Kannattaako 9-vuotiaan ammattihaaveet ottaa tosissaan?

siinä 20 luokkakaveria oli kirjannut ammatttihaveensa. Yksi on nyt aikuisena sillä alalla josta jo tuolloin haaveili.

Joidenkin ammattihaave pysyy samana ja haaveesta tulee totta.



Suurimmalla osalla haaveet vaihtuu ja haaveammatteja voi olla lapsuusaikana useampia.



Aika näyttää.

"kunnioittavasti", siis kuunnellen. Muuta ei tarvitse tehdä. Kunhan ei vain torppaa ideoita heti alkuunsa tai ala hössöttää asian ympärillä niin, että lapsi tuntee ideansa varastetuksi.



Tietty jos kyse olisi vaikka 9v lapsesta, jolla matikka tosi huono, eikä motivaatiota läksyihin, mutta puhuisi koko ajan kuinka hänestä tulee diplomi-insinööri jollekin tietylle alalle, niin ehkä voisi vihjata läksyihin panostamisesta ja opintojen vaatimista taidoista.

Minun yksi luokkakaveri halusi jo alaasteella lastenlääkäriksi, ja on valmistunut lääkäriksi.

Oma lapseni on myös jo alaluokilta halunnut arkkitehdiksi, ja on nyt hakenut opiskelemaan rakennus DIksi.



Osalla lapsia saattaa jo hyvin nuorena olla vahva halu jollekin alalle, ja jos luonne, taidot, mieltymykset ym. antavat suuntaa tuohon ammattiin, niin sitten vain tukemaan tulevissa harrastuksissa ja opinnoissa!

Tietty jos kyse olisi vaikka 9v lapsesta, jolla matikka tosi huono, eikä motivaatiota läksyihin, mutta puhuisi koko ajan kuinka hänestä tulee diplomi-insinööri jollekin tietylle alalle, niin ehkä voisi vihjata läksyihin panostamisesta ja opintojen vaatimista taidoista.

En oikein tiedä pitäisikö vihjata vai antaa pojan opiskella omalla tavallaan (joka ei kyllä sitten enää yläasteellakaan "riitä" jos ihan oikeasti mielii tuota tiettyä ammattia)...

Mutta jos se on joku astronautti, maailman paras rokkitähti tai sirkuseläinten kesyttäjä, niin voihan sitä sanoa vaan että juu juu sitten aikuisena.

Olisko edellytyksiä?

Muttei ole koulunkäynnistä NYT niin paljoa kiinnostunut, mitä lääkisopinnot sitten joskus tulevaisuudessa vaatisivat (siis hyvää numeroa peruskoulun ja lukion päättärissä).

Olen kyllä kertonut että lääkikseen on mahdollista päästä vaikka lukiota käymättäkin, mutta kivisempi tie ehkä edessä?

Siis mietin tässä nyt sitä että lääkis vaatii sellaisia opiskelutottumuksia, ettei niitä heti opi jos ei alun alkaenkaan ole tottunut juurikaan esim. kokeisiin lukemaan (ts. ei kiinnosta, patistan kyllä harjoittelemaan ja lukemaan mutta tekee sen siksi kun käsketään, ei siksi että itse haluaisi). Yleensä saa kyllä kohtalaisia numeroita.

En yhtään epäile etteikö vois joku päivä olla sellanen :)

ymmärrä asennetta, jos lapsella on hankalasti saavutetttava ammattitoive, miksi ei siinäkin voisi tukea. Meidän 10v haaveilee ammattilaisurheilujan urasta ja kyllä minä aikuisena tiedän että se vaatii töitä ja onneakin, mutta tuen lasta silti, ollaan juteltu siitä että kovasti vaatii hommia, että voi saavuttaa unelmansa, mutta kyllä minä silti tuen lasta, kerkeää se myöhemminkin huomaamaan elämän realitetit ja toisaalta miksi ei voisi onnistua. Minä haluan kasvattaa lapseni uskomaan itseensä ja tavoittelemaan unelmiaan.

