Vertaistukea kaivataan!
Niin. Meillä on 3 ihanaa, pientä tyttöä, kaikki alle 4v. Hoidan heitä kotona ja nautin siitä, en siis ole katkera kotiäiti vaikka toisinaan olenkin todella väsynyt. Rakastan miestäni 13 yhteisen vuoden jälkeen ja enemmän kuin mitään muuta, haluan pitää perheemme kasassa. Mies on ihan mahtava, leikkisä isä lapsillemme.
Ongelma on miehen työajat. Hän on työpaikallaan keskijohtoportaassa pidetty sekä tunnollinen työntekijä. Hän pitää työstään, mutta kuitenkin häntä itseäänkin rassaa pitkät työpäivät. Työpäivät venyvät (yleensä n. 10-14h kun työaika on 8h, ja ne mitä ei ehdi silti vielä viikolla tehdä käydään tekemässä viikonloppuna) pitkälti sen takia, että työtehtäviä annetaan enemmän kuin mihin varsinaiset työtunnit riittävät. Mutta osa syynä on myös hänen liiallinen kiltteytensä työnantajaa kohtaan - jos joku toinen työntekjä on ahtaalla, jää hän paikkaamaan hommat loppuun. Tiedän, että työnantaja arvostaa häntä, mutta käyttää myös hyväkseen hänen kiltteyttään.
Mies puhuu ajoittain uudelleen kouluttautumisesta tai muusta ratkaisusta, saman alan (koulutustaan vastaavaa) työtä kun ei meidän pienellä paikkakunnalla muualla ole. Kuitenkaan hän ei tee asialle mitään vaan tilanne jatkuu samana viikosta ja kuukaudesta toiseen. Työnantajan puolelta on turha odottaa minkäänlaisia myönnytyksiä. Samasta työpaikasta on jo useampi jäänyt pois työuupumuksen tai muun vastaavan vuoksi.
Olen yrittänyt olla kannustava vaimo, antanut ymmärtää että kyllä me täällä kotona pärjätään enkä ole vaatinut häntä osalistumaan viikolla kotitöihin tms. Kotona ollessaan hän kyllä osallistuu lasten hoitoon, mutta muuhun ei riitä paukkuja eikä aikaa. Silloin kun hän miettii lähtisikö vielä kouluun tai hakisiko muita töitä, kannustan häntä ja vakuutan että pärjäisimme pienemmilläkin tuloilla.
Tänään kuitenkin ahdistus kasvoi ihan yllättäen niin huippuunsa, että en tiedä mitä tehdä. Olin tyttöjen kanssa yksin kauppareissulla klo 17 jälkeen ja katselin muita perheitä, joilla kaikilla tuntui olevan molemmat vanhemmat paikalla. Nyt tuntuu siltä että olen venynyt täyteen mittaani ja ainoa ratkaisu on laittaa mies selkä seinää vasten - joko työajat pysyvät aisoissa, hän etsii uuden työpaikan tai on viikonloppuisä eri osoitteessa. Ehkä kannustavan vaimon rooli ei olekaan se, mikä parantaa meidän perheen hyvinvointia vaan minun pitäisi osata vaatia enemmän, perheen edun vuoksi? Ei tämä ole sellaista elämää, mitä lapsilleni haluan tarjota. On vaikeaa selittää melkein joka päivä 3,5 -vuotiaalle, ettei isi tule kotiin kuin vasta myöhään illalla. Kaikki voisimme varmasti paremmin jos mies tulisi kotiin klo 17 mennessä. Ehtisimme tehdä jotakin myös arki-iltaisin - muutakin kuin hoitaa iltatoimet kimpassa. Ja parisuhdekin voisi varmasti paremmin kun aikaa yhdessäoloon ja vastuun jakamiseen olisi enemmän.
