Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän 2v. tyttärellä todettiin to iltana diabetes
09.04.2011 |
Tilanne olisi voinut olla parin pvän kuluttua vakavampi (happomyrkytys), mutta onneksi huomasin klassiset oireet ja pyysin testejä to aamuna pissasta ja mittasin itse tytön sokerit kun muistin, että pari liuskaa jossain kaapin perällä lojuu raskausajan diabetekseni jäljiltä. Sokeri oli reilusti päälle 30, joten nyt tyttö sairaalassa jotta saadaan hoito alkuun ja tasapainoon siinä määrin, että kotiutuminen mahdollista.
Tahtoisin kuulla, miten muilla on mennyt ja arki sujunut eli jos omassa perheessäsi on pieni diabeetikko niin olisin kiitollinen vastauksesta, toki myös heiltä jotka ovat seuranneet sivusta jonkun toisen perheen elämää johon kuuluu diabetestä sairastava lapsi (1 tyyppi).
Kommentit (6)
Nyt lapsi on kohta 4v. Pienellä kasvavalla on oikean lääkityksen ja hoitotasapainon löytyminen ollut vaikeaa, tosin lapsi voi elää "normaalia elämää". Heillä on ollut aika paljon sairaalassa oloa ihan lääkitysmuutoksiin liittyen.
Käsittääkseni alle 3v oli hankalinta ruokien kanssa, kun uhma sekoitti. Tähän perhe on saanut hyviä ohjeita sairaalasta. Lisäksi aamuyön hypot olivat tavallisia, kun lapsen olisi ollut hyvä syödä tai juoda vielä iltayöllä velliä, mutta nukkui sikeästi eikä jaksanut. Sitten aamun matalat sokerit kostautuivat aamiaisen nostattamalla korkealla sokerilla.
Nyt lapsella on ollut 3v lähtien pumppu. Hän on tavallisessa päiväkodissa. Flunssat on tavallista hankalammat, nesteytys ja ravitsemus pitää pitää balanssissa. Luulen, että ilman sairautta lapsi olisi vähän pidempi, mutta perhe tulee minusta hyvin toimeen sairauden kanssa. Luulisi, että kasvun myötä helpottaa sitten sokeritasapainonkin kanssa, kun nyt on kai vähän hakemista vieläkin, vaikka se pumppu on ja äiti on tarkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä jo 17-vuotias diabeetikko, joka sairastui 10-vuotiaana.
Asiantuntevampaa keskustelua:
http://keskustelu.diabetes.fi/index.php?board=3.0
Voimia koko perheelle.
Oikein koitan ahmia kaiken tiedon mitä toki olen jo osastoltakin saanut kansiossa ja opastuksessa, mutta
muiden kokemukset ja elämä diabeteksen kanssa kiinnostaa, että osaa jotenkin realistisesti suhtautua eikä odotukset ole liian ruusuisetkaan. Kun antavat sairaalassa minusta hieman liian positiivisen kuvan jatkosta. Tarkoitus toki kannustaa ja tsempata, mutta en usko, että se elämä kumminkaan on aivan huoletonta, vaikka hyvin hoito olisikin tasapainossa.
ap
Mitä ne klassiset oireet oli, jotka huomasit?
Vaikeimmalta vaikuttaa tuon 4v hoidossa se, että hänellä on niin usein korkeiden sokrujen kanssa huono olo (tietysti) ja sitten se on ihan jatkuvaa kitinää. Olen usein miettinyt, miten äiti jaksaa, kun lapsi raivoaa, valittaa ja kitisee huomattavan paljon. Kuten nyt yleensäkin pienet lapset, joilla on paha olo.
Alue: Aihe vapaa
Voimia koko perheelle! Tulee varmasti olemaan raskasta mutta pitää yrittää ajatella positiivisesti, diabetes on kumminkin sairaus mitä pystyy hoitamaan.
Itselläni on diabetes. Lapseni ovat 3 ja 2 vuotiaat ja kuuluvat riskiryhmään sairastumisen kannalta. Kulkevat säännöllisesti tutkimuksissa jotta jos sairastuvat niin sairaus huomataan varhaisessa vaiheessa.