Meidän lapsi on kummille vähäarvoisempi kummilapsi

Oma ystäväni tarjoutui (!) esikoisemme kummiksi ja toki olimme häntä kummiksi ajatelleetkin, koska olimme tuolloin hyvin läheisiä. Jo raskausaikanani tämän kummin läheisin lapsuudenystävä tuli myöskin raskaaksi. Ehkä vuoden verran kummitäti jaksoi noteerata molempia kummilapsiaan, mutta hyvin pian meidän lapsemme unohtui kun taas tämä toinen kummilapsi saa kaiken ajan ja huomion.



Sääliksi käy esikoista, joka nykyään aina ihmettelee, miksei hänen kumminsa koskaan soita tai käy, päinvastoin kuin kuopuksemme kummi. Ymmärrän kyllä, että elämä nyt vaan heittelee ihmisiä eri suuntaan ja toki meillä on muutoin paljon rakastavia ihmisiä esikoisemme ympärillä. Silti vähän harmittaa, kun tämä kummitäti alunperin oli itse tunkemassa kummiksi, mutta sitten se into niin äkkiä laantui.

minä ainakin välitän sata kertaa enemmän toisesta kummilapsestani kuin toisesta. toinen on siskoni poika ja toinen taas mieheni siskon poika. Ja arvaatte varmaan että oman siskoni poika on se tärkein. ja tottakai onkin, siskoni kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä, toisen pojan äidin kanssa en ole juurikaan tekemisissä koska ei olla niin läheisiä, niin eipä siinä sitten tule oltua tämän pojankaan kanssa tekemisissä. eikä kyllä kiinnostakaan, en olisi tämän lapsen kummiksi halunnut, eikä olisi miehenikään, mutta mies ei sitten saanut EI:tä suustaan kun kummiksi kysyttiin.kaiken lisäksi lapsi on rumakin, niin ihmekös tuo ettei kiinnosta.

Mä pyysin jo raskausaikana yhtä tiettyä ystävääni tulevan lapsen kummiksi kun hän oli minulle tärkeä ja nimenomaan halusin kummiksi henkilön jolla ei vielä ole kummilasta jottei tuollalailla käy ja hän ilomieli suostui. Mutta sitten hänen toinen ehkä vähän läheisempi ystävä sai lapsen vähän ennen minua ja tästä tuli tuonkin lapsen kummi. Puhuttiin tämän kummin kanssa ja hän oli sitämieltä että voi ihan hyvin olla vielä meidänkin lapsen kummi ja niimpä hänestä tuli meidänkin lapsen kummi. Kas kummaa häntä paljoakaan näy, jos näkyy niin samalla täytyy olla mukan tuo toinenkin kummilapsi ja hänen äitinsä. Meillä ei juuri koskaan käy, mutta toisen lapsen luona kyllä käy väh. viikottain...

minä ainakin välitän sata kertaa enemmän toisesta kummilapsestani kuin toisesta. toinen on siskoni poika ja toinen taas mieheni siskon poika. Ja arvaatte varmaan että oman siskoni poika on se tärkein. ja tottakai onkin, siskoni kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä, toisen pojan äidin kanssa en ole juurikaan tekemisissä koska ei olla niin läheisiä, niin eipä siinä sitten tule oltua tämän pojankaan kanssa tekemisissä. eikä kyllä kiinnostakaan, en olisi tämän lapsen kummiksi halunnut, eikä olisi miehenikään, mutta mies ei sitten saanut EI:tä suustaan kun kummiksi kysyttiin.kaiken lisäksi lapsi on rumakin, niin ihmekös tuo ettei kiinnosta.

kiva kummi.. Tuli ihan paha mieli kummilapsesi puolesta. Olisi ansainnut paremman, rumaksikin haukut :( Sinä olet ruma.

Jos mietitään sitä että veljelleni syntyy lapsi, jonka kummiksi pääsen/ryhdyn ja että olisin myöskin ystäväni/tuttavani/kaverini lapsen kummi. Niin toki onhan siinä verisukulaisuus, kiintyms tms ns läheisempi on se veljeni lapsi kuin se toinen lapsi...