Olenko kohtuuton jos esitän tällaisen ultimatumin? Kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (9)
Työnantaja taitaa rikkoa lakia. Mitä lukee työsopimuksessa? Suosittelisin, että mies alkaa kylmänviileästi noudattaa työsopimuksen aikoja. Jos tulee irtisanotuksi, pääsee ansiosidonnaiselle. Hakemuksia muualle, tai ehkäpä voisitte jopa muuttaa muualle? Jos työvuosia on yli 8, miehesi saa aikuiskoulutustukea, muutoin opiskeluvuodet voivat tulla kalliiksi, mikäli yksi ammatti on jo olemassa.
Mitä jos mies valitsee viikonloppuisyyden? Hän ei pysykään vähentämään työtunteja. Ei se ole niin helppoa kuin tunnut ajattelevan.
Ylemmillä toimihenkilöillä ei ole viikkotyöaikaa eikä ylityökorvauksia makseta.
Työnantaja taitaa rikkoa lakia. Mitä lukee työsopimuksessa? Suosittelisin, että mies alkaa kylmänviileästi noudattaa työsopimuksen aikoja. Jos tulee irtisanotuksi, pääsee ansiosidonnaiselle. Hakemuksia muualle, tai ehkäpä voisitte jopa muuttaa muualle? Jos työvuosia on yli 8, miehesi saa aikuiskoulutustukea, muutoin opiskeluvuodet voivat tulla kalliiksi, mikäli yksi ammatti on jo olemassa.
jolla ei ole työehtosopimusta. Työsopimuksessa työajaksi on merkitty 8h. Ylitöistä ei makseta korvauksia, vaan ne saa pitää vapaina. Ongelma on ettei ikinä tule päivää jolloin ne vapaat voisi oikeasti käyttää. Työnantaja rikkoo lakia varmaan monessakin asiassa, tai ainakin kulkee harmaalla alueella. Työntekijöillä ei esim. ole minkäänlaista työterveyshuoltoa. Ilman työehtosopimusta noihin on kuitenkin hirmu hankala puuttua.
Mies on ollut ko. paikassa töissä n. 4 vuotta, ja lähes koko sen ajan olemme keskustelleet tästä samasta ongelmasta. Olemme punnineet vaihtoehtoa poismuutosta, mutta 3 pienen lapsen kanssa on ihanaa asua lähellä molempia isovanhempia.
Ja 4, en kuvittelekaan että tilanne olisi miehelleni missään tapauksessa helppo. Tiedän että hän kärsii tilanteesta ihan niinkuin me muutkin. Mutta jotain on vaan pakko tehdä ettei meille käy niin kuin 1:lle!
ap
Ymmärrän niin sinua. Minua auttoi kun laitoin miehen selkä seinää vasten, eli sovimme todella kotiintuloajan, klo 17.30. Tuosta voi poiketa, mutta silloin hän ilmoittaa. Olen huomannut, että jo paine ilmoittaa myöhästymisestä tekee sen miehelle itselleenkin näkyväksi.
Lisäksi olen koettanut vapautus nauttimaan siitä taloudellisesta helpotuksesta, jonka toisen intohimoinen suhde töihin tuo ja esim.palkannut siivoojan satunnaisesti.
mies, pistää työn perheen edelle... pistä se mies aisoihin ja ainakin viikonloput pitää olla kotona lasten sun kanssa. en pidä miestäsi hyvänä isänä, vaikka varmasti sitä olisikin kun antaisi lapsilleen aikaa
Minullakin yrittäjämies tekee ympäripyöreitä päiviä. En minä voi aikuista ihmistä muuttaa, vaan hänen olisi itse tajuttava oma parhaansa.
Huolestuttaa, että terveys jossain vaiheessa pettää, kun tuskin nukkuukaan.
Toki asioista on hyvä keskustella, ja teillä on hieman eri tilanne, kun miehesi on "vain" työntekijänä. Teidän tilanteessa harkitsisin myös muuttoa ja uutta työpaikkaa, jos tilanne ei parane.
15h/vrk ja kolme pientä lasta. Sinnittelin, kunnes lapset isompia ja erosin. Raja tuli täyteen jossain vaiheessa, etenkin kun mies vain nukkui kotona käydessään.