Täytän loppuvuodesta 26v ja tiedän vielä haluavani monta lasta. Kauanko uskallan odottaa?
Esikoinen on siis nyt 2-vuotias ja sai alkunsa 4kk ehkäisyn lopettamisesta.
Olen aina halunnut suurperheen ja mieskin on sitä mieltä, että ainakin 4 lasta ois hyvä määrä. Mies on minua 3v vanhempi.
Kuitenkin tuntuu, etten ihan vielä halua seuraavaa lasta. Syyt ovat tavallaan aika hölmöjä. Asumme kerrostalokolmiossa ja meillä on nyt kivasti tilaa. Tiedän, että jos /kun lapsia tulee lisää, meidän pitää muuttaa isompaan ja ennenkaikkea käytännöllisempään asuntoon. Haluaisin säästää vielä pari vuotta, jotta voisimme sitten jo ostaa sen lopullisen kodin.
Meillä on kaksi koiraa, joista toisen kanssa harrastan aktiivisesti. Koira on nyt 6-vuotias eli vielä pari vuotta aktiivisessa kisaiässä. Sitten koira ns. jää eläkkeelle ja ei vie niin paljoa aikaani.
Olen juuri palannut työelämään ja vuoden hoitovapaa-kituuttamisen jälkeen tuntuisi kivalta tienata pari vuotta pesämunaa seuraavaa vapaata varten.
MUTTA, minähän vanhenen koko ajan. Jos ajatellaan, että seuraava lapsi syntyisi esim. 2-3v kuluttua, olen jo lähellä kolmeakymmentä. Kerkeänkö sitten enää saada sitä oikeasti haluamaani suurperhettä?
Onko kenelläkään ollut samansuuntaisia ajatuksia ja miten ratkaisitten asian? Tai onko täällä vasta kolmekymppisinä lastenteon aloittanutta, joka kuitenkin sitten sai monta lasta?
Kommentit (8)
Vaikuttaa, ettet ole vielä valmis luopumaan mukavasta elämästä ja tekemään tilaa vauvalle. Ei se mitään, olethan vielä nuori ja lapsia ehtii kyllä vielä saada. Mutta elämässä on aina olemassa muuttujia joihin ei voi itse vaikuttaa. Ehkä et tulekaan raksaaksi helposti, ehkä raskaaksi tulemiseen menee jopa useampi vuosi? Ehkä joudutte turvautumaan hoitoihin? Ehkei lapsia tulekaan kuin yksi? Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Tai ehkä te olette onnekkaita, että aikaa on vielä runsaasti "hukattavana" ennen lapsien saamista.
Teillä on jo yksi helposti tullut lapsi, mikä osoittaa, hedelmällisyyden olevan kohdallaan. Toisaalta, koskaan ei voi tietää, kuinka asia jatkossa on.
Kun olin toista synnyttämässä, oli sairaalassa nainen, jolle oli juuri syntynyt 4. lapsi. Kaikki lapset olivat syntyneet tälle naiselle, kun hän oli 35+ -ikäinen. Nyt oli 44 ja viimeiset kolme oli puolentoista vuoden välein - suunnittelemattomia sellaisia. Mies oli tämän viimeisen jälkeen sterilisoitu. Eli kyllä näitäkin tapauksia on, joissa raskautuminen ei ole mikään ongelma myöhemminkään.
vaikken ihan suurperhettä haluakaan. Mutta vähintään toisen, 3-4 voisi olla kiva!
Mä olen kanssa 26, lapsi 1,5v. Mulla on opinnot kesken, vasta aloitin vähän ennen kuin tulin raskaaksi. Olisin siis lähes 30, kun saan opintoni valmiiksi. Nyt siis hiljattain palasin opintojeni pariin. Mua mietityttää kanssa se, että uskallanko odottaa sinne saakka, kunnes saan opintoni tehtyä. Raskaus pysäytti kaikkine vaivoineen opinnot melkein kokonaan, eli sitäkään aikaa tuskin pystyn kunnolla hyödyntämään. Ei voi oikein kirjoittaa raportteja koneella tai lukea tentteihin, jos särkee koko ajan päätä, jne.
Mä siis mietin, että uskallanko odottaa sen n. 3v ennen kuin aletaan yrittää sitä raskautta. Olen sitten kuitenkin tosiaan jo kolmekymppinen. Mä olisin halunnut saada lapseni nuorena, mutta ei sitä aina voi tietää, että mitä elämä eteen heittää.
Toisekseen, meillä meni ton esikoisenkin kanssa yli puoli vuotta, vaikken käyttänyt edes hormonaalista ehkäisyä sitä ennen (se ei siis sovi mulle).
Jos tietäisin, että se kaksi lasta riittäisi, niin n. 30v olis ihan ok, mutta kun todennäköisesti haluan kolmannen, ehkä neljännenkin, niin sitten olisin jo hullun vanha. Kun en halua lapsia millään vuoden ikäerolla, en mä vaan kestäis olla raskaana, kun on vauva hoidettavana. Vauva-ajoista siis en ole huolissani, vaikka meillä eka olikin huonosti nukkuva koliikkilapsi, mutta raskaana oleminen oli niin hemmetin kamalaa, että en kyllä kokisi voivani olla paras mahdollinen äiti vauvalle siinä tilassa. Eli vähintään pitää lapsen osata itse kävellä ennen seuraavaa raskautta.
kai sinäkin vielä ehdit lapsia tekemään lisääkin, vaikka pari vuotta odotteletkin!
Minäkin aion vasta aloittaa ensimmäisen lapsen tekemisen, ja täytän tänä vuonna 30 :)
että tilaa meillä on, ei tarvitsisi heti muuttaa. Toinen lastenhuone on jo valmiina ja vauvahan mahtuisi meidän makkariin. Vuokralla tosin asutaan, omaa mietitään sitten joskus, kun on opinnot suoritettu ja olen itsekin takaisin työelämässä.
Tuo taloudellinen puoli vain mietityttää. Eli sinällään olis järkevää suorittaa ensin opinnot ja olla hetki työelämässä, että olisi työpaikka, johon palata. Mutta se ikä.... Tiedän, että mun ei välttämättä ole seuraavaksikaan helppoa tulla raskaaksi, kun on epäsäännöllinen ja tavallista pidempi kuukautiskierto. Siksi mietityttää, että mitä jos se raskaaksi tuleminen onkin sitten vielä hankalampaa tai jopa mahdotonta, kun olen vanha.
Vaikka meillä ei ole nyt tarjota sitä omakotitaloa ynnä muuta lapselle, niin mitään häneltä ei puutu. Asumme hyvällä asuinalueella, lapsemme käy maksullisessa muskarissa, kävimme vauvauinnissa, vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi, lapsi käyttää luomumaitoa, jne. Ja meillä on aikaa lapselle. Opiskelu on työelämää joustavampaa lapsen kanssa ja mies on hoitovapaalla. Tiukkaa toki on, mutta karsimme omista menoistamme, lapselta ei tosiaan puutu mitään. Emme ole toimeentulotukiasiakkaita. Mun ala on vielä sellainen, että työtä ei tule puuttumaan, kunhan valmistun. Eli siis sinällään ei ole hätää tulevaisuudesta, opintolainan saan varmasti maksettua palkastani.
..MINÄ haluan...kansoittaa maapallon tekeleilläni. Kiitos ja aamen!
Ikäerot kaikilla n. 2 v.
Raskaudet ovat saaneet alkunsa 1. - 4. kierrosta.
mutta en saa, kolmesta lapsesta huolimatta :(