En nyt osaa selittää asiaa oikein, mutta noin jotenkin se menee...



Kuitenkin tasapuolisesti yrittäisin ehkä lapsukaisia hoitaa jne mitä nyt ikinä kummiuteen kuuluu...



Toki myös onhan siinä suvuttain kummiperinteitä tahi mitä tämä nyt onkaan: kummin merkitys

minä ainakin välitän sata kertaa enemmän toisesta kummilapsestani kuin toisesta. toinen on siskoni poika ja toinen taas mieheni siskon poika. Ja arvaatte varmaan että oman siskoni poika on se tärkein. ja tottakai onkin, siskoni kanssa olen muutenkin enemmän tekemisissä, toisen pojan äidin kanssa en ole juurikaan tekemisissä koska ei olla niin läheisiä, niin eipä siinä sitten tule oltua tämän pojankaan kanssa tekemisissä. eikä kyllä kiinnostakaan, en olisi tämän lapsen kummiksi halunnut, eikä olisi miehenikään, mutta mies ei sitten saanut EI:tä suustaan kun kummiksi kysyttiin.kaiken lisäksi lapsi on rumakin, niin ihmekös tuo ettei kiinnosta.

kiva kummi.. Tuli ihan paha mieli kummilapsesi puolesta. Olisi ansainnut paremman, rumaksikin haukut :( Sinä olet ruma.

Olisi varmaan ansainnut paremman kummin joo. minä en tosiaankaan tämän lapsen kummiksi halunnut. mieheni ei vaan kehdannut sanoa ei, kun häneltä kysyttiin meitä molempia kummiksi.

luulen, että tuon pojan vanhemmat nyt kuvittelee poikansa olevan jotenkin erityiasemassa meidän elämässä verrattuna muihin suvun lapsiin kun on kerta kummilapsi. no ei tod ole! nytkin äitinsä haluaisi että poika voisi tulla meille kesällä yökylään, kun me asumme maalla ja täällä on heidän kerrostalolähiöön verrattuna kaikkea jännää, traktoreita, eläimiä ym. en aio todellakaan ottaa poikaa meille. siskolle oon sen sijaan sanonut että haluaisin hänen poikansa joskus meille hoitoon.

en olisi tämän lapsen kummiksi halunnut, eikä olisi miehenikään, mutta mies ei sitten saanut EI:tä suustaan kun kummiksi kysyttiin.kaiken lisäksi lapsi on rumakin, niin ihmekös tuo ettei kiinnosta.

Sinunhan EI olisi ollut pakko ryhtyä tämän toisarvoisen ja ruman lapsen kummiksi, vaikkei miehesi osannutkaan kieltäytyä. Olisit antanut miehesi ilmoittautua kummiksi ja itse kieltäytynyt kunniasta.

Sääliksi käy joko kummilastasi tai sitten sinua "aikuista" joka tällaisella asialla provoilet.

mieheni veljen tytön kanssa, jolle myös olemme kummeja. Emme ole oikein tekemisissä miehen velejen vaimon kanssa, joten en näe tyttöä kovinkaan usein, pakollisissa sukujutuissa yms.



Harmi se on , tyttö on ihana ja syytön siihen. Ostan aina samanarvoiset lahjat kaikille kummilapsileni mutta harmillista se on, että läsnä en hänelle ole sillä tavoin kuin oman siskoni pojalle.

en olisi tämän lapsen kummiksi halunnut, eikä olisi miehenikään, mutta mies ei sitten saanut EI:tä suustaan kun kummiksi kysyttiin.kaiken lisäksi lapsi on rumakin, niin ihmekös tuo ettei kiinnosta.

Sinunhan EI olisi ollut pakko ryhtyä tämän toisarvoisen ja ruman lapsen kummiksi, vaikkei miehesi osannutkaan kieltäytyä. Olisit antanut miehesi ilmoittautua kummiksi ja itse kieltäytynyt kunniasta.

