pakko hehkuttaa vahingoniloani!!

Erosin miehestäni noin 1½ vuotta sitten ja meillä on 2 lasta (asuvat luonani), joiden takia olemme vielä olleet tekemisissä. Eron syynä oli miehen uskottomuus, josta menin aivan hajalle. Nyt olen vihdoin saanut elämäni kasaan. Meillä on lasten kanssa mukavaa perusarkea. Kesällä odottaa elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma, jatkan syksyllä nykyisessä työpaikassani, mutta vakituisena työntekijänä. Olen käynyt treffeillä muutaman kerran, ja tuntuu, että elämä hymyilee ja on mahdollista oikeasti olla onnellinen!



Viikonloppuna mieheni avautui minulle ja sanoi, että kaipaa niin paljon perhe-elämäämme ja minua. Sellaista tavallista arkea, jossa yhdessä jaetaan pieniä arkisia juttuja. Juuri sitä, mitä hän alunperin "karkasi" muiden naisten luokse.



Miehelleni sanoin vain, että ahaa ja siitä lähtien olen itse hykerrellyt vahingonilossani. :D en ole mitään yrittänyt "kostaa", mutta näköjään en ollut ihan vielä päässyt yli erostamme, kun niin hyvältä nyt tuntuu miehen katumus. Itse en enää haikaile miehen perään, enkä aio ottaa sitä takaisin. Elämäni on nyt paljon parempaa!