En uskalla hankkia toista lasta, vaikea synnytys takana.

reippaasti puheeksi. Sanot, että et synnytä alakautta, jos sinulle ei luvata, että mikäli siinä tilanteessa pyydät keisarinleikkausta, saat sen. Itse painostin heistä irti tämän lupauksen ja sen turvin selvisin oikein hyvin kakkosen alatie synnytyksestä. Olisin pyytänyt siinä leikkauksen, jos menisi huonosti.

Tosin ei se leikkauskaan paha vaihtoehto ole, itse en sitä voinut, kun minulla haavojen paraneminen on todella työlästä.

Synnytin 2,5 vuotta sitten, ja edellen on paikat kipeänä ja pissa lorahtelee, vaikka olen jumpannut. Ja peräsuoli on ärtynyt. Ennen synnytystä ei ollut mitään vaivoja.

Pelkään, että joudun kulkemaan raskausajan vaipoissa, ja pelkään myös synnytystä. Tiedän, että lapsen kannalta alatiesynnytys olisi parempi, mutta kun en ole ekastakaan vielä toipunut, niin miten mahtaisi toinen sujua.

Eka synnytys kesti melkein 40 tuntia ja oli kivulias; lapsi oli virhetarjonnassa ja vedettiin lopulta ulos imukupilla, jolloin repesin pahasti. Itseluottamus synnyttäjänä on pakkasen puolella.

kun lääkäri ei osannut suostutella sitten yhtään (vaikutan ehkä aika järkkymättömältä). Sitten eräs hoitaja puhui minulle järkeä ja käytiin läpi aiempi synnytys tarkasti ja se lopulta sitten muutti mieleni. Lääkäri oli muuten TODELLA epäammattimainen (terkkuja Jorvin naistenpolille).

sektion vaatimalla, mutta järkkymätön pitää olla.

Minulla on molempien sektioiden jälkeen noussut maito vasta viidentenä päivänä, mutta tämän jälkeen imetys on sujunut aivan normaalisti.

-16-

Osaankohan olla järkkymätön... olen kauhean kiltti. Mutta yritän kerätä sisua :)

ap

aika monelta unohtua että sektio on kuitenkin massiivinen leikkaus ja riskittömiä ne eivät koskaan ole. Alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi ja siitä palautuu nopeammin. Tietenkin niitä poikkeuksia on.



Mitä jos varaisit ajan neuvolaan, lääkärille tai entiseen synnytyssairaalaasi, jossa voisit keskustella edellisestä kokemuksesta? Pelosta voi päästä eroon ja sitten olisi helpompi tehdä päätöksiä synnytystavasta. Lääkärit ovat kuitenkin asiantuntijoita ja tietävät enemmän kuin av-mammat. Mielestäni noihin muihin vaivoihin voisi löytyä myös apua siten. Jotkut voivat tarvita korjaavaa leikkausta jos synnytys on aiheuttanut jotain mainitsemiasi ongelmia.



-Yksi sektio ja siitä voimakas pelko- seuraavaksi toivon normaalia synnytystä

suosittelisin kanssa sitä pelkopolia, mutta yritä muistaa että toinen synnytys voi olla ihan lastenleikkiä vaikka ensimmäinen olikin vaikea. Tiedän monia tällaisia tapauksia.

Itselleni jäi ekasta synnytyksestä kurja kuva, kätilön kanssa ei synkannut ja ponnistusvaihe oli vaikea. Lapsi oli iso, ja sain kohtalaiset repeämät + pari vuotta kestäneet kivut, en voinut käyttää paperia vessassa moneen kuukauteen vaan bideesuihkulla huuhtelin.

Syntyi toinen, oli paljon isompi kuin eka, synnytys meni ihan leikiten (vaikka tuskallinen olikin, paljon tuskallisempi kuin eka, mutta tuskat loppui syntymään tällä kertaa), kroppa palautui nopeammin ja vanhat vammat parani. En tarvinnut tikin tikkiä.



Kuten joku jo sanoikin, älä ihmeessä jätä lasta hankkimatta synnytyspelon takia, kun vaihtoehtoja on tarjolla. Ymmärrän että pelko on kova. Todennäköisyys komplikaatioihin on kuitenkin pieni.



Ihan varmasti saat sen sektion, jos sitä vaadit. Itselläni ei ole siitä kokemusta, mutta en myöskään usko näihin imetyksen häiriintymisiin ja äiti-vauva-suhteen huonontumisiin.



Mulla ei imetys ottanut onnistuakseen kummallakaan kerralla, ja monet sektioäidit taas imettäisivät vielä naapurinkin lapset. Helvetin kipeän synnytyksen jälkeen en myöskään jaksanut kiinnittää huomiota kuin lähinnä siihen että pysyn kasassa ja hengitän, mutta niin vaan se vauva oli rakkainta maailmassa jo parin tunnin kuluttua :) Ihan muut tekijät siihen enimmäkseen vaikuttavat, miten se kiintymyssuhde kehittyy.



Tsemppiä, mars lastentekoon ;) Kyllä äitiys voittaa vastoinkäymiset!

suosittelisin kanssa sitä pelkopolia, mutta yritä muistaa että toinen synnytys voi olla ihan lastenleikkiä vaikka ensimmäinen olikin vaikea. Tiedän monia tällaisia tapauksia.

Itselleni jäi ekasta synnytyksestä kurja kuva, kätilön kanssa ei synkannut ja ponnistusvaihe oli vaikea. Lapsi oli iso, ja sain kohtalaiset repeämät + pari vuotta kestäneet kivut, en voinut käyttää paperia vessassa moneen kuukauteen vaan bideesuihkulla huuhtelin.

