Ollaanko kauniille, hyvin koulutetuille ja onnellisille perheille kateellisia?

mikä se tämmöinen kysymys on?

minä en ainakaan kadehdi ketään.

Kateus on kuluttava tunne.

Heillä on varmaan saman verran tosi ystäviä kuin muillakin joten ei mitään eroa.

Eikä sullekaan ap, mikäli tuohon joukkoon kuulut. Mitäpä jos hankkisit elämääsi sisältöä, vaikka jonkun harrastuksen. Elämäsi menee hukkaan kun täällä mietit kadehtimisia.



Ylipäätään ihmiset ovat paljon vähemmän kateellisia toisilleen kuin jotkut luulevat. Tarkoitan siis näitä, jotka täällä koko ajan kirjoittavat, että naapuri kahdehtii, ja työkaveri kanssa, ja kaupan kanssa, Mirkku kadehtii myös :D Suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa ennen kaikkea oma elämä!

meille ollaan kateellisia, ihan avoimesti. Meidän parisuhteesta ja mun ihanasta miehestä :)

miksi ihmeessa niin tekisin? Jos jotain kadehtisin niin rikkaita.

Vaikka ei mekään mitään köyhiä olla.

meille ollaan kateellisia, ihan avoimesti. Meidän parisuhteesta ja mun ihanasta miehestä :)

Onko joku suoraan sanonut näin? Tiedän, että meillä on sellainen elämä, jota joku saattaisi kadehtia, mutta en tiedä ketään jonka varmasti tietäisin olevan meille kateellinen. Olen aika samaa mieltä kuin tuo aikaisempi, suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa ihan vaan se oma elämä, muista viis.

ihmeessä kukaan kadehtisi?



Kauneus on subjektiivista, hyvän koulutuksen voi hankkia jokainen (kyllä voi, olen itse sukuni ensimmäinen akateeminen ja tosi köyhistä ja kälyisistä oloista, plus muitakin vaikeuksia ollut paljon) ja onnellisuudestahan ei ulkopuolinen pysty mitään sanomaan, asiat on harvoin sellaisia miltä näyttää..



Joten aivan täysin turhaahan tuollaista olisi kadehtia.

ja tähän ikään mennessä on huomannut että niitä vastoinkäymisiä tulee kaikille ja jos ei tule, se vasta on kurja vastoinkäyminen.

Vaikka mediasta ehkä saakin sen käsityksen et hyvä elämä on sama kuin kauneus, koulutus ja onni, niin se ei kyllä ole ihan totta. Onnellisuuskin tarkoittaa ihmisille eri asioita. Mulle hyvä elämä on sitä että voi tehdä oman itsensä näköisiä ratkaisuja, on tarpeeksi sekä vapaa-aikaa että haasteita ja saa tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja on hyvä tukiverkko. Kauneuden tai kouutuksen kanssa mun onnella ei ole mitään tekemistä. Kiiltokuvaperhe muuten ei useimmiten ole kovinkaan syvällinen, kun arvot ovat pinnallisia. Ja musta on aina surullista jos lapset joutuu kasvamaan kovin pinnallisessa ja tunneköyhässä perheessä. En kadehdi ketään, koska mun elämäni on just sellainen, missä mun on hyvä elää.

meille ollaan kateellisia, ihan avoimesti. Meidän parisuhteesta ja mun ihanasta miehestä :)

tällainen perus-av-kaikki-kahdehtii-minua -tapaus. Mistä ihmeestä huomaat, että joku kadehtii? Mistä nämä ihmiset tietävät, millainen parisuhteenne on? Mistä he tietävät, millainen miehesi on? Onko hän siis heidänkin kanssaan, ollut joskus tai on satunnaisesti?