Sääliksi käy joko kummilastasi tai sitten sinua "aikuista" joka tällaisella asialla provoilet.

Siis tuo miehen sisko kysyi mieheltäni "Tuletteko TE tarjan kanssa kummeiksi meidän pojalle?" ja mies oli vastannut että joo. vaikka aiemmin olimme miehen kanssa puhuneet että toivottavasti eivät pyydä meitä.

no, pakollisilla synttäreillä käydään jne.. minä hoidan meillä ostosten teon, enkä tälle lapselle häävejä lahjojakaan osta, kummeushan ei ole lahjoista kiinni. en muutenkaan tykkää siitä ajatuksesta että kummien pitäisi olla hankkimassa kummilapsilleen kaikkea hienoa, pöh.

Vaikka mieheltäsi olisi pyydetty TEITÄ lapsen kummiksi, sinulla on kuitenkin omasta puolestasi täysi oikeus kieltäytyä. Vai onko sitten helpompaa mennä mukana kun kerran mies tuli luvanneeksi, ja takana päin jurputtaa kun ei yhtään kiinnosta?

Pääsin ystäväni lapsen kummiksi, ja olin siitä aidosti innoissani. Lapsista en tiennyt mitään, oli koko suku- ja tuttavapiirin eka vauva. Aluksi tavattiin usein, mutta aloite aika lailla minulla. Lahjalistoja tuli jo 1-vuotissynttäreille ja aina soitettiin tapaamisen toivossa, kun oli joko synttärit, nimipäivä tai joulu lähellä. Muuten minä olin sitten se, joka otti yhteyttä.



Kaksi vuotta myöhemmin syntyi miehen siskolle vauva, jonka kummeiksi minä ja mieheni pääsimme. Olin läheinen miehen siskon kanssa, ja näimme viikottain. Sain hoitaa tätä kummilasta äärettömän paljon, joten ilman muuta hänestä tuli minulle rakkaampi kummilapsi.



Ostan aika lailla samanarvoisia lahjoja mutta vanhemmalle kummilapselleni olen alkanut ostaa lahjaksi yhteistä aikaa, koska muuten ne tapaamiset ovat niin harvoin ja aina koko perheen voimin, jolloin kummilapseni saattaa olla esim. kaverinsa kanssa huoneessaan. Nuoremmalle en tällaisia lahjoja osta, koska näemme usein.



On pakko sanoa, että eihän ihmissuhdetta voi pakottaa samankaltaiseksi tai edes täysin tasapuoliseksi jonkun toisen ihmissuhteen kanssa. Rahallisesti vanhempi kummilapseni saattaa jopa saada kalliimpaa (ostan lahjaksi teatterilippuja tms. ja vien samalla myös syömään ja aina siellä ravintolassa saa vielä jonkin pienen lahjan), mutta ajallisesti tietysti nähdään vähemmän. Nuorempi kummilapseni käy meillä yökylässä ja on myös meillä hoidossa, ja koen, että nämä vanhemmat arvostavat minua ja apuani. Isompaa kummilastani olen saanut hoitaa yhdeksän vuoden aikana kolme kertaa, jokainen kerta on ollut muutamia tunteja. Toki siis olen tämänkin kummilapsen kanssa ollut kahden näillä teatterireissuilla mutta siis minua on pyydetty hoitajaksi tasan kolme kertaa (ekan ja kolmannen kerran kerjäsin itse mutta siis vanhemmilla oli menoa ja miettivät hoitojärjestelyjä). Koen, että minua ei arvosteta eikä minuun luoteta. Kelpaan lahja-automaatiksi ja sellaiseksi välttämättömäksi pahaksi, jota voidaan tavata, jos ketään muuta ei löydy viihdyttämään lapsia.