Mun 9-vuotias kummityttö haaveilee kans tulevansa lääkäriksi. Tuskailee jo nyt, että pitää lukion jälkeen opiskella ainakin seitsemän vuotta ja sitten vielä erikoistua toiset viis :). Jostain siis ilmeisesti kuullut, että vaativa koulu. Itse suhtauduin kannustavasti, kun asiasta kertoi. Kerroin, että pitää osata matikkaa, biologiaa, fysiikka ja kemiaa. Tyttö meinas, että tykkää matikasta. Enkä tietenkään kerotnut, että luultavasti ei tuu heti pääsemään lääkikseen ja voi vaatia montaki hakukertaa. Ehtiihän ne elämän realiteetit tosiaan huomaamaan monta kertaa.



Peruskoulun päättärillähän ei toisaalta ole mitään merkitystä. Sillähän vain varmistetaan jatkokoulutuspaikka. Eikä mun mielestä 9-vuotiaan vielä tarvi murehtia semmosista.

Minusta lasta pitää kannustaa tuossa iässä, oli haave mikä hyvänsä. 9-vuotiaasta voi tulla mitä vain isona.



Ala-asteen läksyjenlukuhalut eivät ennusta tulevia haluja ja taipumuksia. Motivaatio on tärkeintä, tekee sitten mitä hyvänsä. Itse en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun asenteeni tai puheideni takia lapseni hylkäisi ammattihaaveensa.



Turhaa lienee sanoa, että oma suurin unelmani, jota jaksoin 3 vuotiaasta aina 13-vuotiaaksi asti elätellä, kuihtui jatkuvaan vähättelyyn ja tuomitsemiseen vanhempieni taholta. Vieläkin asia harmittaa, sillä sillä tiellä olisin hyvinkin voinut olla onnellinen.

Itse halusin olla Rölli-peikko tuossa iässä isona.

4-v haluaa äidiksi, lääkäriksi ja lentäjäksi. Ollaan sanottu, että hänestä voi tulla mitään vaan, koska on viisas tyttö. En aio koskaan vähätellä lasteni toiveita/haaveita. Sen sijaan olen koittanut lapsille opettaa, että mitään ei saa jos ei itse halua ja yritä.

Itse tietysti ajattelee alan palkkausta ja toimeentuloa, mutta oikeasti pitäisi kannustaa toteuttamaan haaveitaan.

4-v haluaa äidiksi, lääkäriksi ja lentäjäksi. Ollaan sanottu, että hänestä voi tulla mitään vaan, koska on viisas tyttö. En aio koskaan vähätellä lasteni toiveita/haaveita. Sen sijaan olen koittanut lapsille opettaa, että mitään ei saa jos ei itse halua ja yritä.

Sanoimme, että siitäpä vain. Nyt 9v:nä aikoo perustaa ratstustallin. Edelleen sanon, että siitä vain. Tuen, mutten yllytä mihinkään. Kerron realiteettejä siltä osin kun itse ymmärrän/tiedän asioista.

Minun mielestä lapsi saa haaveilla ihan mistä ammatista vain. Toki jos vielä viisitoistavuotiaana on mielessä sellainen ammatti, johon ei ole taipumusta, voin alkaa pysäytteleen. Mutta minusta lapsen kuuluu saada haaveilla ja häntä tulee tukea.

panostamaan koulunkäyntiin!



Ei kai sillä väliä mitä lapsesta lopulta tulee, mut tuohan on hyvä porkkana millä voi yrittää saada lapsen asennoitumaan koulunkäyntiin uudella tavalla.



Eikä kannata kyllä mainostaa tuota et lääkikseen voi päästä lukiota käymättäkin koska se tie on TODELLA kivinen. En kyllä kannustaisi lastani siihen.

äidilläni (joka edelleen elää70-lukua)oli tapana aina latistaa ja kommentti oli vakio:Voi lapsirakas,unohda jo nyt nuo hömpötykset..JA vanhempana :Kyllä ihminen tarvii kunnon ammatin ,eikä mitään kauneushoitoloita...

Aha,ei paljon painanut äitini kommentit

t.15 v hoitolayrittäjänä =)TUE LASTASI JA VARMISTAT ETTÄ HÄN TUKEE SINUA KUN OLET VANHA!

päätin yläasteiässä mikä minusta tulee, vaikka joku jopa pilkkasikin sitä ammattikuntaa ja sillä tiellä nyt olen.