taidan loukkaantua liian helposti

mutta kuluneen vuoden aikana olen saanut tuta mielestäni ystäviltä/tutuilta huonoa kohtelua. mielessäni pyörii vain kysymys olenko ansainnut tämän??

eli perheeseemme syntyi esikoinen ja yksi tuttavaperheen nainen ei milläänlailla "huomannu" asiaa. en tarkoita että olisi tarvinnut ostaa mitään mutta edes onnittelut ja kylässä käyminen olisi riittäny. kunnes sitten noin puoli vuotta myöhemmin tapasimme oli hän minulle todelle ilkeä eikä juuri puhunut mitään. tuolloin päätin hänen kohdallaan että antaa olla en tyrkytä itseäni heille enkä reagoi heidän perheessään tapahtuvia ilon aiheita. mieheni ja lapseni toki voivat kyläillä siinä taloudessa. minä en.



kun puhun aisiasta miehelleni olen "typerä, nalkuttava akka joka ei osaa antaa anteeksi vaan kaivelee vanhoja" okei olen ehkä hieman pitkävihainen mutta vain silloin kun joku on onnistunut loukkaamaan todella syvältä.



paljon muutakin pieniä harmituksia on ollut mutta olen antanut olla. en jaksa. nyt sitten mies lähti kyseisen perheen uuden (6) muksun varpajaisiin vaikka meillä on huomenna pojan synttärit. ja taas olen nalkuttava ämmä kun asiasta annoin negatiivisen palautteen.



että voi vituttaa ja kyrsiä....



oli vaan pakko purkaa.sori.