Aina se vika ei ole yksinomaan kummissa. Jos tapaamiset eivät luonnostaan ole helppoja (nuorempaa kummilastani näemme myös anoppilassa ja varsinkin vauva-aikana yövyimme kaikki siellä yhtäaikaa paljon ja pääsin siten hoitamaan vauvaa turvallisesti vauvan äidin läsnäollessa), voi se väkipakolla tapaaminen olla kaikille epämieluisaa ja hankalaa ja vaikeuttaa siihen kummilapseen tutustumista. Kun olosuhteet ovat erilaiset, on se ihmissuhdekin erilainen. Näin se vaan on, ja on aika lapsellista etsiä siihen yhtä syyllistä.

Sinänsä ymmärrän ettei lapseni ole hänelle kauhean tärkeä koska sellaista elämä vain on. Kummin täytyy pitää lapseen yhteyttä, ei kai kummilapsen tarvitse elämässä millään ykkössijalla olla. Mutta se mikä mua todella surettaa on, että kummi ei nykyään edes juuri noteeraa lastamme tullessaan meille.



Hän tulee selvästikin tapaamaan vain minua. Ei viimeksi edes moikannut kummilapselleen, kyllä se harmittaa. Jotenkin huonoa käytöstä mielestäni. Synttäreille kyllä tulee mutta haluaisin eniten että kummilapsella olisi hänelle edes tervehtimisen veran väliä.

minä ton jälkeen enää erikseen lähtenyt soittamaan ja kieltäytymään. Joo helpompaa mennä mukana ja seläntakana jurputtaa. Ja minullahan on myös oikeus jurputtaa. olen ehkä kummi mutta sydämeeni se lapsi ei tule pääsemään. minulla hän on vain yksi sukulaislapsi muiden joukossa. vanhempien kannattaisi oikeasti miettiä kummivalintoja tarkkaan. oisivathan voineet pyytää vaan mieheni, ilman minua, jota eivät edes niin hyvin tunne. vaikka varmaan pyysivät minut mukaan sen takia, että lapsi saisi lahjoja, mieheni kun ei kaupoissa käy, joten lahjojen osto on minun vastuullani ja he tietävät sen..

Vaikka mieheltäsi olisi pyydetty TEITÄ lapsen kummiksi, sinulla on kuitenkin omasta puolestasi täysi oikeus kieltäytyä. Vai onko sitten helpompaa mennä mukana kun kerran mies tuli luvanneeksi, ja takana päin jurputtaa kun ei yhtään kiinnosta?

No eihän kummius nykyaikana oikeasti mihinkään velvoita, lähinnä se on kiva tapa osoittaa esim. kaverille että kokee hänet tärkeäksi ihmiseksi omassa elämässään ja haluaa "sitoa" kaverin pitemmäksi aikaa samoihin piireihin. Hieman karsastan tuota kavereiden pyytämistä kummeiksi, kun selvää on että elämäntilanteet ja kaverit vaihtuu, parin vuoden päästä saattaa olla ihan muissa kuvioissa kuin kummi eikä tule nähtyä. Omalle kohdalle on käynyt vielä niin että kaveri on lopettanut yhteydenpidon lähes kokonaan kummiuden jälkeen, odottaa että minä pidän yhteyksiä kun on se kummi"velvollisuuskin"! Todella rasittavaa ja ikävää, ja pahinta tietysti lapselle ja ystävyyskin muuttuu helposti pelkäksi rasitteeksi jos ei olekaan enää mitään yhteistä millä ystävyyttä jatkaa.



Ise en ole nähnyt kummejani 15 v jälkeen, velvollisuus kun loppui rippileiriin...vanhempien kavereita olivat ja kun kaveruus laimenee niin kummilapset on aika orvossa asemassa. Itse pyrinkin suosimaan sukulaisia tuohon hommaan kunhan sen aika toivottavasti joskus tulee...näkee edes jouluna sitten. Eikä kummilapsi ole todellakaan korkeammassa arvossa kuin muut lapset, olen siskon pojan kummi ja toisen siskon lapset on ihan yhtä tärkeitä!