiriötä". Nyt pitää ottaa neuvolassa puheeksi seuraavalla käynnillä.



Kiitos vastanneille ja lisää kokemuksia luen mielelläni! :)



ap

kun kaikki on uutta ja ihmeellistä? En minä jaksa pitää tuota vielä erityisen outona...olet vaan kärsivällinen, rohkaiset lasta et osoita hermostumista, teette paljon kaikkea yhdessä, käytte ihmisten ilmoilla jne...kyl se siitä! Varmaan aina tulee olemaan arka mut se on ihan luonnollista. Pidä aina lapses puolia mulla on itselläni ujo poika ja eräiden aikuisten ihmisten kummastelu panee ihmettelemään...nykyään lapsi kun ei saisi olla muuta kuin avoin, puhelias, rohkea...

jos olisi lisää kokemuksia? :)