En uskalla kertoa raskaudesta..

heidän on varmastti todella vaikea pitää sinua tarpeeksy kypsänä parisuhteeseen ja vanhemmaksi, jos et toisaalta uskalla kertoa tuollaista vanhemmillesi ja elää tekemäsi valinnan kanssa.



Siis sä oot valinnut tehdä lapsen. Nyt sun pitäisi ottaaa siitä vastuu myös ja tunnustaa asia ihan julkisesti. Vai meinaatko myös silloin paeta vängyn alle piiloon, kun lapsesi hölmöilee ja sun pitäisi ottaa kasvatusvastuu?

että välit piti katkaista? Eikö hän pidä miehestäsi vai mistä on kyse? Vai oletko tosi tosi nuori?

niin kauan kuin annat kohdella itseäsi kuin ovimattoa.



Jos koet olevasi aikuinen omasta elämästäsi ja teoistasi vastuussa oleva nainen, otat härkää sarvista ja ilmoitat raskaudestasi. Jos sukulaisille ei kelpaa, sanot soronoo.

Minulla on psykologian tutkinto ja ymmärrän muutenkin ihmisiä erittäin hyvin.



Itse rakastan vanhempiani ja sisaruksiani yli kaiken ja ymmärrän ja hyväksyn sen, että heillä on täysin erilainen maailmankatsomus ja aatteet kuin minulla.



Kun en saanut valmistumisen jälkeen töitä, äitini jankutti aina minut nähdessäni samoista asioista eli hanki uusi ammatti ja hae koko ajan töitä. Näin häntä jatkuvasti ja puhuimme puhelimessa paljon ja aina keskustelu päättyi samaan moittimiseen mikä satutti ja aiheutti minulle migreeniä ja päänsärkyä. Otan kaiken sen vastaan koska rakastan häntä, mutta hän ei ole lopettanut valittamista, vaikka olen sanonut, että olen tehnyt kaiken mitä hän on ehdottanut ja että saan asian vatvomisesta aina stressiä sekä päänsärkyä ja migreeniä eikä yöllä nukuta kun stressaan työttömyydestäni. Huonot ja liian vähäiset yöunet aiheuttavat migreeniä ja päänsärkyä myös. Saan todella pahoja migreenikohtauksia aina.



Haen kaikkia töitä ja lisäkouluttaudun koko ajan. Osa-aika töitä alankin tekemään sairauslomani loputtua työkokemuksen takia, vaikka palkka on todella pieni ja töitä on vähän.



Äitini melkein kuoli parisen vuotta sitten ja hän elää nyt lääkkeiden avulla. Vanhempani ovat jo eläkeiässä. Haluan, että heillä on kaikki hyvin enkä halua ikinä riidellä heidän kanssaan.



Kuitenkin, jos olisin raskaana ja saisin kuulla siitä ja miehestäni koko ajan kaikkea negatiivista, moittimista ja arvostelua se aiheuttaisi minulle erittäin kovaa, jatkuvaa stressiä mikä ei olisi hyväksi lapselle, kuten ei päänsärkyyn ja migreeniin otettavat voimakkaat lääkkeetkään.



Asun nyt samassa kaupungissa ja lähellä vanhempiani ja muita sukulaisiani. Sisarukseni ja äitini ovat aiheuttaneet minulle aina stressiä moittimisellaan ja arvostelullaan, kun en ole samanlainen kuin he. Kuitenkin en voi muuttaa toiseen kaupunkiin nyt mieheni kanssa.



Kuitenkin minulle tulisi vielä pahempi olo, jos katkaisisin välit vanhempiini ja sukulaisiini. Jos he eivät osaa muuttua niin hyväksyn heidät virheineen päivineen.



Olen puhunut heidän kanssaan asiasta, mutta tilanne on jatkunut entisellään. Äitini sanoi minulle kerran, että jos et halua kuulla heidän arvosteluaan ja mielipiteitään niin älä kerro heille asiasta. Sitä olen pitkälle noudattanutkin elämässäni.



Jos tulisin raskaaksi niin en kertoisi siitä ainakaan 3 kk:een heille, koska en haluaisi, että lapsi kärsisi stressistäni, migreenilääkkeistäni ja voisin saada jopa keskenmenon stressin aiheuttamien oireiden vuoksi.



Itselläni on hyvä itsetunto ja olen fyysisesti ja henkisesti terve. Olen vain todella herkkä moittimiselle ja arvostelulle. Suurin osa ihmisistä reagoi sellaiseen samalla tavalla, mutta minulla stressin aiheuttama migreeni ja univaikeudet tekevät tilanteestani huonomman.



Kertoisin tuossa vaiheessa jo asiasta sukulaisilleni ja selittäisin ystävällisesti, että miksi en ole kertonut asiasta aiemmin. Pitäisin harvemmin yhteyttä stressiä ja pahaa oloa aiheuttaviin ihmisiin ja ehkä he joskus ymmärtävät lopettaa moittimisen ja arvostelun.



Jos haluaa hyvää toiselle ja rakastaa häntä niin kehuminen ja kannustaminen auttavat heitä menestymään ja pärjäämään kaikessa paremmin. Moittiminen ja arvostelu vain satuttavat ja aiheuttaa pahaa mieltä, huonoa itsetuntoa ja lannistaa ihmisen. Monille sen aiheuttama stressi aiheuttaa myös psykosomaattisia oireita, ruoansulatusvaivoja, kipuja, päänsärkyä, migreeniä, ahdistusta, masennusta jne., jotka eivät ole hyväksi sinulle eivätkä lapsellesi (kuten ei ikinä kenellekään). Sinuna selittäisin asian heille ystävällisesti ja vähentäisin yhteydenottoa, jos sama jatkuu aina vain.



Muista, että sinun elämäsi on sinun asiasi ja kaikki ihmiset ovat erilaisia. Minua on auttanut se, kun ymmärsin, että äitini ja sisarukseni ovat täysin erilaisia kuin minä eivätkä he kykene ymmärtämään muita kuten minä. Kaikki eivät kykene asettumaan toisten rooliin ja samanlaiseen empatiaan niin hyvin kuin toiset. He eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta eivät osaa vain lopettaa arvosteluaan ja moittimistaan kaikesta, mitä teen erilailla kuin he, koska ovat ikänsä tehneet sitä. Elän kunnollista elämää, kuten hekin. Itse en ole lapsesta asti halunnut riidellä kenenkään kanssa, joten en ole sanonut heille ja muillekaan vastaan (jollei tärkeätä tehdä niin)ja hauku/moiti takaisin, joten he eivät tajua että ne satuttavat minua. Kun asuin toisessa kaupungissa, vierailin sukulaisteni luona harvemmin ja soittelin heille harvemmin. Olin silloin onnellisempi enkä ahdistunut mistään. Olen huomannut, että välitkin paremmat, kun näkee harvemmin.



Kaikkea hyvää teille ja onneksi olkoon lapsesta.:)



T.Leila