Syntyi toinen, oli paljon isompi kuin eka, synnytys meni ihan leikiten (vaikka tuskallinen olikin, paljon tuskallisempi kuin eka, mutta tuskat loppui syntymään tällä kertaa), kroppa palautui nopeammin ja vanhat vammat parani. En tarvinnut tikin tikkiä.

Kuten joku jo sanoikin, älä ihmeessä jätä lasta hankkimatta synnytyspelon takia, kun vaihtoehtoja on tarjolla. Ymmärrän että pelko on kova. Todennäköisyys komplikaatioihin on kuitenkin pieni.

Ihan varmasti saat sen sektion, jos sitä vaadit. Itselläni ei ole siitä kokemusta, mutta en myöskään usko näihin imetyksen häiriintymisiin ja äiti-vauva-suhteen huonontumisiin.

Mulla ei imetys ottanut onnistuakseen kummallakaan kerralla, ja monet sektioäidit taas imettäisivät vielä naapurinkin lapset. Helvetin kipeän synnytyksen jälkeen en myöskään jaksanut kiinnittää huomiota kuin lähinnä siihen että pysyn kasassa ja hengitän, mutta niin vaan se vauva oli rakkainta maailmassa jo parin tunnin kuluttua :) Ihan muut tekijät siihen enimmäkseen vaikuttavat, miten se kiintymyssuhde kehittyy.

Tsemppiä, mars lastentekoon ;) Kyllä äitiys voittaa vastoinkäymiset!

Ja kiitos myös edelliselle vastaajalle. Tosiaan pelkään synnytystäkin enemmän sitä synnytyksestä toipumista, kun olen jo ekan jäljiltä aivan romu. Ehkä ne osaisivat neuvolassa siihenkin suhtautua jotenkin?

Ehkä mulla oli vähän huono tuurikin, kun sattui kohdalle kätilö, joka ei selvästikään osannut suhtautua synnyttäjään, jolla kaikki ei menekään kuin Strömsössä. Ja sitten synnytyksen jälkeen osaston hoitaja oli sellainen "reippaasti vaan ylös, se edistää paranemista" -tyyppi. Hyväähän se tarkoitti, mutta kun olin niin huonossa kunnossa, että kyyneleet valuivat silmistä kun yritti sängystä ylös. Jäi aika paska maku. Enkä tosiaankaan ole valittajatyyppiä.

Kiitokset kaikille, menen nyt nukkumaan!

ap

Tarkennuksena vielä että jos verrataan normaalisynnytystä ja normaalisektiota niin alatiesynnytyksestä palautuu nopeammin. Sinulla ei tietysti näin käynyt, mutta sektiossa voi käydä myös hassusti tuon asian kanssa.



Itse olin sektion jäljiltä niin huonossa kunnossa että pääsin lapsen kanssa lapsivuodeosastolle vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä ja olin todella kipeä vielä silloin. Maito nousi viidentenä päivänä ja sitä riitti kyllä ylikin, vaikka lapsi oli saanut monta päivää luovutettua äidinmaitoa pullosta. Lapseen ei tietysti voinut aivan heti kiintyä kun vain pari kertaa ekoina päivinä häntä näin. Vuosien jälkeen vatsassani on myös kaksi senttiä leveä tumma ja ruma arpi, joka on kivulias kun siihen koskee. Tällä en halua pelotella lisää mutta suosittelen hoitamaan sitä pelkoa ensin niin sitten pystyy paremmin punnitsemaan eri synnytystapojen riskejä ja etuja.

mutta todettakoon 3 lasta alateitse synnyttäneenä, että kyllä se eka kerta oli pitkä ja tuskallinen, ilman epiduraalia en ois ikinä selvinnyt. Tokassa kauhuissani pyysin sen, kolmas meni jo ilman. Yleisestikin ottaen seuraavat synnytykset ovat helpompia. Mielestäni sun kannattais varata aikaa terveyskeskuslääkärille, olisi hyvä keskustella terveydenhoitajan/lääkärin ja ehkä pääsisitköhän synnytyssairaalan kätilön kanssa keskustelemaan jo ennen raskautta. Olishan toi sun kokemus hyvä perinpohjin käydä läpi. t. äiti ja lääkäri

itselläni oli rankka synnytys takana. Ei noin paha kun sulla mut sellanen et ajattelin jo että yhteen lapseen jää. Halusin kuitenkin toista ja mietin myös sektiota. Toisaalta yritin luottaa siihen että suurimmalla osalla toinen synnytys helpompi. Ja uskaltauduin uudelleen raskaaksi ja jännittyneenä odottelin synnytystä. Viimesessä lääkärin tarkastuksessa vauva olikin perätilassa ja pelästyin että tässäkö meni "helpompi" synnytys ja mietin taas sektiota. Mutta kun oltiin menossa kääntökeikalle oli vauva onneksi kääntynytkin oikein päin. Normi synnytystä alateitse siis ooteltiin ja onneksi niin. Toinen kerta oli ihan lasten leikkiä ekaan verrattuna. Vauva oli reilusti isompi mut nirhaumilla selvisin (ensimmäisestä oli kolmessa "kerroksessa" tikit yms). Toivuin käsittömän nopeasti :) Ystävälläni sama juttu juurikin takana! Eli pelko pois, toki pelkopoliin kantsii olla yhteydessä jos siltä tuntuu, mut älä jätä toista yrittämättä jos toista toivot!! Tsemppiä!