Ja mietipä, kuinka paljon ihanampi parisuhteesi olisi, jos keskittyisit siihen oikeasti, etkä kyttäämään kuka sitä kadehtii..!

löytyy aina joku joka on jollekin kateellinen. Mielenterveyspotilaatkin kadehtivat vähemmän sairaita.

ihannoin perheitä, joissa mies töissä, nainen kotona ja kaikki ok perheessä. En kadehdi korkeasti koulutettua naista/työssäkäyvää naista. Kauneus on katsojan silmissä, yleisesti olen kateellinen pretty womaneille

mutta korkeastikoulutettuja (kunnalla töissä, joten palkka sen mukainen) ja ostimme juuri hyvältä alueelta omakotitalon, johon olemme joutuneet tekemään tosi paljon remonttia. Tarkoituksella siis ostimme huonompikuntoisen, kun ei noihin parhaisiin olisi ollut varaa. Sitä ennen asuimme pitkään kaksiossa ja saimme siitä mukavasti voittoa. Remonttia olemme tehneet itse ja melko edullisilla materiaaleilla. Elämme myös tosi niukasti monien muiden asioiden suhteen, kuten vaatteet, elektroniikka.



Ärsyttää, kun yksi tuttavapariskunta on sanonut monta kertaa, että hyvähän se teidän on tällaisia taloja ostella, kun teillä on niin hyvät palkat. Plaah. Ei ole mielestäni ihan koko totuus, vaikka itse olenkin tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämäämme.

löytyy aina joku joka on jollekin kateellinen. Mielenterveyspotilaatkin kadehtivat vähemmän sairaita.

kadehdit koko ajan. Älä luule, että kaikki muut ajattelevat kuten sinä!

Olen ollut itsekin mielenterveyspotilas, ja eipä kuule siinä tilassa tultu kahdehdittua yhtään ketään...

olen kaunis, samoin lapsemme ja miehenikin on komea. Tosin mieheni ei ole hirveän pitkä, joten riippuu kriteerin tiukkuudesta lasketaanko hänet mukaan ;D



Meillä vanhemmilla on akateeminen koulutus ja varmasti näytämme todella onnellisilta ulospäin. Täytyy kyllä sanoa, että en ole ikinä kuullut/ huomannut, että joku olisi meille kateellinen.



Jos olisin itselleni/ perheellemme kateellinen jostain, niin se ei olisi mikään noista asioista. Vaan se, että minulla on tavallista lapsiperheen äitiä paljon paremmat mahdollisuudet liikkua paljon. Mieheni ja muu elämäntilanteeni mahdollistaa sen, että voin käydä monta kertaa viikossa salilla, juoksemassa ja tanssitunneilla, mikä on ihanaa! Eli jos kadehtisin itseltäni jotakin, niin ehdottomasti tuota, en ulkonäköä tai koulutusta tmv. :)

enkä usein rahaakaan. Sen sijaan saatan olla kateellinen siitä, jos lapsilla on hyvä välittävä isä, lapseni isä, kun on kuollut.

eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa. Kauneus on ihan yhdentekevää, muuttuu vuosien myötä, voi kadotakin. Jos haluaa kouluttautua ammattiin johon tuntee intohimoa se vaatii työtä ja riskinottokykyä ja joustamista ympäristöltä. Joku pelkkä titteli tai tutkinto on yhtä tyhjän kanssa. Oleellista on mitä sillä tutkinnollaan tekee.

Onni taas on elämän sivutuote, ei mikään pysyvä tila. Eletään elämää miten parhaiten osataan ja välillä ollaan onnellisia. Työn ja lasten asettamien haasteiden keskelläkin sanon, että rakastava parisuhde miehen kanssa on vaatinut minulta eniten uskallusta ja työtä.

On kyllä kannattanut :)

Toi kuulostaa liikaa kaunareille. Todellisessa elämässä ihmiset on toisilleen kateellisia jostakin konkreettisemmasta. Ei toisen onnea voi tietää, joten ei sitä juurikaan voi kadehtiakaan ja kauneuskin on katsojan silmässä ja hyvä koulutuskin jo on aika monella.

mutta rumille, peruskoulun kesken jättäneilla ja köyhille ja onnettomille perheille on pirun kateellinen. Se on minulta pois.