Raskauden vuoksi parisuhde umpikujassa (?!)

Äh, kuulostaa pateettiselta. Mutta jokin on nyt tosi vinossa meidän suhteessa, enkä tiedä, miten asioita korjata.



Tämä on toinen raskaus, eli asioiden ei pitäisi tulla puun takaa miehelle. Mutta kuten ensimmäisellä kerralla, myös nyt pahoinvointi on iso tabu. Mies menee jotenkin sekaisin, muuttuu tylyksi, piikittelee ja jättää henkisesti yksin.



Olen yrittänyt jutella asiasta ja vetää johtopäätöksiä, ja vaikka mies kieltää, vaikuttaa siltä, että mies pitää pahoinvointia jotenkin hermoheikkojen ja hemmoteltujen naisten juttuna, jotka eivät oikeasti haluaisi olla raskaana, mutta ovat tilanteessa jumissa. Eli jos naisella on huono olo raskauden vuoksi ja näyttää sen, nainen antaa ymmärtää, ettei raskaus olisikaan toivottu vaan pitää sitä lähes sairautena.



Mies vielä kommentoi, ettei kukaan hänen tuttavapiirissään ole koskaan kokenut raskauspahoinvointia tai jos on, se on ollut vain pientä ja hetkittäistä. Työpaikallakin naiset ovat tehneet töitä viimeiseen asti. Myös hänen äitinsä on ollut aina hyvässä kunnossa ja energinen raskausaikana (anopin suhtautuminen pahoinvointiin on, ettei sitä ole olemassa).



Mulle alkuraskaudet nyt syystä tai toisesta on kokopäivätyötä. Ekalla kerralla olin lopulta niin heikossa kunnossa oksentelun vuoksi, että viikolla 20 jouduin ambulanssilla sairaalaan. Normaali elämä jatkui vasta viikon 24 jälkeen. Tällä kertaa raskaus on ollut huomattavasti helpompi ja olen pahoinvoinnista ja unettomuudesta huolimatta yrittänyt elää mahdollisimman normaalia ja aktiivista elämää lapsen kanssa. Tästä on seurannut se, että olen ihan poikki illalla, kun mies on lopulta tullut töistä. Mies sitten vinoilee, kun joutuu yksin hoitamaan lasta, kokkaamaan yms. ja mä vaan makaan sohvalla. Ja jos vetoan pahoinvointiin, mies sanoo, ettei kyse ole raskaudesta, vaan mun persoonallisuudesta.



Olemme olleet naimisissa jo vuosikausia ja suurimman osan ajasta parisuhteemme on ollut onnellinen. Jostain syystä mies ei vain kestä, jos en kykenekään syystä tai toisesta normaaliin elämään. Yleensä olen energinen ja pidän langat käsissä. Mies voi rauhassa keskittyä vaativaan työhönsä ja tietää, että asiat on kunnossa kotona, vaikka asuinmaat vaihtuisi tai hän joutuu matkustamaan pitkin maapalloa. Ja sitten...tulen kipeäksi tai nyt raskaaksi pahoinvoinnin kera ja en pystykään kaikkeen siihen, mihin mies on tottunut. Yhtäkkiä parisuhde on vain yhtä suurta riitaa ja tilanteesta ei pääse ulos vasta, kun olen taas kunnossa :/